c'est la vie

äläkä vaan alistukaan!

2011-03-22T00:21:00.000+02:00

on harvoja asioita, mistä todella sappeni alkaa kiehumaan. no, ei oikeasti, vaan todellisuudessa niitä on monia ja tämä asia kuuluu todella tähän pitkään listaan.

entinen opiskeluaikainen kaveri oli linkittänyt seinälleen tämän ja kommentoinut siihen, ettei itse alistuisi moiseen. samaa toivon omalta osaltani. kuinka tuollaiseen voi edes alistua.

paljastettakoon, jos se ei ole jo tullut selväksi, että olen vakaumuksellinen kristitty. en kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, en luokittele itseäni himouskikseksi enkä missään tapauksessa halua olla ketään Raamatulla päähän paukuttamassa. mutta olen tunnustuksellinen, kirkkoon kuuluva ja myöskin aika luterilainen uskova kristitty. mieheni ei ole uskossa, mutta saan kasvattaa lapsistani kristittyjä. se ei häntä haittaa.

tässä kohtaa moni pelästyy ja aloittaa sen iänikuisen paasauksen pelastuksesta ja käskyistä jne. joo ei, mua ei kiinnosta baarissa tai mukavassa illanvietossa alkaa keskustelemaan siitä, että kyllä, ihminen voi vain uskoa Jumalaan ja että yksin uskosta, Jumalan armosta ja Jeesuksen tähden pelastuu. tai että miksi ihmeessä kirkko kerää kirkollisveroa eikä anna hautapaikkoja kaikille, ketkä sen haluaa ilmaiseksi myös uskonnottomille. tai paras oli, että kuinka sä et siunaa homopareja. no vittu (anteeksi kielenkäyttöni), kun en ole pappi! ja tämä tapahtuu heti, kun toiselle selviää, mitä teen työkseni.

mitä ihmettä? miksei mainostoimiston tyyppiä pistetä tilille siitä, miksi hän suunnittelee ja työstää niin luokattoman huonoja mainoksia. miksi insinöörit säästyvät piinapenkiltä? yhtälailla heiltä voisi tivata, että miksi ihmeessä ette suunnittele tämän parempia puhelimia! kaikista muista ammateista puhumattakaan. lääkärit, kuinka te ette yksinkertaisesti voi vain parantaa ihmisiä syövästä tai aidsista? kaupan kassat, miksi te myytte niin jumalattoman kallista ruokaa. tai ammattiautoilijat, miksi ajatte niin luokattoman huonosti.

aivan yhtä hyviä kysymyksiä. (huh, mikä paasaus, hui)

mutta siihen kampanjaan. toivon nyt sydämestäni, että kaikki ne, jotka todella katsotte kampanjan videon, ymmärrätte, ettei tuo ole kirkon virallinen kanta. sley, opko ja sekl ovat kirkon sisäisiä liikkeitä, mutta heillä on hyvin voimakas raamatullinen linjaus juurikin näissä seksuaalisuusasioissa. henkilökohtaisesti, yksityishenkilönä määrittelisin tuon heidän tämän hetkisen "älä alistu"-kampanjan uskonnolliseksi väkivallaksi, propagandaksi, aivopesuksi, manipulaatioksi sekä tietyllä tavalla myös erittäin rasistiseksi.

toivottavasti kukaan nuori, joka miettii omaa identiteettiään ja seksuaalisuuttaan ei eksy katsomaan tuota hengellistä väkivaltaa. ja te, jotka siellä kirkon isoilla palleilla istutte, voitteko kommentoida julkisesti tuota soopaa edes jollain tavalla, pliis!

just have a little patience

2011-03-17T21:59:00.001+02:00

kesä ei ole vielä, mutta askeleen lähempänä! nyt on plakkarissa liput ja lennot ja hotlan varauskin varmasti pian. eli nyt voikin sitten aloittaa sen montako päivää vielä -laskemisen:

tänään on vielä päivää vajaa neljä kuukautta h-hetkeen. mutta hyvää kannattaa odottaa:

kärsivällisyydestä puheenollen tänään sitä olisi voinut joku jaella vähän enemmän tähän suuntaan. jos huomenna sitten muistaisi se tyyppi mua vähän suuremmalla potilla, jookos? ei nimittäin ollut äidillä tänään ihan paras päivä eikä lapset auttaneet asiaa yhtään. voiko ihmistä ärsyttää omassa lapsessa enemmän se, että

oma lapsi laittaa toisell pojalle ehdoksi leikkiin pääsemiselle sen, että sillä pitää olla isompi keppi. niin ja sen äiti seisoo siinä mun vieressä. huoh.

oma lapsi heittelee pikkulegoja oho-maisesti ympäriinsä ja toisen lapsi keräilee niitä tunnollisesti, kun äiti on niin kerran sanonut. just.

oma lapsi räyhää vaatteiden pukemisesta samalla kun toisen lapset ovat jo ulkona, vaikka olivat aloittaneet ihan samaan aikaan. argh.

vielä päätteeksi nuorempi päättää pätkäistä toista lasta lapiolla toista päähän. eikä sen pikkumiehen iskut ole mitään höyhenen henkäyksiä. köhköh.

tilliä ja piparjuurta

2011-03-16T15:55:00.000+02:00

helin inspiroimana aloin pohtimaan, mistä sitä itse haluaisi kesällä korjata satoa. meillä on tuossa metsän takana vuokrattuna ihan oma maapalsta pikkuviljelemistä varten. kutsumme tätä aarin kokoista maapalaamme koko perheen voimin tiluksiksi!

minulle tuli viime keväänä aivan suunnaton hinku omalle kesämökille. no, eihän meillä sellaiseen ollut tästä lähistöltä varaa eikä mieskään innostunut siitä yhtään. seuraavaksi hinguin omaa mökkiä joltain pääkaupungin monesta siirtolapuutarhasta. ihanaa, suloinen pieni mökki keskellä kaupunkia, pari marjapensasta, omenapuu, yrtiitarha ja ihania kukkia piha täynnä. kuinka valloittava ajatus! paitsi, että eihän niitä noin vain osteta. helsingissä täytyy olla helsinkiläinen, että sellaisen voi ostaa ja espoossa ne ovat superkalliita eikä niitä todellakaan ole tarjolla. mutta palstatilaa löytyy aina ja ihanaisen ja hoitamattoman palstan saimmekin viime keväänä kontollemme :)

viime vuonna raivasimme vain pienen alueen, jossa kasvatimme tilliä, persiljaa, kesäkurpitsaa, porkkanoita, salaattia ja herneitä. lisäksi saimme raparperin ja ruohosipulin alun. syksyllä raivasimme paikkaa rikkaruohoilta lisää, mutta aika loppui kesken, kun sain pahan enterovirustartunnan ja sairastin kaksi viikkoa juuri kriittiseen aikaan.

mutta mitä tänä vuonna?! ehdotuksia otetaan vastaan, mutta tässä ensimmäinen lista:
- salaattia (ei samaa sekoitusta kuin viime vuonna)
- kesäkurpitsaa
- porkkanoita
- sipulia
- tilliä ja persiljaa
- oreganoa
- basilikaa
- timjamia
- pinaattia
- punajuurta
- kyssäkaalia
- naurista

nyt vain lukemaan mantraa: aurinko, aurinko, sulata lumet!

karkuteillä

2011-03-16T07:22:00.002+02:00

nuorempi on vihdoin apouttiarallaa terveen kirjoissa. nenä nyt vielä vuotaa, mutta ei ainakaan ole kuumetta. ja mitä tekee äiti: "pojat, tänään mennään sitten pihalle ja katsomaan muita ihmisiä eikä todellakaan nyhjätä kotona." olin varautunut eiliseen päivään makaroniaskartelulla, mutta se säästyi johonkin toiseen päivään.

eilisen päivän "näitä tehtiin"-listaan tuli monen monta asiaa:

käytiin ystävän luona leikkimässä ja iltapäivällä he meillä

on muuten ihanaa, kun meillä on täysin samanikäiset lapset. hänellä lapsoset ovat tosin tyttöjä. tänään juttelimme, mikä rikkaus se on, että lapsuudessa on ollut toista sukupuolta oleva ystävä ja miten harmi se on, kun väistämättä jossain vaiheessa lapset eivät enää sitten olekaan niin hyviä ystäviä, mitä he nyt ovat. tosin myös mietimme, miten saisimme lastemme kaveruuden säilymään mahdollisimman pitkään ja kuinka tärkeää tytön ja pojan ystävyys olisi myöhemminkin.

isompi pääsi elokuviin katsomaan kaksin karkuteillä ja pienempi sai kaverin kylään

tiistai on jumppapäivä. tällä kertaa ei äidillä, mutta isommalla pojalla kyllä

tein sembalolöydön: kahdet feelmaxit lapsille hintaan 25,80€. siis kahdet! normihinta 44,90€/kpl.

käytiin myös ihailemassa lasten kanssa lalukaupan tarjontaa ja tämän minä ehdottomasti haluan -listalle tuli ninjago-sarjan garmadon linna ja että saisi edes toiset ninjagoukkelit - hyviksen ja pahiksen.

on ihana olla kahden pienen pojan äiti, vaikka kovin paljon pienet äidiltään vaativatkin <3

kun lähdit niin kaiken jäätyvän koin

2011-03-15T21:12:00.001+02:00

jostain syystä en pysty lainkaan ottamaan mitään informaatiota vastaan japania kohdanneesta karmeasta onnetomuudesta. en sitten tekstiä, ääntä enkä varsinkaan kuvaa. silmiini osui tänään vahingossa kuva pienestä vauvasta, joka lepäsi sotilaan käsivarsilla. purskahdin itkuun. tämä kuva tuli vastan selatessani fb:n statuspäivityksiä. tuli epämiellyttävä puistatuskohtaus. seuraava kuva puolestaan sai minut epäoleellisesti toteamaan, että nyt on kuvaaja saanut otettua erittäin kauniin kuvan ja että naisen ilme on todella kertova.

kuva on hs:n nettisivuilta

vastentahtoisuus ei johdu siitä, ettenkö olisi pahoillani ja kauhuissani kaikesta ja ettenkö haluaisi omalta osaltani auttaa hätään joutuneita. en vain jostain syystä pysty tai halua kohdata sitä surkeutta. se tulee liian kiinni iholle.

surkeutta kerrakseen. kävin eilen laulutunnilla ja viikon lauluahdistusta podettuani sain oloa hieman helpottamaan. lauluahdistus syntyi kun kuuntelin omaa ääntäni levyltä eikä se kuulostanut siltä, miltä olisin sen halunnut kuulostavan. no, ei siinä miksauksessakaan nyt kehumista ollut, mutta jos s-kirjain kuulostaa kuin minkä tahansa espoolaisen pissiksen lausumalta ja ääni sellaiselta ohuelta lailatukselta, ei laulaja voi kaikkea syytä miksaajille kasata. olen kelannut, että olenko näiden muutaman vuoden aikana kehittynyt mihinkään suuntaan ja jos olen, milloin tällaista niin sanottua kehitystä olisi voinut olla eli olenko kuinka kauan junnannut paikoillaan.

eilen illalla löysin jotain. ensinnäkin sain jakaa ahdistuksen ihanan opettajani kanssa. hän otti ahdistukseni tosissaan ja sovittiin, että kiinnitetään nyt erityisesti huomiota itse levyltä kuulemiini ongelmiin,onko asiat todella niin. sain myös uuden biisin katsottavaksi etukäteen ensi kerraksi. jostain syystä kappale iski minuun salaman lailla. löysin siitä niin paljon ajateltavaa ja yhteyttä omiin mielen liikkeisiin. ei, että minulle olisi tapahtunut mitään sellaista, mitä kappaleessa kertovalle naiselle. jotenkin se, miten hän huutaa Jumalaa avukseen samalla kyseenalaistaen sen olemassa olon, kuvastaa omia tuntemuksia juuri nyt.

helen sjöholm tulkitsee tuo kappaleen niin upeasti. kuuntelin sen varmaan kymmenkuntakertaa ja itkin lohduttomasti nyyhkytellen sohvan nurkassa koko sen ajan. mies hieman hämmentyneenä ihmetteli, että onko tuossa nyt mitään järkeä. ei, ei todellakaan. sitä taisi silti tarvita jotain tällaista ;)

sairastuvalta päivää

2011-03-11T13:26:00.000+02:00

nyt ollaan meilläkin saatu pitkästä aikaa "nauttia" sairastupailusta. jos tätä nyt voi sairasteluksi sanoa.

pojilla on +38 astetta kuumetta, mutta meno ei ole yhtään sen rauhallisempaa kuin yleensäkään: hingutaan kylpyyn, juostaan ympyrää ja kiukutellaan, kun ei pääse ulos! ulkona sataa räntää, mutta kun olisi niin paras ilma suuremman mukaan tehdä lumiukkoja ja eilinen lumiukkokaan ei ole vielä valmis. niin ja tämä on siis vasta ensimmäinen sairaspäivä.

no, tämä nyt ei ole uutta. palaan kolmevuotta muistoissa taaksepäin siihen, kun suurempi oli vasta vuoden ja neljäkuukautta. valmistelimme täydellä tohinalla joulua ja fiilistelimme ensimmäisen oman kotimme ostoa. jouluaatto oli maanantai ja tarkoitus oli perjantaina lähteä huristelemaan ensin miehen vanhemmille ja sieltä sitten suoraan omille vanhemmilleni jouluviettoon. mutta kuinkas kävikään. suunnitelmat menivät uusiksi, kun torstaina poikaselle nousi 40 asteen kuume ja tuttuun tapaan henki ei infektioastman takia kulkenutkaan. ei muuta auttanut, kun huristaa lähimpään sairaalaan hoidettavaksi.

sairaalassa alkoikin varsinainen rumba: pikkumies oli innosta soikeana, kun oli pitkiä käytäviä ja paljon uusia leluja. ei se kuume tuntunut vaikuttavan toiseen millään tavalla. hoitajat olivat jopa vähän ärtyneitä, kun emme saaneet riehuvaa poikaa pysymään paikoillaan niin, että spiralla saatu ventoline olisi ehtinyt edes hetken vaikuttaa. illan päätteeksi pääsimme osastolle, jossa saimme majailla (lue: hyppiä seinille) pienessä huoneessa jouluaattoon asti. pientä lääkittiin jatkuvasti ja kuume laskikin sunnuntaiksi. aattona pääsimme armosta joulunviettoon sillä ehdolla, että jos pienikin muutos pahempaan tulisi, kääntyisimme saman tien lääkärin puoleen. täytyy sanoa, että olivat yhdet elämäni raskaimmista päivistä ja olen vilpittömän iloinen siitä, että tuo oli viimeinen kerta pojan kanssa osastolla astman takia.

nyt pojat nukkuvat onneksi päiväunia. mies tuli piipahtamaan ja toi tullessaan säkillisen lakritsia, jonka oli femmalla ostanut halvan tehtaanmyymälästä. jospa sitä itsekin kömpisi peiton alle, että jaksaa loppupäivän keksiä tekemistä mökkihöpertyville junioreille.

hiiriä ja ihmisiä

2011-03-09T15:09:00.001+02:00

ei, en ole lukenut steinbeckiä, vaan käynyt päiväkävelyllä pienemmän kanssa.

oli jännittävä reissu. löysimme
- kuolleen hiiren (jonka poika otti ihastuksissaan käteen, yäk.)
- hirveän monta ISOA keppiä
- auringonkeltaista maalia
- hyrren, puuha-peten betonimyllyn
- nuoremman parhaan ystävän mean äitinsä kera
- vähän halvempaa oikeeta ruisleipää, joka tosin ei ollut luomua
- maapähkinöitä oraville

ja lopuksi tietysti isoveljen kerhosta, joka ei ollut yhtään kiukutellut kerhotädeille, mutta aloitti sen heti kerhon jälkeen äidille.

mutta ihana aurinkoinen päivä ja kohta lähdetään ulos, kun ei nuo pjat tunnut päiväunista piittavan.

you make me feel like a natural woman

2011-03-08T14:58:00.000+02:00

täällä poikain keskellä saan yksin nauttia naiseudestani ;) toivon kyllä kovasti jonain päivänä saavani jakaa tämän kokemuksen tyttären kanssa...

koska on siis kansainvälinen naistenpäivä listaan asioita, joita haluaisin mieheni minulle joskus antavan. ja jos nyt eksyt koskaan tänne kirjanmerkkien kautta, saat ottaa tilaisuudesta vaarin!

kuvaa lainattu täältä

ensimmäinen on kalevala korun uusi sisar-riipus. jotenkin tuo musta silkkinauha tekee siitä erityisen kauniin. punainen ei ole niin kiva!

kuva täältä

toinen onkin jo helpommin toteutettavissa. rakastan tulppaaneja. mikään muu ei tee kodista vielä enemmän kotia, mitä se jo on, kuin iso tulppaanikimppu keittiön pöydällä. kauneimpia ovat kerratut. värillä ei niin ole väliä - kunhan niitä on paljon!

toscana

kolmas toivomus olisi päästä italiaan. pohjoisessa olen käväissyt ja sisiliaakin on tullut kierrettyä. tosin näistä reissuista on jo liikaa aikaa. rooma on näkemättä, mutta enemmän haluaisin toscanan alueelle. kierrellä viinitiloja ja tutkia pieniä kyliä ja ja ja... tämä siis ilman lapsia! viikkokin riittäisi, mutta kaksi olisi ihan mahtavaa. ehkä sitten kun lapset ovat isoja. huomautus rakkaalle: saat varata matkan ja hoitaa lapsille hoitajan aiemminkin!

suurempi ja pienempi

neljäs ja viimeinen toive olisi tyttölapsi. siihen nyt tietysti ei voi vaikuttaa, kumpi sieltä tulee. mutta jos nyt edes vielä kolmas jonon jatkeeksi. oli se sitten tyttö tai poika. voin kyllä niin kuvitella, miltä meidän pikkuneiti näyttäisi, kun nuo pienet pojat ovat näyttäneet tuolta <3

ja lopuksi ihanainen nainen, ihanainen ääni, ihanainen biisi ihanaisena päivänä:

kaikkea ei tarvitse osata

2011-03-02T15:41:00.000+02:00

mutta aina voi yrittää.

pieni mies alkoi tänään suoltaa suustaan kaksi sanaisia lauseita:

hankkat kätiin - halusi saada kintaat käsiin

takki poit - ulkona olisi takkia pitänyt alkaa riisumaan

anna lennu - lennu, siis postimies paten kaveri, piti ottaa pois leikkiauton sisästä

katsotaan jos loppupäivästä tulisi muitakin mutinoita!

on ihan superhauskaa kuunnella nuoremman puhumaan opettelua. toinen toistaa kaiken ja näkee oikein, kun päässä raksuttaa uutta sanaa opetellessa.

suurempi puolestaan haluaa kovasti oppia ompelemaan. aloitettiin ompelukuvilla ja tuntuu homma luistavan. oppisi vielä pujottamaan langan neulansilmään, kun meinaa jokaisen piston jälkeen lanka luisua neulasta. into ja keskittyminen on ihan huipussaan!

ja mitäs sitä itse. ensi syksy vie kotirouvan takaisin työelämään. ei siis enää lasten kanssa kotoilua, vaan vakavaa puurtamista. työmotivaatio on vielä vähän hakusessa, mutta kaipa se sieltä jossain vaiheessa sitten pulpahtaa, jos pulpahtaa. jos nyt kuitenkin käy niin, ettei se löydy, on sunnitelmissa aloittaa avoimen yliopiston opinnot. sosiaalityön apro ja jos sosiologiaa myös. tavoitteetkin on asetettu: kun täytän 35, alkaa viimeistään gradun puurtaminen ja 37-vuotiaana tulee olla maisterin paperit käsissä. liikaa?

everything changes

2011-03-01T14:11:00.000+02:00

tai sitten ei mikään.

duussilassa on tätä jo hehkutettu piiiiitkältä ajalta ja itse aloitan nyt:

MÄ PÄÄSEN KESÄLLÄ TAKE THATIN KEIKALLE, puspuspuspuspus <3

no niin, nyt se on sanottu! lentokone kohoaa 15.7 taivaisiin ja lennättää kööppenhaminaan (vai kööpenhaminaan?), jotta voin lauantaina pyörtyä onnesta ja ihastuksesta nähdessäni toisen kerran elämässäni nämä hurmaavat herrasmiehet.

ensimmäinen kertahan oli huhtikuun 13. vuonna 1994. tällöin laura oli pienen pieni 12-vuotias kuudesluokkalainen. mutta, ah, niin rakastunut <3 muistan edelleen sen keikan ihanimman kohdan, kun mark aloitti niin ihanaisen kappaleen babe. pyörivä lava lähti kääntymään ja mark istui siellä tyynyjen keskellä suuri villapaita päällä. voi sitä itkun ja herkistymisen määrää. snif.

ensi kesänä lupaan olla itkua tihrustamatta (tai sitten en), mutta sitä ennen on lupa fiilistellä uusien biisien parissa.

kiitos duussi <3

jepjep

2011-02-28T21:46:00.000+02:00

mun piti kovasti vielä laittaa ihanan työhuoneen nykyisestä ilmeestä pieniä pilkahduksia, mutta jätetään ne johonkin parempaan aikaan. jatkan edellisen postauksen vuodatusta laittamalla tämän päivän parhaat:

1
lounaspöydässä pojille laitoin eilistä jauhelihakastiketta perunoiden kera ja omalle lautaselle koostin kanankoipien jämiä salaatin ja vuohenjuuston kanssa. ajattelin, ettei pojat tuosta vuohenjuustosta. toisin kävi. lautaset, kun olivat tyhjänä, söivät jäpikät äidin vuohenjuustot - koko pötkön perskale. sellaisenaan. höh! hä?

meille ei voi aamupalapöytään ostaa kuin ihan perus edamia tai oltermannia. jopa sinisestä emmentaalista kieltädytään jyrkästi ja irvistellen. täytyy näköjään siirtyä homejuustoihin ja vuohenjuustoon myös leivän kanssa.

2
nyt ovat molemmat pojat, myös vanhempi, pääseet mukaan isojen miesten arpikerhoon.

nuorempi pääsi jo alle vuoden ikäisenä harjoitellessaan kävelemään. kompastui ilmeisesti ryppyiseen mattoon. kuka tietää, mutta sairaalan päivystykseen päästiin liimattavaksi. ja komea on arpi otsassa.

suurempi sai tänään omansa. pikkumies paiskasi kaikilla melkein kaksivuotiaan voimilla lastenhuoneen oven kiinni, mutta paiskasikin sen sitten veljensä otsaan, kahva edellä. hienoa. ei lähdettykään muskariin. pääsimme taas päivystykseen!

3
samaan aikaan edellisen hässäkän keskellä puhelin teki tepposet ja hävitti KAIKKI puhelinnumerot. sinne menivät kuin tuhka tuuleen. puuh vain lensivät. tämä jo vähän nauratti. nyt sitten arvailen, kuka on mulle laittanut minkäkin tekstarin. noin kolmestasadasta numerosta parisen kymmentä löytynyt. hulvatonta.

4
eikä maanantain laulutuntikaan antanut sitä, mitä ehkä olisin tänään tarvinnut, kun oma opettaja olikin sairaana. sijainen on varmaan ihan hyvä, mutta... ei välttämättä minua varten. toisaalta se koetteli omia mukavuusalueitani ihan huolella laittamalla mut revittelemään volumetasojen kanssa. en vain tiedä haluanko kuulostaa siltä tai tuottaa sellaista soundia, mitä hän minusta haki. pisti miettimään.

5
ja noi helekutin naapurit. jos nyt edes voisi yhdeksän aikaan olla porailematta seiniin. niin kova kiire ei ole saada remonttia valmiiksi.

***

äh. kylläpäs harmittaa oma harmitukseni. huomenna parempi päivä. lupaan.

maanantai taas saapuu aivain liian aikaisin, kai.

2011-02-28T14:17:00.000+02:00

maanantai alkoi taas niin kuin maanantait yleensä meillä alkaa: kiukuttelulla, raivoamisella ja rähjäämisellä. maanantait ovat vain meille liikaa. viikonloppu ohi. ei rauhallista aamua. ei isiä. kiire kerhoon. kiire muskariin. milloin syödään. onko pakko mennä kauppaan. nukutaanko päikkäreitä. kumpi nukkuu vai nukkuuko kumpikaan. ketä syö, milloin ja mitä. kelpaako mikään. ja niin edelleen.

maanantait pelastaa ikiomat ihanat laulutunnit. niihin saa mennnä yksin. saa istua autoon ja kääntää juuri sille radiokanavalle kuin haluaa (tai kuunnellaihan mitä tahansa muuta kuin risto räppääjää). voin keskittyä vain itseeni ja unohtaa kaikki päivän ikävät vastoinkäymiset, joita maanantaille on vähän turhan usein sattunut. kotiin tullessa lapset ovat jo unilla. kiitos rakas <3

tänään voisi tehdä poikkeuksen. jos yrittäisi tehdä tästä paremman päivän. suurempi tuli kotiin ja saan sen nahoissani tuta. viikon kiukuttelut kerralla, huh. vähempikin riittäisi. mutta ei sekään estä edes yrittämästä olla positiivinen. kevätaurinko antakoot kärsivällisyyttä ja auttakoot sulkemaan korvat kaikelta turhalta ininältä ja vinkumiselta.

lapset leikkii jotain ulkoiluleikkiä sisällä. leikkikööt. minä kuvasin viime viikon kirpparilöytöjä.

ihanat puuhelmet. kevään väriset.

valkoista ja vihreää. isompi ja pienempi.

purkkeja ja purnukoita.

keltaiseen lasten värikynät.

punaiseen teipit, kumit, teroittimet.

sinisestä en tiedä, mutta kun se näytti niin ihanalta.

tämä minulla on äänitettynä c-kasettina. nyt myös euron arvoisena cd-levynä.

kuluu varmaan käytössä puhki.

ensi kesää odottaessa.

helpotusta

2011-02-24T14:44:00.000+02:00

tämä viikko tuntuu jotenkin ihan epätodelliselta. syy siihen löytyy toisen lapsen poissaolosta. vanhempi poikanen lähti tiistaina loppuviikoksi mummin ja papan viihdytettäväksi ja viihdytystä hän siellä saakin. tähän mennessä on hiihdetty, uitu, luisteltu, vierailtu, paistettu takassa makkaraa, saunottu ja retkeilty.

samaan aikaan kotona äiti ja pikkumies ovat nauttineet rauhasta. olimme eilen helsingissä nauttimassa ystävän seurasta, tintin tangon ihanasta aamiaisesta (tai no brunssista, kun kello oli puoli päivä) ja iisistä kaupunkihengailusta. koluttiin lisäksi siskon kanssa muutama espoon kirpputori. tänään saimme leikki- ja lounasseuraa. nautimme leppoisasta rytmistä, auringosta ja pitkäksi venähtäneistä aamuista.

ei, ettenkö ikävöisi suurempaa ja ettenkö rakastaisi häntä eniten maailmassa, mutta yhden lapsen kanssa häärääminen tuntuu jotenkin mahdottoman helpolta. on myös ihanaa saada antaa täysi huomio sille toiselle lapselle, joka väkisinkin jää vähemmälle huomiolle ja välillä ihan täysin jalkoihin. olen myös huomannut, ettei tuo toinen edes kaipaa äitiä ihan kaikkeen siihen, mihin vanhempi vaatii tulemaan mukaan. tämä on antanut itsellekin sellaista todellisen loman tuntua. ja kaiken kruunaa se, että viikonloppuna saamme nuoremman yökylään ja viettää ihan kahden aikaa. parasta!

today is the greatest

2011-02-22T14:33:00.000+02:00

vaikka jouduttiinkin nousemaan superaikaisin. piti olla tapiolassa kahdeksan pintaan. julkisilla mennessä olisi joutunut nousemaan vielä aiemmin, mutta onneksi rakas murunen vei minut ja pojat sinne ennen töihin lähtöä.

matka kesti vain ihan hetken, vaikka oltiin varauduttu suuriinkin kehä ykkösen ruuhkiin. kiitos koululaisten hiihtoloman!

molemmat pojat oli tosi reippaita koko matkan, vaikka pulut torilla saivatkin kyytiä!

lasten mummi ja pappa tulivat päivällä kylään ja suurempi pääsi omalle hiihtolomalleen mummilaan. tiedossa uintia, hiihtoa, retkeilyä, mökkeilyä, luistelua ja ties vaikka mitä! lähtöhetkellä pienemmälle tuli ihan maailman suurin suru, kun isoveli lähti reissuun ja hän jäi ihan yksin. itki raukka parka puoli tuntia ihan lohduttomana, mutta itkusta väsähtäneenä nukahti ihan vahingossa eli toisaalta ihan hyvä näinkin!

tänään on ompeluseurapäivä lähipuiston tiloissa, JEE! minkäs työn sitä aloittaisi, kun sain juuri toisenkin peiton tehtyä... ensimmäinenhän oli tämä täällä linkin takana.

niin ja maailman ihaninta on tällä hetkellä se, että mulla on työhuoneessa jo yksi maalattu hyllykkö ja sinne on järjestetty mun kaikki ihanat villa- ja sekoitelangat väreittäin eri laatikoihin <3 puuvilla-, bambu- ja hamppulangat ovat omissa laatikoissaan.

cause I had the time of my life

2011-02-19T01:00:00.000+02:00

ja tämä ilta oli niin fraun ilta! koko viikon olen fiilistellyt mielessäni erästä elämäni merkittävimmistä (?) elokuvista ja nyt rakas tv5 näyttää sen minulle perjantai-illan kunniaksi. mikä voisikaan tätä päivää paremmin kruunata?!

muistan vielä, kun olin taas lapsena, ehkä 12-vuotiaana, naapurista lainaamassa jotain hyvää elokuvaa. serkku iski käteeni videokasetin, jossa päällä luki "kuuma tanssi". taisin hieman punastella ottaessani sen vastaan. ja ehkä myös ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessani, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

nyt tämä tyttönen on jo lähes 30-vuotias nainen, mutta edelleen niin rakastunut. en osaa varmaan laskeakaan niin moneen, miten monta kertaa olen elokuvan katsonut. sitä on katsottu alusta loppuun ja ihanimpia pätkiä kelaten. sitä on fiilistelty yksin sohvan nurkassa, ystävien kera yhdessä kyyneliä silmäkulmasta pyyhkien ja jopa miehen kanssa (pakotettu katsomaan). ja edelleen se on yhtä ihana.

koti kylpee auringossa ja pojat kylpyammeessa

2011-02-18T15:04:00.000+02:00

sormivärejä riitti värjäämään myös pienemmän hiukset punaiseksi

"mummin ja papan mökillä kasvaa metsämansikoita. mummi siivoaa alakerrassa ja pappa järjestelee yläkerrassa. mökillä on kyllä aika paljon mustia hämähäkkejä. montako jalkaa hämähäkillä olikaan? sitten tossa on merta ja, ai niin, mökissä on myös terassi. ampiaiset on aika pahoja, kun ne pistää, mut ei muuten." -suurempi

äiti: hymyile nyt edes vähän... kiitos.

askarteluhetkessä käytössä oli lähes kaikki: sormivärit, vesiväri, vahavärit, tussit, muovailuvaha, lasimaalit, puuvärit... tosin viimeisiä käytettiin muovailuvahasiilin piikkeinä.
mihinköhän tuota suihkupulloa käytettiin!?

onneksi meillä on kylpyamme ja keltainenkumiankka <3 siinä sai taas kulumaan puolisen tuntia plutatessa. poikien kylpiessä sain maalattua taas muutaman lundia-hyllyn, jos vaikka viikonloppuna viimeiset banaanilaatikot saisi tyhjennettyä.

pikkumiehet puhtaina pikkulegojen parissa

nämä oli äidin herkut, kun pojat saatiin päikkäreille: sulkaaespressolla maustettua kahvia ja mudcakemuffinsseja, slurps!

kyseenalaiset kasvatusmenetelmät osa 1 ja 2

2011-02-16T17:09:00.001+02:00

rakkaat vipeltäjäni ovat todellisia vipeltäjiä ja erittäin omapäisiä. siksi joudunkin aika ajoin pohtimaan keinoja, millä saisin hommat sujumaan niin kuin minä haluaisin. tänään hieman kyseenalaisia (ja erittäin behavioristisia) keinoja käytin kahdesti.

osa 1.

nuoremman pikkumiehen kanssa on potalla istuminen on osoittautunut enemmän kuin vaikeaksi. ei se, etteikö se kiinnostaisi - ei. potta vain saa uusia käyttötarkoituksia: päähine, pikku-ukkojen uima-allas, autojen säilytyslaatikko... you name it!

päivällä tein poikkeuksellisen löydön, kuivan vaipan, joten mars potalle. siinä pikkumiestä valvoessani pohdin, millä ihme keinolla saisin toisen pysymään potalla niin, että tarpeet todella tulisi pottaan eikä esimerkiksi lattialle, matolle tai sänkyyn. toivotun käyttäytymisen palkitseminen on toiminut isommalla, mutta tarrat palkintona ei tuota puolitoistavuotiasta vielä innosta... karkit! kaapista löytyi joulunajan laivareissulta käteen tarttuneita pez-namuja, pienen pieni lasipurkki sekä söpösiä pieniä eläintarroja. uuden palkitsemisjärjestelmän esiteltyäni ja hetkeksi pois vessasta mentyäni alkoikin tuloksia jo syntyä: pieni alaston poikanen tulee käsi ojossa ja
pienempi: kaakki
äiti: onko pissi tullut muka jo pottaan (hieman epäillen)?
p äijämäisesti: "o"
ä: no, mennäänkö katsomaan
p: joo

ja karkinhan poika ansaitsi. katsotaan toimiiko toisen kerran, mutta onpa nyt kylpyhuoneen kaapissa sulassa sovussa pienen pieni karkkipurkki ja hammaspesuvälineet. ja sanottakoon vielä, että meillä ei oikeasti syödä (tai ainakaan lapset eivät syö) kovinkaan usein karkkia.

osa 2

tämä nyt ei varsinaisesti ole behavioristista kasvatusta, pikemminkin kieroilua, mutta sallittakoon sekin välillä parempien keinojen puuttuessa.

olimme sopineet suuremman kerhokaverin äidin kanssa, että suurempi voisi mennä sinne lounaan jälkeen leikkimään iltapäiväksi. mahtavuutta, minulla siis lähes vapaa iltapäivä! lounaan jälkeen alkoi kuitenkin ihmeellinen pikkuveljen härnääminen ja kauhea karjuminen, kun toinen tuli lähemmän kahta metriä. suivaantuneena suuremman törppöilyyn ilmoitin parin varoituksen jälkeen, että nyt taidan soittaa ystävän äidille ja voipi olla, että menetkin kaverin sijaan päikkäreille. mutten soittanutkaan oikeasti, vaan ainoastaan teeskentelin soittavani. suurempi oli olohuoneessa, joten ei nähnyt, mitä tein, mutta kuuli aivan varmasti.

seuraava kohtaus. kamera kuvaa eteisestä. suurempi oli pipoa ja hanskoja vaille vaatteet päällä valmiina lähtöön ja totesi: "äiti, nyt mä olen tosi tosi reipas enkä enää huuda. mä voin varmaan mennä edellä ulos odottamaan, kun sä saat veljelle ja itsellesi vaatteet päälle."

pienempi leikkii pikkuprinsessaa

hahaa!

2011-02-11T17:23:00.000+02:00

eipä löytynyt johto vieläkään, mutta sellainen hassu pieni laite kyllä!

kun ostimme viime syksynä meille uuden kannettavan, muistimme tarkistaa kaikki muut ominaisuudet, muttemme kortinlukijaa, höh. tässä samsungin läpänderissä ei siis ole meidän mustikortille sopivaa aukkoa, mihin kortin työntäisi. siis pitää olla uspipiuha. ja se on - kuten jo mainitsinkin - hukassa.

tänään mies toi töistä tullessaan, mistä lie hankkinut, pienen pienen hassun laitteen, johon saa tuon pienen pienen muistikortin, jotta laura voi sähäkästi siirrellä taas kuviaan pois kamerasta! JEE!

jee

2011-02-11T00:37:00.002+02:00

mitä kivaa tänään:

oltiin poikien kanssa melkein koko päivä pihalla. aamupäivällä käytiin vähän puistossa syömässä eväitä ja sisällä leikkimässä pikkulegoilla, mutta muuten luuhattiin pihalla. rakennettiin pitkään omalla pihalla olevaa lumilinnaa vielä hienommaksi ja sokkeloisammaksi. sinne pääsee piiloon niin, ettei ohi kulkevat ihmiset näe!

aloitin projektin "lundiat kuntoon". käytiin hakemassa kierrätyskeskuksesta pari hyllyä ja päätytikasta lisää sekä bauhaussista valkoista kuultolakkaa. meidän taloyhtiöllä on kellaritiloissa ihan mahtavat askartelutilat, jonne pystyy helposti jättää kuivumaan hiotut ja maalatut asiat. tänään sain kolmet hyllyt hiottua ja yhtå hieman koelakattua. (kunhan löydän sen piuhan laitan kuvamatskua)

kuva: yhteisvastuu

suuremman kerhossa oli tänään yhteisvastuu-ilta lähikappelilla. lapset olivat leiponeet sämpylöitä ja tehneet söpiksiä ystävänpäiväkortteja. pakkohan oli pienen ihmisen kortti sieltä ostaa. tosin se oli suuremman mielestä ihan väärin:
äiti: tuu nyt näyttämään, minkä kortin näistä olet itse tehnyt!
suurempi: MITÄ?!? ei sitä noin saa tehdä. se on sääntöjen rikkomista. tarkoitus on, että me ostetaan jonkun toisen tekemä ja joku toinen ostaa mun kortin.
ä: no, mutta jos äiti haluaa sun tekemän kortin?
s: ei käy, osta onnin.
no lopputulos oli se, että kysyin suuremman kerhotädiltä, mikä suuremman kortti oli, kun ei sitten poikanen halunnut itse kertoa.

parasta päivässä oli kuitenkin ehkä tuo ilma. ei ollut liian kylmä eikä liian lämmin. aurinko paistoi niin, että olisi pitänyt tajuta ottaa aurinkolasit pihalle, mutta huoh, kun oli kaunista!

lelut laatikkoon ja veks.

2011-02-11T00:17:00.001+02:00

nyt loppui äidin kärsivällisyys ja sotkunsietokyky.

kuten ystävä-äiti lähipuistossa sanoi: "jatkuva sotku joka paikassa riistää jo omaa vapautta." tällä hän viittasi siihen, että joutuu jatkuvasti kulkemaan ja siivoamaan tavaroita paikoilleen eikä enää saa missään vaiheessa tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisi. hän oli laittanut lelut komeroon ja antaa sieltä lapsen pyytäessä lelun, josta lapsi vastaa itse. jos lelu on hetken päästä leviänä lattialla, tietää hän ketä vaatia siivoamaan jäljet.

ja niin loppui tälläkin äidillä se niin pitkään perään kuulutettu kärsivällisyys:

kaksi tuntia anelin lapsia laittamaan tavaroita paikoilleen - edes hakemaan olohuoneesta, keittiöstä ja eteisestä lelut veks - mutta EI. ei onnistunut. nyt leviänä olevat lelut sijaitsevat viikon laatikossa ja palaavat omille paikoilleen, jos seuraavan viikon ajan lelut löytävät leikkien jälkeen omat paikat.

kovinkaan hyvin tätä äidin päätöstä ei otettu vastaan. huutohan siitä syntyi. että terve vaan kaikki naapurit, tämän takia meillä huudettiin tänään!

note to my self: ennen tämän viikon loppua tulee työhuone olla tyhjä, siivottu ja järjestetty, hyllyt hankittu, maalattu ja kasattu, työhuoneen laatikot tyhjennetty paikoilleen, olohuoneen sohva suojattu, keittiön tasot tyhjennetty, mikrolaitettu myyntiin ja uusi hankittu tilalle sekä joka ainoa pölyhiukkanen siivottu. JA MINÄ EN TEE TÄTÄ SITTEN YKSIN!!!

loik loik loikataan

2011-02-08T23:26:00.000+02:00

ja näillä ihanuuksilla loikkattaisiin toooooosi pitkälle! kevään toivomusostoslistalle lisätty nuo korkeavartisemmat mustavalkoiset marimekon kuosittamat converset.

kuva mtv3.fi

kotiäidin turhautumispurkaus

2011-02-08T11:25:00.000+02:00

ihanaa, että lapset sentään löysivät yhteisen hauskan eväsretkileikin, vaikkakin se tarkoittaa koko kodin laajuista sekamelskaa! saa äiti täällä keskenänsä sitten kiukutella.

sitä pohtii joka kuukausi sitä, miten voisi lasten kanssa olla mahdollisimman pitkään kotona ilman, että joka kuukausi tarvitsisi miettiä, että olisiko kasvissosekeitto halvempaa kuin hernekeitto, kun ei noi pojat tuota hernekeittoa syö ainakaan montaa päivää putkeen. sitten jotkut tutkijaksi itseään nimittävät, keksii argumentoida kotihoidontuen vanhanaikaiseksi ja turhaksi ja jopa sellaiseksi, jota voisi aivan hyvin jopa tiputtaa hieman pienemmäksi.

kiistely kotihoidontuen tarpeellisuudesta ja sen suuruudesta nousee aika ajoin tapetille. jännä juttu, että usein sen poistamista tuntuvat oikein ilkeästi ajatellen ajavan miehet, jotka eivät ole välttämättä uhranneet vielä ajatustakaan lapsen teolle saatikka sen hoitamiseen tai vastaavasti keski-ikäistyneet ikäihmiset, jotka ovat omien lasten ollessa pieniä tehneet töitä, leikkineet lasten kanssa, ommelleet vaatteet ja jos sun vaikka mitä tehokasta toisin sanoen olleet täydellisiä vanhempia ja mikä tärkeintä: ääres tehokkaita! toisin sanoen eivät vain muista, millaista se oli, kun lapset olivat pieniä.

suurin kiukku nousee itselle, kun argumentointi perustetaan täysin rahaan. mikä merkitys on pienen ihmisen turvallisuudentunteella, läheisyydellä tai millään, mikä liittyy täysin rahalla mittaamattomiin asioihin?

nopea kiukkukalkulointi kotihoidonnostamisen puolesta:

espoossa lapsen päiväkotihoito kuukaudessa maksaa noin 1000€. meillä kaksi lasta = 2000€. kotihoidontuki on kuntalisän, osittaisin hoitolisän ja vanhemmasta lapsesta saatavan lisän kanssa 663€/kk.
tästä summasta veroja menee se 20% = 132€, jotka siis periaatteessa palautuu takaisin kunnalle. kotihoito maksaa siis kunnalle meidän lapsien osalta 530€. tällä perusteella kunta säästää tässä sen vajaat 1500€ kuukaudessa eli kun olen ollut nyt yhtäjaksoisesti 13 kuukautta kotona, säästää tällä ajalla kunta melkein 20000€. aika huima summa!

mietinkin, että eikö olisi päin vastoin varaa hieman nostaa kotihoidontukea astetta kilpailukykyisemmäksi, jotta myös ehkä isillä olisi mahdollisuus jäädä kotiin lapsia hoitamaan? parasta tässä nimittäin on juuri se, että saa katsella ja osallistua pienten ihmisten elämään ja koittaa luoda heille mahdollisimman hyvä lapsuus <3

lukemiani linkkejä tässä vielä muutama:

Laura Räty - ihmisen ääni
Kohu Kela-tuesta – 500 €/kk syrjäyttää naiset? / Uusi Suomi
Tuomas Kososen väitöskirja Lasten kotihoidontuen määrä vaikuttaa työllistymisperusteisiin
Anneli Keltikangas-Järvisen haastattelu Turun Sanomista 22.2.2009

maalari maalasi...

2011-02-05T20:36:00.000+02:00

...tällä kertaa työhuonetta. työhuone sai epämääräisen oliivinlikaisen vihreän tapetin tilalle puhtaan valkoisen maalipinnan. valkoisen maalipinnan sai myös edelliseen kotiin "väliaikaiseksi keittiönpöytäratkaisuksi" ostettu ikean käsittelemätön mäntypöytä. nyt ihan uuden näköinen pöytä sai uuden paikan ihanaisen puuhahuoneen työpöytänä. sillä kun ei ole niin väliä sitten, vaikka pojat (tai minä itse) siihen vahingossa sitten maalejaan suttaisivat tärkeiden töidensä lomassa!

muuttaessamme uuteen kotiin lähes kaikki seinät olivat vihreitä. eikä ne olleet meidän värisiä vihreitä. meidän vihreiksi määrittelen sohvan, jonka löysin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta, viherkasvit sekä vihreän sävyt, jotka löysin jämälangoistani torkkupeittoon.

meidän vihreää ei ole mintunvihreä - ei varsinkaan jos sitä on lähes joka huoneessa.

koska kameranpiuha on vielä jossain laatikossa, jota en ole purkanut, en vielä pääse laittamaan ennen jälkeen kuvia, mutta jonain päivänä sitten.

ja runebergin päivän kunniaksi runoilijan "ainoa hetki" - kaunista.

Mä yksin olin,
hän tuli yksin,
kun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei pysähtynyt,
sen tehdä aikoi,
ei puhutellut,
vaan silmä puhui.-
Oi tuntematon
ja silti tuttu!
Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto
nyt ajaa toistaan.
Tuo lyhyt hetki
jäi ikuiseksi:
se tuskan hetki,
se onnen hetki.

Maailma palaa raiteilleen

2011-02-04T17:23:00.000+02:00

Maailma on mennyt viime kerrasta hirmuisesti eteenpäin. Olemme...
- muuttaneet isompaa kotiin - tosin ihan vanhan kodin naapuriin
- päättäneet, että palaan takaisin töihin - ainakin joskus!
- saaneet nauttia siunatusta ja suhteellisen terveestä elämästä katsellen kun pienempi opettelee puhumaan ja isompi... no isomman kanssa harjoitellaan tunteiden ilmaisua enemmän ja vähemmän tuloksellisesti.

Uuden vuoden 2010 lupauksien lunastamisesta muuten: Yritin kovasti ja tein parhaani <3

Nyt on taas sellainen olo, että tarvitsen tätä!

pappi, lukkari, talonpoika, kuppari

2010-05-08T23:32:00.000+03:00

apua! siitä on yli kuukausi, kun olen viimeksi kirjoitellut. ei ole ollut fiilistä. nyt on kuitenkin syytä juhlaan:

rakas pienempi poikanen täytti tänään kokonaisen vuoden!

pienempi ei vielä kävele, koska konttaamalla tuntuu pääsevän nopeammin ja taaperokärryllä vielä nopeammin.

'sanoja' se sanoo:
- pahpah on pallo
- puhpuh on lamppu
- äiittää on selkeä ilmaisu sille, että äiti, tule heti tänne!
- tähtäh sanotaan aina silloin, kun sormella osoitetaan ja halutaan jotain
- auto - tästä ei varmaan ole epäselvyyttä, mitä tarkoittaa

suurempi murunen leikki eilen lukkaria. hän seisoi jääkaapin edessä, johon oli levitetty koko kirjainmagneettiarsenaali ja ilmoitti opettavansa äitiä lukemaan:

suurempi: *osoittaa kirjainta* toista perässäni. E.
äiti koittaa kirjoittaa kauppalistaa, mutta toistaa: E
s: I
ä: I
s: mikä numero tämä on?
ä vilkaisee ovea ja sanoo: kahdeksan.
s: ei ole... ei kun on se! hyvä äiti!

hauska leikki. eikä varmaan jäänyt epäselväksi, että olemme lukeneet lapsellemme seitsämää veljestä, tosin kunnaksen versiota!

friday

2010-03-20T08:36:00.000+02:00

viime aikoina on ollut niin paljon kaikkea hommailua, ettei ole enää jaksanut iltaisin istahtaa koneelle. päivisin ei enää ehdi, kun pojat eivät nuku aina samaan aikaan päiväunia. paljon kaikkea kivaa on kuitenkin tapahtunut, josta olisi kovasti halunnut kirjoitella!

eilinen oli ehkä tämän viikon kohokohta tai ainakin kivojen tapahtumien ja sattumien kasautuma:

kuten olen luvannut, painon on tultava alas tämän kevään aikana. aamu alkoikin pitkästä aikaa vaa'alle astumisella ja mitä minun rähmäiset ja uniset silmät näkivätkään: -10kg. eikä tämä luku muuttunut sen jälkeen, kun oikeasti olin hereillä. nipistin vielä varmuuden vuoksi.

aamupäivän perhekahvilakin oli oikein onnistunut reissu: nätisti leikkivät lapset (ei oikeasti juuri koskaan tapahdu!), maukas kahvikupillinen kera keksin, vyöhyketerapeutin vierailu sekä... tämä viimeinen on ehkä päivän yksi kohokohdista! olemme tutustuneet tässä kolme vuotta asuttuamme moneen naapuriin. monesta on ehtinyt tulemaan hyviäkin ystäviä. yksi ihanista ystävistä on alakerrassa asuva frouva miehensä ja tyttärensä kera. satuin mainitsemaan kerhossa kaipaavani itselleni pianoa. no, vanhempani ovat luvanneet osallistua osaltaan pianon hankintaan 30-vuotislahjaksi eikä vielä olisi sitä varaa hankkiakaan. mutta alakerran ystävällähän oli piano, joka pian syntyvän vauvan takia etsii uutta paikkaa. ja niin tämä sähköpiano (joka on oikeasti ihan hyvä sellainen) muuttaa meille tänne yläkertaan asumaan aluksi noin vuoden sijoituksella. takaisin se muuttaa heti, kun itse saan oman tai ystäväni haluaa sen takaisin. TÄYDELLISTÄ!

iltapäivä jatkui mukavasti kotiini saapuneelta luottokampaajalta, joka leikkasi lasten hiukset sekä laittoi oman kuontaloni myös kuntoon. tosin ylipitkän reuhkan alta paljastui aika pahaksi päässyt psori (ei ollut uusi diagnoosi). mutta onpa nyt helpompi hoitaa, kun hiukset on lyhyemmät ja pahimmasta kohdasta ajettiin kokonaan hiukset pois. tosin niin, ettei sitä huomaa.

illalla huomasin vielä, että lasten kanssa istutetut siemenet olivat lähteneet itämään.

on se kumma...

2010-03-15T14:07:00.000+02:00

...kun välttelee jonkin asian tekemistä, joka ei tunnu sillä hetkellä kivalta, on siihen asiaan tarttuminen myöhemmin kahta vaikeampaa.

...kun olo helpottuu, kun saa kauan vääntämän neulomuksen valmiiksi, josta ei ole yhtään tykännyt, mutta koska se on tullut jollekin muulle kuin itselle, on se ollut pakko tehdä valmiiksi.

...kun tuo kasa tuossa ompelukoneen vieressä vaan kasvaa.

...kun mitään ei tapahdu, jos itse ei tee ja hoita.

pearls, poos and bears

2010-02-22T21:33:00.000+02:00

ihanat, rakkaat puuhelmet. niitä onkin kerääntynyt iso metallirasiallinen. ne kaikki löytyivät tänään lattialta. onneksi eivät olleet lasihelmiä!

no, kuva kertoo ehkä kaiken. nuorimmainen asialla.

pikku-karhu heräsi talviunilta. pikku-tiikerikin kävi kylässä, mutta vain hetken ajan, kunnes se muuttui menninkäiseksi.

note to self: pukeutumisvaatelaatikko tarvitsee täydennystä. tee tai hanki
- ainakin yksi prinsessahame
- toinen kruunu
- paremi merirosvomiekka (pehmeä)
- inkkaripäähine
- ehkä myös lannevaate
- hassuja hattuja

aamu alkoi maukkaasti, kun käytin viikonlopun jämämuusin perunarieskoihin. namnam! niin ja kiitos ninnulle. pannulaput tulivat perille ja sopivat kuin nakutetut siniseen keittiöömme taas uudeksi oranssiksi yksityiskohdaksi.

pleasures

2010-02-20T18:21:00.001+02:00

hah! tämä lauantai on ollut pieniä nautintoja ja iloja täynnä.

sain nukkua kahdeksaan. pienempi herätti kyllä neljä kertaa yön aikana. herätyksistä kolme oli klo 0300 ja 5.30 välisenä aikana. pitäisi varmaan alkaa herkitsemaan yösyöttöjen lopettamista. onnistuisikohan se tämän lapsen kohdalla!?

pääsin ostoksille. lähdimme retkelle itäkeskukseen tavoitteena käydä ruohonjuuressa täydentämässä varastoja, löytää pienemmän rehuletin kurissapitämiseen pari poikamaista pinniä sekä saada miehelle uudet ulkohanskat. näistä kaksi ensimmäistä toteutui. eikö ole söpöjä. ne löytyivät ystävällisen myyjän avustuksella täältä.

kävin ensimmäistä kertaa zumbassa. en ole mikään liikuntanarkkari, mutta tästä saattaa tulla vieroitusoireita. oli niin hauskaa, kyllä, HAUSKAA!!!

lapset ovat molemmat nukkuneet päiväunet, JEE! saimme niin pitkästä aikaa viettää miehen kanssa aikaa ihan vain kahden.

ruoka maittoi, kaikille. tein jättisuuren lihapullataikinan maustettuna tomaatilla ja yrteillä sekä peruna-porkkanamuusia. jopa suurempi söi sitä. tosin se taisi olla hieman nälkäinen, kun viimeksi oli syönyt perjantaina kolmen aikaan. ei ole ruoka kelvannut ja pöydässä on pelleilty, joten ilman on joutunut olemaan. (taidan olla aika tiukkisäiti...)

kuva täältä

mieli tekisi kovasti pannukakkua. kermavaahdolla ja mansikoilla.

apple

2010-02-19T15:32:00.000+02:00

välipalahetken tuotos oli kaksi superpitkää omenan kuorta. toinen oli noin puolesta välistä, kun muistin, että voisi kokeilla saako kuorittua katkeamatta. toisen omenan sain kuorittua ihan kokonaan ilman, että kuori katkesi. huippua!!!

pienestä sitä saa riemua!

kiukutusta ja turhautumista

2010-02-18T14:38:00.000+02:00

kuva täältä

sitä on kuulunut viime päivinä... tai no viime viikkoina. jostain syystä suurempi on aloittanut suuremman luokan kiukuttelun uudelleen. onko se uhmaa vai mitä!? who knows! äidin täytyy vain kestää, vai pitääkö? no, en mä sitä lasta voi mihinkään dumpata, joten kaipa sitä pitää.

toki on tässä ollut lapsen elämässä erilaisia horjuttajiakin. ensin toinen otetaan pois päikkäristä (siitä nyt on aikaa, mutta lapset reagoi pitkienkin aikojen jälken), sitten isi on kaksi viikkoa kotona lomilla jonka jälkeen täytyy taas jäädä äidin kanssa kotiin, viikonloput ollaan reissussa ja pisteenä i:n päällä tai kirsikkana kakussa pienempi muuttaa toisen reviirille asumaan. vähemmästäkin saadaan elämästä vaikeaa!

äidille tämä on kuitenkin hieman raskasta. aika menee suuremman kanssa tappelemiseen: aamupalan syöminen, vaatteiden pukeminen, ulos lähtö, hampaiden pesu, sisälle tuleminen, ruoan syöminen, potalla käyminen, käsien pesu, päiväunille meneminen, herääminen, siitä saako toisten päälle laskea pulkella, heittää lunta tai... ja kun kuvittelee, että tämän nyt on ainakin mentävä hyvin. EI. jokaisesta, myös kivoista asioista voi kiukutella, rähjätä, vinkua, potkia, huutaa, raivota, lyödä, paiskoa ovia, heitellä tavaroita...

harmillista tässä on, että
- oma pinna ei kestä jatkuvaa kiukkuamista ja väkisinkin tulee hermostuttua ja huudetta myös
- nuorempi on vähän paitsiossa, kun kaikki aika tuntuu menevän suuremman kanssa tanimiseen
- mitään ylimääräistä kivaa ei päivisin ehdi tekemään
- tulee verrattua itseään ja lastaan muihin ja todettua, että huono äiti, kun kaikki muut on niin siivosti

eilen kävin lueskelemassa mll:n sivuston tarjoamia vanhempien vinkkejä. olisiko jokin konsti, mitä vielä voisi kokeilla. ajatuksia herättäviä juttuja ja jotain sieltä varmaan tarttuikin. sitä ennen päätin kuitenkin vielä kerran yrittää "tarrakalenterin" voimaa.

edellinen kerta päättyi siihen, että suurempi kiukuspäissään repi "kalenterin" pieneksi silpuksi. tällä kertaa annoin pojan itse valita paperin värin ja sitten se leikattiin oikeanlaiseksi. tulos oli hieno vihreä pyörylä! ja ensimmäisen päivän jälkeen siinä koreili jo 5 tähteä. tänään sai liimata valaskalan itse pukemisesta ja reippaasta syömisestä (eli ei yhtään leikitty ruokapöydässä). katsotaan nyt, jos tästä olisi jotain apua.

kun minä olen aikuinen...

2010-02-15T23:31:00.002+02:00

en ainakaan käy kommentoimassa vieraille enkä muillekaan äideille heidän äitiyttään.

äitiys on asia, joka on äärettömän henkilökohtainen. se, että joku tulee arvioimaan äitiyttäsi, aiheuttaa usein naisessa puurokattilan ylikiehumista vastaavan reaktion. en koe olevani niitä herkimpiä naisia, mutta kyllä mutkin saa raivostumaan!

tänään sain pienen yliannostuksen keski-ikäisistä naisista. kertomukseen liittyy likaisena olevat vaunut, kantoliina ja bussi.

lähdimme lasten kanssa liikenteeseen poikkeuksellisesti pelkän kantoliinan kera. vaunujemme pehmusteet olivat saaneet "kauniin" ja voimakkaasti tuoksuvan tahran kalan rasvasta eikä pesun jälkeen olleet vielä kuivuneet. olin sitonut nuorimmaisen liinalla selkään, mutta sepäs ei kaikkia bussin kanssamatkustajia miellyttänytkään.

loppumatkasta eräs 50-60 ikävuoden paikkeilla ollut nainen tuli heti aika tylyllä äänellä arvostelemaan tapaani kuljettaa lasta. ongelmana tässä tavassa oli kuulemma se, että lapsi heiluu ja niin ollen tippuu kyydistäni enkä pysty hallitsemaan sitä selässäni. toinen, hänen mielestään erityisen kamala asia oli se, että lapsen jaloissa ei kierrä veri. tämä piti tietenkin tulla kailottamaan niin, että varmasti koko bussi kuuli hänen tärkeän asiansa.

koitin aluksi ystävällisesti selittää rouvalle, että lapsellani on kaikki hyvin ja että en kantaisi lastani näin, jos tietäisin sen vahingoittavan häntä. sananvaihto jatkui rouvan puolelta inttämisellä ja lopuksi jopa mentiin niin pitkälle, että hän kädet puuskassa istahti penkille ja tiuskaisi, että veri ei kierrä lapsen jaloissa ja että minä en hoida lastani oikein. just.

en voinut olla päästämättä muutamaa tylyn kettumaista, mutta kohteliasta lausahdusta suustani, ennen kuin bussi pysähtyi laiturille.

tässä muuten tällä hetkellä käytössä olevat "kantolaitteet". vasemmalta oikealle lueteltuna 1. mandukan kantoreppu väri ruskea (ainoa ikioma nuista kaikista) 2. bb-sling passion 3. haikarankehto leo natur 4. vatanai tibet 5. mam eco.
tämän hetken ehdoton suosikki on tuo sling!

"kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku"

2010-02-09T13:17:00.000+02:00

paistoin pannukakun. johan helpotti! mausteena mustikoita ja desikaupalla vaahterasiirappia, omnomnomnom...

tein myös ensimmäisen roskislöydön! olemme tekemässä tikkakoskestamme työtason ja olin jo suunnitellut tuolinetsintäretkeä alueen kirpputoreille ja kierrätyskeskuksiin, mutta ei tarvinnutkaan. löysin roskakatoksestamme juuri sopivan tuolin kotiimme. ja mikä parasta: ilmaiseksi! ihan parastaan tuoli ei kuvassa anna ja pieniä ehostuksia sille täytyykin vielä jossain vaiheessa tehdä, mutta kaunis muotoilu ja hyvä istuttavuus sai minut adoptoimaan sen kotiimme. kiitos vain sille (todennäköisesti mummolle), joka tuolin katokseen oli rahdannut!

plörinäks meni

2010-02-08T11:21:00.000+02:00

kun tekee hyviä ja toimivia suunnitelmia ja toimintasuunnitelmia, voi olla varma, ettei niistä oikein ainutkaan onnistu tai toimi toivotulla tavalla.

suunnitelmana oli, että

1. sovi, että vanhempasi ottavat lapset yökylään, jotta itse pääset rakkaasi kanssa juhlimaan ystävän syntymäpäiväjuhlia vaikka yön läpeensä.

2. sumpli omat junamatkat ja hakemiset, niin ettet ihan älyttömästi myöhästy.

3. suunnittele jo etukäteen, mitä syö ja juot. maiskuttele jo etukäteen ihanalla menulla. olen kerrankin ensimmäinen joka tietää, mitä tilaa!

4. varaa hotellihuone itsellesi ja miehellesi, jotta ei tarvitsisi roikkua taksijonossa ja saisitte nukkua yön rauhassa ja nauttia pitkästä aamusta sekä hotelli aamiaisesta.

tulos:

olin ajoissa junassa ja vrkin noudatti aikataulujaan ja niin juna oli turussa kello kuusi, niin kuin pitikin. rakas oli asemalla hakemassa ja koukattiin vielä hotellin kautta, että sain jättää kassin huoneeseen. tässä vaiheessa oli päänsärky yltynyt jo aikalailla, mutta yksi kuussatanen burana huiviin niin kyllä se helpottaa. (ei muuten helpottanut)

ystävän luona ehdimme olemaan sen aikaa, että nautimme pari lasillista viiniä ja sitten taksi tulikin hakemaan. tässä vaiheessa iltaa alkoi imettävän rinnat olemaan hieman pakkautuneet, mutta tilaisuutta tyhjentää ei vielä toistaiseksi ollut.

ravintola oli hyvä, aiempien kokemusten perusteella. mutta koska päänsärky ei ollut helpottanut ja rinnat kasvoivat kasvamistaan ja pelkästään niihin koskeminen tuntui pahalta... no tuloksen voi arvata: ihana ennalta suunniteltu annos ei maistunut yhtään. eikä sitä yhtään helpottanut annoksen kuiva ja mauton kanafilee. jälkiruoka jäi väliin, kun totesin, että nyt on PAKKO päästä hotellille tyhjentämään rinnat.

baarissa ehdin olemaan vajaa puolituntia, yhden cosmopolitanin verran, kunnes totesin, että jos en nyt lähde, oksennan baarin lattialle. rakas jäi jatkamaan ja rouva lähti hotellille. hotlalla sitten tyhjensin vatsani täysin.

yö meni pyöriskellessä ja vähintään tunnin välein heräillessä. unta en enää seitsemän jälkeen saanut. aamiaisella ei oikein ruoka maittanut. tosin sämpylät ja leipä oli ihan älyttömän laaduttomia, kuivia käppyröitä samoin kuin kasvikset. hedelmiä pöydässä oli sentään vesimelonin ja appelsiinin lisäksi tuoretta ananasta (joka tosin oli vähän raakaa).

kylpyamme oli liian matala eikä siis suunnitellusta rentouttavasta kylvystä tullut mitää ja ja ja... niin ja nuorempi oli aloittanut oksentamisen aamu kuudelta ja oksensi koko sunnuntain.

montaakaan hyvää asiaa ei viikonlopusta jäänyt käteen. perheensä ja ystävänsä tämä näki, mutta siihen se sitten jäikin. vielä tänään, maanantaina, tämä perhe viettää välipäivää vain kotona jättäen kaiken menon ja meiningin pois. suurempi on ihan terve ja sen huomaa. ehkä risto räppääjä auttaisi tähän ongelmaan.

3xi

2010-02-06T00:14:00.002+02:00

oikeastaan riittäisi kirjoittaa vain kolme sanaa tämän hetkisestä olostaan, mutta koska olen lörppä en jätä sitä siihen:

iloinen - näin piiiitkästä aikaa ystävää ja vielä herkullisen illallisen ja parin lasillisen äärellä. kuinka voikaan oloa piristää näin toisen ihmisen näkeminen ja kuinka se menee joidenkin kanssa niin, että vaikka ei ole aikoihin nähty, juttu tuntuu jatkuvan siitä, mihin viimeksi jäätiin!

ikävä - pojat (koko konkkaronkka) lähti tänään etukäteen mummilaan. itse menen huomenna iltapäivällä junalla perässä, mutta näen poikaset vasta sunnuntaina. itku pääsi äidiltä, kun hyvästeli suuremman ja pienemmän autossa, mutta niin taisi suuremmaltakin tirahtaa pari kyyneltä.

ä: äidille tulee kulta ikävä, mutta me näemme sunnuntaina mummilassa ja tullaan sitten yhdessä kotiin. olethan reipas poika
s: niin minullekin tulee ikävä. rakastan sinua äiti.
ä nieleskelee itkuaan ja vastaa: niin minäkin sinua maailman eniten, vie mummille ja papalle terveisiä! anna vielä halipusu.

innostunut - huomenna pääsen laulukurssille, jee! parasta maailmassa (lasten jälkeen) on laulaminen. ja kun sen tekee hyvässä seurassa ja saa laulaa juuri sitä, mistä itse pitää kovasti, on se vieläkin ihanampaa. toivottavasti kurssista on myös jotain hyötyä...

maanantaipäivän kuvatukset

2010-02-01T23:50:00.003+02:00

posti toi kotiin uuden aikas kiva askartelukirjan. sormet syyhyää kokeilemaan näitä. tilausjonossa ensimmäisenä pojille kesäksi tiipii.

nämä olivat tämän päivä hitit. pienempi asteli ylpeänä ja intoa piukassa uusilla (kirppis)kengillä (2€) ja suurempi istui taaperokärryn kyydissä hidastamassa kärryn nopeutta. mitä kikatusta!

testailin ja mittailin myös verhoja ikkunaan. nämä ovat siis ne lastenhuoneen kompromissiverhot, jotka todennäköisesti siirtyy kuitenkin keittiöön. ei tästä nyt ota oikein selvää, mitä haluan... ei, en edes minä itse!

kaulurit ovat saatu päätökseen. omani tein varmuuden vuoksi kahteen kertaan. aikaa oli siis aloittaa uutta projektia, joka tosin on odottanut jatkoa tuossa neulekorissa jo marraskuusta. tein silloin pohjan ja nyt jatkoin sivuista. katsotaan nyt taas, mitä tästäkin tulee. malli löytyi sopivasti tuolta omasta päästä!

maanantai-iltapäivä olikin ihan poikkeus. muskari oli vesivahingon vuoksi peruutettu ja perheemme suuntasi sen sijasta ostoksille ja kirjastoon. mukaan tarttui kilo pesupähkinöitä sekä ipanapa 1&2. olivat sopivasti yhdessä paketissa eikä sen hinta ollut kuin vaivaiset 7,95! niin ja jos joku ihmettelee, missä ovat kaikki kirjaston virkkaus- ja tuunauskirjat, niin ne asuvat toistaiseksi meillä!

paluumatkalla poikkesin kirkolla kirjaamassa painoni. tavoitteeni ja lupaukseni ovat edelleen voimassa, mutta tarvitsivat hieman motivointia. ja mikä sen parempi kuin se, että lopputulos tulee ilmiantaa jollekin ulkopuoliselle. tuo olisi tavoitteena...

home sweet home

2010-01-31T21:48:00.002+02:00

koti on maailman paras paikka. sen totesin taas ollessani poissa kotoa.

listaanpa asiat, miksi juuri nyt olen sitä mieltä:

- kotona saa olla ihan yksin (tai no, oman perheen kanssa)
- mun ei tarvitse kuunnella paasausta politiikasta tai siitä kuinka suomi on niin paska maa
- saan hoitaa lapsiani ilman, että mun tarvitsee perustella, miksi teen asioita niin kuin teen
- saan olla niin ekohippiluonarikristittyliberaali kuin haluan eikä tarvitse kuunnella muiden omasta mielestä dorkaa ja vanhan aikaista argumentointia maailman asioista
- saan itse tehdä ruokani ja syödä niin paljon kuin itse haluan ilman että koko ajan joku tyrkyttää lisää, pullaa tai kakkua
- minun ei tarvitse syödä pullaa koko ajan vain sen vuoksi, että se on kohteliasta
- saan keittää itse kahvini, joka maistuu hyvälle
- voin ajaa autolla juuri sinne, minne itse haluan eikä tarvitse istua aina takapenkillä vain, koska olen nainen
- saan katsoa televisiosta juuri niitä ohjelmia ja kuunnella radiosta niitä kanavia, joita itse haluan!

vähänkö olen angstinen.

mutta vähän positiivisina juttuina voisi vielä kirjoittaa, että saan leipoa ihanaista saaristolaislimppua!

edit. niin siis tuo ensimmäinen kuva ei ole meiltä kotoa!

vruum...

2010-01-27T15:43:00.000+02:00

sinne se aika sitten meni! istun edelleen yöpaita päällä läppärillä, auts.

nöyrryin osittain ja aloin katsastelemaan muita ideoita lastenhuoneeseen. matkalta tarttui mukaan seuraavaa:

* ihastuttavia sivustoja. tosin tuo ensimmäinen on aika amerikkalainen...

* muutama ihan oikeasti käyttökelpoinen idea, joita voisi käyttää jossain muodossa. esimerkiksi nämä

1. tuo "kotitoimisto" ajatus

2. ratasmaalaukset ovat aika pikkumiestyyliä

3. nuo riisipallot ovat hauskoja ja värit vähän sitä, mitä ollaan pohdittu

kuvat täältä

mutta siitä huolimatta en ole löytänyt mitään niin kivaa kangaskuosia kuin mitä karkuteillä-kangas on!

nyt voisikin vielä laittaa vaatteet päälle ja lähteä katsastamaan eurokankaan valikoimia, josko sieltä löytyisi oku toinen yhtä hyvä tai jopa parempi?

voi surkeuksien surkeus!

2010-01-26T21:29:00.000+02:00

kylläpä nyt kaikki tuntuu menevän huonosti

paitsi iltapuuro oli aivan maailman parasta, kun vihdoin pääsin avaamaan pussin!

ensinnäkin minua riipaisee tosi syvältä tuo pienen pojan kuolema. surullista, hirvittävän surullista. aloin heti pohtimaan, miltä itsestä tuntuisi oman lapsen kuolema sellaisissa olosuhteissa. itkin melkein puoli tuntia suoraa huutoa. kamalaa.

nämä muut huonosti menevät asiat nyt menettivät huonoutensa, kun kirjoitin ensin tuosta oikeasti hirvittävästä asiasta, mutta tässä pienen ihmisen elämässä mm. tämäkin harmittaa:

olen pitkään havitellut lastenhuoneeseen marimekon karkuteillä-verhoja. olen säästellyt ostohimojani siihen, kunnes pojat muuttaa yhteiseen huoneeseen isompaan makuuhuoneeseemme. mutta. kävin hakemassa värivaihtoehdot kaupasta lainaksi ja sain värin ja jopa seinämaalinkin sävyn päätettyä, kunnes aloin laskea verhon pituutta. ups! kahta kuviota ei mahdu päällekäin, vaan norsun pää tai jalat pitäisi katkaista!

paitsi... jos alkuperäiset verholaudat otetaan pois. lastenhuoneesta sen voisikin tehdä, kun verhoja ei ole ommeltu, mutta meidän huoneen ihanaiset vallilan perhosverhot ovat vanhalla mitalla tehty. tämän vuoksi pienempään makuuhuoneeseen se pitäisi jättää. mutta näyttäisikö se sitten ihan hoopolta, kun vierekkäisissä huoneissa olisi erilaiset verhonkiinnitysratkaisut?

tosin sitten lautahässäkän alta saattaa löytyä maalamatonta betonia sekä katosta että ikkunaseinältä. tarkoitus oli maalata alunperin vain yksi tai kaksi seinää, mutta juuri nämä kaksi osaa, katto ja ikkuna seinä, piti jättää sellaiseksi. eikä pelkkää soiroa voi maalata, vaan koko katto. ja pitäisikö sitten muistakin huoneista maalata katto, ettei tule liian isoja eroja? tulisiko siitä vähän taas liikaa hommaa, kun ei siitä nyt ole liian montaa vuotta, kun olemme kaikki kotimme seinät maalanneet?

ja taas on laura saanut pienestä asiasta maailman suurimman ongelman.

ohukaisia ja paksukaisia ja kirpparilöytöjä

2010-01-25T21:46:00.001+02:00

teki ihan hirmuisesti mieli lettuja. ihan kermavaahdo kera. kerma jäi vaahdottamatta, mutta litran taikina tuli paistettua.

pienemmällekin tein oman taikinan: vettä, muna, liraus öljyä sekä ohra- ja vehnäjauhoja. ihan välttäviä, aika paksulaisia, niistä tuli huolimatta, että puuttui sekä suola että sokeri. tyrnisoseen kanssa parempia. pienemmälle ei vain oikein maistunut: se otti letun palan, imaisi siitä soseen päältä ja sylkäisi suusta. niin, että kiitos äiti, kun teit mulle ihan omat letut!

aika paksukainen olo tuli itsellekin, kun siinä paistamisen sivussa hotkaisin ainakin kolme isoa plättyä suuhuni, auts!

olimme viikonloppuna katsastamassa taas pitkästä aikaa akselin valikoiman. mitään erityistä ei ollut ostoslistalla. jos pari kaunista tämän, tämän, tämän, tämän tai tämän tyylistä keltaista/oranssia/sinistä purkkia olisi löytynyt keittiöön, olisin ollut kovin iloinen. mutta mukavia asioita löytyi silti. nuorempi sai kengät lopputalven leudommille ilmoille. vanhemmalle löysin ihanan choco-pelin, jota on nyt pelattu joka päivä moneen kertaan (ja pari kertaa heitetty suklaanappulat seinille).

mukaan kirpparilta tarttui myös tictactoc-"peli", jossa ideana on hakata pienillä nauloilla reiällisiä puupaloja alustaan. palat ovat erimuotoisia ja niistä voi rakennella kaikkia kuvioita. tähän peliin liittyy hauska juttu vanhemman päiväkotiajoilta: peli oli pojan yksi suosikeista, mutta ollessaan pienempi, se oli enemmän vanhemmille lapsille tarkoitettu. eräänä päivänä peli oli kuitenkin unohtunut pöydälle jonkun toisen jäljiltä. edellisenä kesänä oli suurempi ollut papan kanssa raksalla tekemässä puuhommia eli hakkaamassa nauloja isojen miesten vasaralla lautoihin. ei pieni poikamme sitten ymmärtänyt, että tässä päiväkodin versiossa nauloja ei hakata esimerkiksi lattioihin. iltapäivällä rakastani hakiessa oli hoitotäti lattialla kontallaan poistamassa veitsellä nauloja lattiasta. hienosti oli poika hakannut!

ai niin ja jos nyt jollain lukijalla sattuu lojumaan kaapinpohjalla kivan näköisiä peltipurkkeja, voi hän tarjoilla niitä mulle!

rutiinit kaakkoon

2010-01-23T11:12:00.000+02:00

tänä aamuna nukuin pidempään kuin muut.

tänä aamuna joinkin kupillisen teetä kahvin sijaan.

tänä aamuna ja kahden seuraavan viikon aamuna kotonamme asuu päivisin myös mieheni, häh?

miehellä alkoi kahden viikon vapaat. ensin viikko isyyslomaa ja sitten viikko talvilomaa.jotenkin mun on kovin vaikeaa sopeutua siihen, että sen on kotona, myös arjet. mies ei tee koskaan ylitöitä eli ei ole myöhään töissä. mutta tämä rytmin ja tappojen rikkoutuminen sotkee kaiken!

meillä on lasten kanssa muodostunut tietyt tavat toimia arkisin ja päiväsaikaan. aamulla herätään, puetaan, syödään. viimeistään puoli 10 ollaan jo ulkona, menossa kerhoon, leikkimässä puistossa. sisälle tullaan viimeistään kello 12, jolloin syödään. sitten käydään pissalla ja luetaan satu ja mennään unille. herätään kolmelta ja sitten välipalaa ja sitten kohta mies tuleekin töistä.

nyt se ei tulekaan töistä, vaan on koko ajan kotona. apua! mutta jos jotain ärsyttävää niin myös jotain kivaa:

+ auto on käytössä myös päivällä
+ mulla voi olla meno keskellä päivää ilman, että tarvitsee ottaa lapsia
+ pääsen ensi viikolla käyttämään osan lahjakortistani kauneushoitoihin.
+ voin olla sisällä, kun toinen menee 15 asteen pakkaseen lasten kanssa.
+ saan käydä yksin lenkillä - valoisaan aikaan

nyt täytyisi löytää sellainen sisäinen rauha, joka valuu kehoni joka kolkaan. antaa sydämen ohjata tie tähän rauhaisaan, ristiriidattomaan yhteiseen eloon...

patti

2010-01-16T15:14:00.000+02:00

perheeseemme on jotenkin kummasti päässyt pesiytymään kumma äijäilyasenne. mistäkähän lienee tullut, mutta se ilmenee hassuilla tavoilla.

pöydässämme on aina kahta eri maitoa. kevyttä ja rasvatonta.

nostan pelkän rasvattoman maidon tölkin pöytään ja kaadan sitä suuremman lasiin.

s: äiti ei tota maitoa. se on tyttöjen maitoa.
ä: ei ole muuta, sun täytyy nyt vain juoda sitä, mitä tarjotaan. sitä paitsi ei tää mitään tyttöjen maitoa oo!
s: on se! isi sanos. siitä ei kasva yhtään patti.

tai

suuremman toteamus ruokapöydässä, kun joi putkeen kaksi lasia maitoa (sitä äijien maitoa): "kokeile isi" ja koukistaa kättään ja "jännittää" hauiksensa. "ihan sairaan iso patti!"

tällä samalla 'patti kasvaa'-jutulla saa pojan vatsaan myös puuron, ruisleivän, raejuuston ja oikeastaan kaikki ruuat, mitkä nyt tuntuu sillä hetkellä tökkivän. usein kyllä vain isin sanomana.

niin että justiinsa joo. saiskos tänne tilattua yhtä tyttövauvaa tasapainottamaan tätä testosteronin ylivoimaa?

ja mulla oli laukussa yksien tyttöjen kirjoituksia

2010-01-16T10:45:00.001+02:00

kirjasto on mun kaveri! olisi vaikea enää tottua elämään ilman sitä. sieltä löytyy kaikki, mitä ihminen eläissään haluaa lukea. vaikkakin joskus joutuu vähän odottelemaan.

tänään kirjastotäti luovutti lainaani nämä opukset:

- strutt: vanhat konstit kodinhoitoon
- callard & millis: green living
- jäntti & olkinuora: luomuleipojan käsikirja

eniten ehkä kutkuttaa tuo ensimmäinen. sivut ovat paksumpaa paperia ja täynnä kauniita kuvia. eikä vain ne kuvat. sivut ovat täynnä käytännöllisiä ja älyttömän hyviä vinkkejä ihan arkiseen kodinhoitoon. tämä pitää melkein hankkia ihan omaksi.

jaetaanpa tähän heti pari hyvää lauantai-aamun kunniaksi:

- punaviinitahrat: imeytä tahra heti kuivaan ja pehmeään liinaan a hankaa laimentamattomaan etikkaan kastetulla sienellä, kunnes tahra on poissa.
- lisää leikkokukkien veteen ripaus soodaan,niin ne pysyvät tuoreina pidempään.
- epämiellyttävän hajun kengistä saa pois ripottelemalla sinne soodaa.
- huuhdo hiukset rosmariiniteellä, niin niistä tulee hohtavan puhtaat ja kiiltävät.

niin ja toinen tuon luomuleipojan käsikirjan kirjoittajista oli mies ei tyttö.

oranssia

2010-01-15T15:34:00.002+02:00

päivän väri on tänään oranssi!

sain mieheltä ihania tulppaaneita keittiön pöydälle piristämään.

valmiiksi tuli myös "aikuisten kauluri", jonka ohjeen löysin kalastajan vaimon blogista.

keittiöstä löytyi yksi lemppareista: äidiltä saatu vaaka.

tänään päästään syömään vihdoin kauan hyllyllä kypsynyt ananas, jee!

tee maistui mainolta hattivattien kera.

lady in bed...

2010-01-15T14:35:00.001+02:00

sain haasteen tiinalta.

Minun sänkyni!
Näin talvisin tekisi usein mieli vetäytyä talviunille kuten muumit, ihanien muhkeiden peittojen alle! Talviaikaan monet viettävät aikaa sängyssä myös lukemalla, seurustelemalla läheisten kanssa ja miksei piknikkiäkin voisi pitää sängyssä? Levittäkäämme siis sänkyjen pehmeän houkuttelevaa ilosanomaa!

Vastaa kysymyksiin:
1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?
3. Mistä taas et niin pidä?
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?
5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?
ja viimeisenä boonuksena: 7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?

Haasteen kysymyksistä vähintään yksi on kuvitettava, muttei kukaan kiellä kuvittamasta jokaista!

Tämän jälkeen jaa haaste kahdelle valitsemallesi ihmiselle, jotka linkität haasteen loppuun. Muista myös linkittää ihminen jolta haasteen alunperin sait!

sänky illalla suuremppan majaleikkien jälkeen eli ei siis todellakaan pedattuna!

1. ahdas.
2. se... on olemassa. ehkä sen pehmeys.
3. siihen keskelle on tullut rako. sänky on siis yhdistetty kahdesta 80cm leveästä sängystä ja se metallihässäkkä siellä välissä ei ole kunnolla!
4. jaan sen murun kanssa ja säännöllisesti joka yö siellä vierailee kaksi rakasta lastani.
5. leventäisin sitä ainakin 20 sentillä, jos en 40 sentillä! haluaisin myös oikean sängyn, en mitään runkopatjaa.
6. päälläni on usein nartsatoppi ja lökärit. helpoin vaate imettää!
7. en ketään. oman miehen?

haastan tähän uniseen ja mukavuudenhaluiseen haasteen duussin ja helin, var så bra!

ensimmäinen kerta ikinä!

2010-01-14T22:18:00.000+02:00

pienemmän elämässä tapahtuu koko ajan jotain ensimmäistä. suloista.

heti joulun jälkeen mentiin ensimmäistä kertaa ryömien eteenpäin. uuden vuoden juhlintojen jälkeen opittiin ottamaan ensimmäisen kerran askelia. ensimmäistä kertaa pienempi söi paprikaa eilen. maistui aika kirpeältä ilmeestä päätellen. tiistaina seistiin ensimmäistä kertaa yksin pinnasängyn reunaa vasten. se oli huisia!

tänään laitettiin ensimmäistä kertaa kengät jalkaan. pienempi sai isoveljensä vanhat ensikengät. aikamoinen pyryharakka tuo poika on, kun askeltaa eteenpäin. askeleet harottaa välillä oikealle, välillä vasemmalle. sitten harpataan iso askel eteen, mutta seuraava osuukin omille toisen jalan varpaille. ei ole helppoa, mutta innostus on käsin kosketeltavissa!

kaksi hammasta loistaa, kun suu vääntyy koko naaman täyttävään hymyyn ja koko koti raikuu hellyyttävää kikatusta, kun pienempi tallustaa.

seuraavaksi täytyy varmaan hankkiutua hierojalle tai ainakin aloittaa säännölliset selän venytykset. kävelyinnostus tuskin lakkaa eikä pienempi varmaan vähään aikaan opi itse tallustamaan!

leipuri hiiva, hän asuu kumputiellä...

2010-01-14T22:06:00.001+02:00

leivoin eilen pullaa. testissä oli parikin uutta asiaa:

1. miten pullat paistuu iittala-hackmannilta ostetulla silikonisella "leivinpaperilla"?

vastaus: ihan tarpeeksi hyvin.

2. sopiiko muscovado-sokeri pullataikinaan? tulisiko siitä vielä paremman makuista? entä korvapuustien väliin?

vastaus: sopii, muttei muuta makua. ei, joten frouva käyttää vaan tavallista sokeria (joka on jonkin verran halvempaa. erinomaisesti ja jopa paremmin kuin tavis. vertailtu on!

ja toki AINA leivottaessa yksi pelti unohtuu uuniin, kun tulee jotain elämää tärkeämpää tekemistä!

se on elämää

2010-01-13T13:56:00.002+02:00

kyllästyin jo tuohon ensimmäiseen nimeen "ihanuuksia". alkoi kuullostamaan omaan korvaan ihan typerältä.

c'est la vie, se on elämää kuulostaa paremmalta (ainakin toistaiseksi). ehkä enemmän sisältönsä mukainen. ja on muuten ainoa ranskan kielinen lause jonka osaan!

edit. tarvitsisin muuten apua, miten saada tuo päivämäärä ja kommenttijuttu tuonne tekstin jälkeen!??!?

siivous, osa 251

2010-01-13T13:35:00.002+02:00

eilen oli TAAS tiistai. tiistaihan tarkoittaa täällä mitäs muuta kuin siivousta.

tämän tiistain siivous oli kuitenkin poikkeuksellisen mukava. meillä oli teematiistai aiheessa 80-luvun slovariklassikot! aivan mahtavaa. spotify raikasi roxettea, bon jovia, gunnareita, hanoi rocksia ja ja ja... ai niin culture beat: do you really wanna hurt me! aika legendoja täällä päin.

suurempi oli vähän kummissaan, kun äiti jorailee ja laulaa kurkku suorana...

pakko laitta pientä fiilistelyä jakoon.

ps. lattianpyyhkimislastan varteen on hyvä hoilailla! hih.

tie on pitkä ja pölyinen

2010-01-10T22:55:00.000+02:00

ikävimpiin asioihin maailmassa kuuluu se, kun jollain toisella onkin toinen. en nyt tarkoita tällä niitä nuoruuden aikaisa haikeuksia, kun se poika, johon just olis ihastunut seurusteleekin toisen kanssa eikä oo yhtään kiinnostunut musta. ei. ei tätä.

tarkoitan aikuisten asioita. sitä, kun toinen pettää toisen luottamuksen. suutelee jotain toista. viettää sen kanssa aikaa. ei tulekaan yöksi kotiin. tekee sen toisen tietämättä. pitää suhdetta yllä. ei vain yhden yön erehdys, vaan tietoinen valinta lähteä toisen luo. päättääkin mennä toisen syliin eikä oman puolison luo, joka on ollut illan lasten kanssa.

ei. meillä menee hyvin. en tarkoita nyt tällä itseäni. huoli pois sen suhteen. toisaalta se ei yhtään kevennä omaa oloani. ei siis, olen tyytyväinen, enemmänkin, ettei tämä koske meidän perhettä. eli minä EN ole käynyt vieraissa eikä miehenikään, vaikka häntä oltiinkin käyty hakemassa jorailemaan baarissa. oli otettu! niin olisin ollut minäkin.

kaikken pahimmalta tuntuu se, etten voi mennä puuttumaan toisten elämään ja kertoa toisen uskottomuudesta - oikaista vääryyttä. pahalta tuntuu nähdä ihminen ja tietää koko ajan, että perheessä ei olla rehellisiä eikä toinen tiedä siitä mitään. vihaiseksi minut tekee nähdä se inhottava ja limainen ihminen, joka ei arvosta puolikastaan sen vertaa, että voisi pitää sen munan taskussa muualla kuin kotona. ikävältä tuntuu, kun en oikeastaan "tiedä" koko asiasta mitään ja silti tiedän. enkä siis voi puhua asiasta kuin oman puolison kanssa, joka käskee vain olla ajattelematta.

onneksi minun ei tarvitse valehdella, jos minulta kysytään. en kerro, jos ei kysytä, mutta en valehtele, jos jostain syystä kysytään. toisaalta... sitten kun tai jos kaikki tulee ilmi ja selviääkin, että minä olen tiennyt. toinen loukkaantuu.

vaikeaa ja epäreilua. ikävää olla tällaisessa tilanteessa.

otan joskus asiat turhan intohimoisesti

2010-01-09T19:40:00.000+02:00

jotkut asiat voidaan tehdä helposti, yksinkertaisesti ja sen kummemmin miettimättä. tai sitten ei. kaiken tulisi joka tapauksessa tapahtua nythetikaikkimulle-periaatteella!

niin kävi tämän uuden vuoden lupauksen kohdallakin: nyt heti kotoa kaikki huonot asiat vaihtoon ja ekologista tilalle! niin kuin se niin nyt menisi...

toivottavasti tämä innostus ei lopahda ensimmäisen kuukauden jälkeen - niin kuin käy usein kohdalle osuvan innostuksen tullessa.

listasin tänään mieleeni tulleita asioita:

- astiakirkasteeksi kokeiltava omenaviinietikkaa.
- haluaa käsiinsä ruokasoodan ihmeet -kirjan (varasin sen jo kirjastosta, jee!)
- selvitä, mitkä eteeriset öljyt sopisivat parhaiten pyykille eli toisivat raikkaimman tuoksun vaatteisiin, lakanoihin ja pyyhkeisiin. pesupähkinät toimivat odotetulla tavalla, mutta kovasti kaipaan tuoksuvaa pyykkiä.
- tästä eteenpäin voi astianpesuaine- ja yleispuhdistusaineputelit käydä täyttämässä ruohonjuuressa. ei tuu muovijätettä, ei! ecover, kun tuntuu vielä ihan toimivalta aineelta.
- laskea vähän, onko tämä kovin kallista. en ole tottunut tabletteja käyttämään astianpesukoneessa eikä naturesin tabletteja käytettäisikään kuin puolikas koneelliseen, mutta...

ja on muuten jännä, kun siivoaa kuiva-ainekaappia, tulee vastaan sellaisia asioita, joita ei ole tiennyt omistavansakaan. huomaa myös, että kardemummaa on kerääntynyt 5 pussillisen ja pötköllisen verran. ei tartte vähään aikaan ostella.

ostoksilla

2010-01-08T18:17:00.006+02:00

helsinki on ihana kaupunki - talvellakin. siellä on ihana käydä. kierrellä kaupoissa, piipahtaa kauppahalleissa, ihailla vanhoja rakennuksia tai istahtaa vaikka cafe espaan juomaan kupponen kaffetta ja syödä ihanainen briossi. tänään oli sellainen päivä.

lähdin lasten kanssa retkelle helsinkiin. varsinainen päiväohjelma! tarkoituksena oli oikeastaan käydä vain ruohonjuuressa, mutta pitää nyt silloin kun sinne asti lähtee, tehdä myös jotain suuremman mielestä jännää. niin ollen matkattiin myös ratikalla hakaniemen kauppahalliin katsomaan suuria kaloja, maistamaan tuoretta ruisleipää sekä kurkkaamassa, joska vihreään vyyhtiin olisi tullut jotain ihanaisia lankoja. niin kuin mulla ei niitä lankoja olisi ihan tarpeeksi odottamassa työstämistä!?

ruohonjuuri lohkaisi odotetusti suurimman lohkon budjetista (jos sellaista nyt edes olikaan). matkaan tarttui nuoremmalle ruskovillan villainen kypärämyssy, ruoka-asioita, ecoverin yleispuhdistusaine... pakko oli ostaa maistiaispussi paljon puhutusta superelintarvikkeesta goji-marjasta sekä kuivatuista mustikoista. namnam, hyviä oli.

kauppakassiin (joka oli tietysti omasta takaa mukana) eksyi myös kilo täysruokosokeria ja luomukauramuroja. tarjouksessa olivat, mutta maksoivat silti paljon. toisaalta harvemmin sitä ja ne on kuitenkin terveellisiä. myös duussin luona maistettu ihanuus vihreä-minttu-chili-tee (tai miten sen nyt voi kirjoittaa...) eksyi kummasti myös lauran teevalikoimiin. tänä iltana on PAKKO juoda teetä!

näitäkin oli pakko ostaa, kun maistuvat oikeasti niin paljon paremmilta kuin tavis nalle-hiutaleet. siinä on oikeasti eroa ostaako luomua vai tavista. itse eron olen huomannut hiutaleissa ja ystävä erityisesti kananmunissa. note yourself testaa luomukananmunat asp.

tällä hetkellä testissä ovat nämä hassun näköiset puunkappaleet. tämä on myös yksi osa 'kohti ekologisempaa elämää' -projektia. hassulta tuntuu, että pähkinät ovat koneessa myös huuhteluvaiheen. mistä ne tietää, ettei enää saa erittää saippua-ainetta, vaan antaa pyykin huuhtoutua?!? ostin vain pienen paketin - koemielessä. jos homma pelaa, täytyy tilata täältä lisää 16€ kilohintaan. hieman halvempaa, mitä näistä nutseista maksoin...

päätettiin retki wayne's coffeen lounaaseen ja piipahdukseen kauneushoitolassa, josta varasin ihan hirmuisen määrän hoitoja helmikuun alkuun. kiitos murulle ylenpalttisen suuresta lahjakortista, pus!

suurempi oli ihan supermies, kun jaksoi koko päivän kävellä ja katsella myös äidin asioita. pienempi nukkui osan aikaa ja ihmetteli lopun. suurempi sai ratikassa vanhan miehen nauramaan, kun matkalla hakaniemestä rautatieasemalle poika tykitti ainakin miljoona kysymystä: miksi? miten? kuinka? kuka? häh? äiti meni vähän hiljaiseksi, kun piti vastailla raitiovaunun ja junan ohjailuun sekä raiteiden toimivuuteen liittyviin kysymyksiin sekä siihen, missä junat nukkuu öisin.

mutta että sellainen päivä meillä <3

uusi ekologisempi elämä, täältä tullaan!

2010-01-08T17:22:00.006+02:00

niin kuin uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi lupasi, olen aloittanut katsomaan tarkemmin, miten voisin tehdä elämästä ekologisempaa.

löysin surffaillessani tällaisen brittiläisen sivuston, jossa perhe kertoo, kuinka he koittavat elää tuottamatta lainkaa jätettä... tai ainakin tehdä sitä mahdollisimman vähän. ok, perhe asuu maalla, joten ihan samaan en aio omia tavoitteita asettaa. ihailtavaa kyllä, perheen roskapönttö tyhjennettiin viime vuoden aikana ainoastaan KERRAN! ihailtavaa kierrätysaatetta. käykää tutustumassa! ainoa miinuspuoli sivustossa on, että se on englanninkielinen, joten lukeminen on hitaampaa, mutta toisaalta ei kaikkea voi saada.

toinen elämää helpottanut sivu oli kierrätys.info, josta löysin kauan kadoksissa olleet lähilaakson kierrätyspistepaikat. ei niitä metaaleja tarvitsekaan kärrätä toiselle puolelle kaupunkia, vaan ihan tuohon lähelle. sivusta innostuneena järjestin roskiskaapin uudelleen niin, että sinne saa kätevästi mahtumaan sekä lasit, metallit, patterit, biojätteen että sekajätteen (jota nyt tästä eteenpäin koitetaan tuottaa mahdollisimman vähän). jostain luin, että nyt tutkitaan, onko metallinkierrätys niin kannattavaa, että jokaisessa taloyhtiössä tulisi kerätä metallijätettä. mukavaa olisi, jos tämä toteutuisi. toinen, mistä pitäisi hieman vielä lueskella, on, kannattaako energiajaetta kierrättää vai onko se ekologisempaa täällä päin suomea laittaa jäte vain sekajätteeseen!? asiaan vihkiytyneet voivat valistaa mua asiasta.

suurempi suustaan

2010-01-04T14:48:00.002+02:00

suurempi on kasvanut siihen vaiheeseen, että suusta alkaa tulemaan jos jonkin moista höpötystä. puhuimme juuri eilen illalla miehen kanssa, kuinka suuremmasta on tullut varsinainen verbaalinen velmuilija. tosin esimerkiksi itse en aina ihan ymmärrä suuremman vitsejä, surku. näitä poika ei kyllä tarjoittanut vitseiksi:

sunnuntaiaamuna suurempi katsoi pikku kakkosta, jossa oli pitkästä aikaa postiosuus:

s: äiti, miten pikku kakkoseen voi lähtettää postia?
ä: sä voit vaikka piirtää jonkun kuva ja sitten se laitetaan kuoreen ja kirjoitetaan osoite ja laitetaan postimerkki ja viedään postilaatikkoon. samalla lailla, kun laitettiin mummille kirje.
s: mut MITEN se viedään sinne?
ä: ??? autolla...
s: typerä äiti, ei sinne autolla voi mennä, kun lasi menee rikki!

***

käytiin jollain pidentyneellä kauppareissulla syömässä pikalounasta hesessä. suurempi söi ranskalaisia ja sai ketsuppia naamaansa.

i: sulla on ketsuppia naamassa. pyyhinkö pois?
s: minä olen jonkinlainen mies.
i ja ä: häh?
s: minulla on ketsuppiparta.

surullisella blogikierroksella

2010-01-03T15:51:00.005+02:00

mies lähti keilaamaan ja minä kaksi lasten kanssa. no, ne nukkuu, joten oli aikaa käydä pyörimässä erilaisilla blogeilla. luin ensin omien suosikkien, kuten duussin, helin, tiinan ja aimon uusimmat päivitykset. sitten siirryin tsekkaamaan blogilistan uusimpia päivityksiä, jolloin löysin kasan tyyli- ja muotiblogeja, keon ruokablogeja sekä supin blogin.

hämmentävin löytö oli ne miljoonat laihdutusblogit. en tarkoita nyt niitä (myös allekirjoittanutta), jotka koittavat päästä esim. bmi 30:stä normaalipainoon, vaan näitä. tässä siis top 7 surullisista laihdutusblogeista. enempää en vain pystynyt lukemaan:

lasipalasia - laihdu 30 kiloon tai kuole. surullista.

jospa tällä kertaa onnistuisi - jokainen tietenkin on sinut itsensä kanssa vain tietyssä painossa, mutta tietoista alipainohakuisuutta?

i'm findin it's not easy to be perfect - ei varmaan tarvitse sanoa mitään.

thin me - 15 vuotias 168cm pitkä tyttö haluaa tipauttaa 58 kilosta 45 kiloon kolmen kuukauden aikana.

shh...she's dying - toinen nuori nainen, joka haluaa olla 45 kiloinen keijukainen. tosin tämä myöntää syömishäiriönsä, muttei halua parantua. surullista x2.

fucking fantastic world - huoh.

my fucking breakfast - "jos sattuisi käymään todella hyvin, 5,5 kuukauden kuluttua olisin hieman alle 41 kiloinen, niin hento, ettei kukaan rohkenisi koskettamaan minua ilman pelkoa särkymisestäni."

laura huokaisee ja julkaisee tämän postauksen surullisin mielin toivoen, että joku näiden neitojen lähimmäisistä huomaisi ja muuttaisi maailman. ai ei pysty? mä tiedän.

joka ikinen uuden vuoden päivä

2010-01-01T19:26:00.004+02:00

joka vuosi vuosi (tai ainakin melkein) tulee aloitettua suhteellisen samalla kaavalla:

1. myöhäinen herätys. tällä kertaa suurempikin heräsi vasta yhdeksältä, häh?
2. vähän höhlät ruokailuajat.
3. pöytään katetaan edellisen illan jämiä ja/tai mitä kaapista nyt sattuu löytymään, kun ei ole tajunnut kaupassa käydessään varata myös seuraavalle päivälle jotain järkevää. tänä vuonna kaapista löytyi luxusaineksia ja pöytään loihdittiin fajitaksia ja lettuja, slurps!
4. garmisch-partenkirchen. tämä ei varmastikaan vaadi lisäselvityksiä, koska perinne on ollut katkeamaton jo vuodesta 1952. puhuu paraskin penkkiurheilija, joka katsoo urheilua sen pari kertaa vuodessa.
5. kävelyretki, jolloin kerätään hirmu nippu rakettikeppejä. se voittaa, joka löytää eniten. tänä vuonna tehtiin retki vasta illemmalla eikä löytynyt kuin 1.
6. uuden kalenterin ripustaminen seinälle. tänä vuonna sain luvan hankkia tämän kaunottaren kuvilla koristellun kalenterin. ihanaa!

buon anno 2010

2009-12-31T10:15:00.006+02:00

ensi vuonna lupaan

* viettää enemmän aikaa lasteni kanssa *
* kuulla ystävieni kuulumisia enemmän suoraan kuin facebookin kautta *
* laihtua ihannepainoon *
* ja niin ollen myös vähentää suklaan ja herkkujen syömistä *
* tehdä asioita ekologisemmin ja kestävämmin *
* lukea ainakin kerran kameran käyttöohjekirjan läpi *
* venyttää pinnaani vielä ja olla korottamatta ääntäni niin helposti *

helevettiin joutaisivat!

2009-12-30T15:49:00.005+02:00

välillä täytyy kirjoittaa myös kiukkuisia postauksia ja nyt olkoon se hetki!

rakensimme koko perheen voimin (miinus vaunuissa istunut nuorempi) pihallemme lampun viereen ison lumiukon toissa päivänä. ihailimme sitä illalla vielä ikkunasta ja otimme yhdessä suuremman kanssa siitä kuvankin. se oli suurempi kuin suurempi itse!

vielä seuraavan päivän aamuna suurempi ihaili kättensä töitä todeten että "mulla on ito patti, kun jakkan tehdä niin iton lumiukon". illalla sitä lumiukkoa ei sitten enää ollutkaan. tai oli lumet, muttei enää ukkoa. sade tai kevät ei sitä tuhonnut vaan naapuruston kelvottomat kakarat. myös naapurin pojan lumiukko oli kaadettu nurin.

nyt on pojilla suru puserossa.

toinen yhtä kiukkuiseksi saava asia on koiran pissattajat. miksi ne halavatun rakit täytyy kusettaa pihan lumikasoihin??? mä en välttämättä halua lapseni haalareita tieten tahtoen pissaisiksi. yksi naapurin rakillisista akoista oli todennut eräälle lapselliselle huomauttajalle, että pissaahan se vain on!

R-A-I-V-O-S-T-U-T-T-A-V-A-A

joulu mennä jollotti...

2009-12-30T14:49:00.009+02:00

joten nyt voi julkaista joulun ajan aikaan saannokset:

suuremmalle sain vihdoin pipon kudottua. ohje on ihan omasta päästä. lanka seitsämää veljestä ja tupsu tempoa. onnistuin älyttömän hyvin kavennuksissa, niistä tuli kerrankin oikeanlaiset!

äidille ja anopille kokeilin vapaalankahuovutusta. huovutin heille molemmille pitkät huivit. ainakin äitini piti kovasti aikaan saannoksestani. anopista en tiedä.

serkkuni tytöntylleröiselle tein vanhojen farkkujeni lahkeesta ja takataskusta sievän farkkuhameen ja siihen kassin. en tajunnut kuvata valmista hamosta, johon vielä kirjailin juju-kirjasta löytyneen mallin mukaan punaisella puuvillalangalla kukkia, mutta tässä on valmistusvaiheesta muistutukseksi itselleni otettu kuva.

pipoja tuli tehtailtua yllin kyllin: siskolle helmineulepipo kukkasella ja hänen avokille jc-pipo alpakasta.

siskolle teimme myös ikkunaan ripustettavat helminauhat, jotka teimme erilaisesta lasi-, muovi- ja kristallihelmistä.

ystävälle ja hepulle meni matching lapaset. tai no toisen oli mustat ja toisen valkoiset. lupasivat lähteä lumisotailemaan, pehmittääkseen vielä hieman jäykät huopaset!

yksi huivi jäi kesken, mutta sen toimittaa royal mail perille kunhan se nyt valmistuu. haukkasin ehkä vähän liian ison palasen alkaessani viikkoa ennen joulua tekemään sen luokan kutomusta: valkoisesta mohairista ohjeella *nosta lk takakautta, tee langankierto, kudo kaksi oikein yhteen, jne.* sain parissa illassa noin 30 cm tehtyä eli ei ihan valmiiksi! kaunis siitä kyllä tulee, joten saas kattoo raaskinko sittenkään luopua siitä...

niin ja sitten ne perinteiset käsintehdyt: sinappia ja limppua. tänä vuonna kokeilin myös appelsiinimarmeladia ja marmeladimakeisia. niistä makeisista nyt ei tullut mitään mainitsemisen arvoisia, mutta tulipahan kokeiltua. ens kerralla parempia!

eikä mitään vali vali -asioita!

2009-12-08T12:49:00.006+02:00

mut vähän kuitenkin harmittaa, kun piti näin mennä sairastumaan. en mä missään kuumeessa, mutta tukkoinen kuin mikä!

mutta ihania asioita myös:

tänään pääsin leipomaan ihka ensimmäiset piparkakut! ensimmäistä kertaa taikinan kanssa oli vähän ongelmia. taisi tulla liian vähän jauhoja tai sitten sitä kananmunaa lirahti liikaa.

tein ihan pienen taikinan (kun mausteita ei ollut enempää) johon piti puolittaa muna. ei se nyt iso juttu ole, mutta välillä hieman ongelmallista kuitenkin! mutta hätä keinot keksii: lisää jauhoja joukkoon ja takaisin jääkaappiin kovettumaan.

ja hienoja pipareita niistä tulikin: päätin kerrankin hieman hifistellä, kun lapset veteli päiväunia, ja koristelin kruunut arvonsa mukaisesti valkoisella, pinkillä ja vihreällä sokerikuorrutteella sekä sokerihelmillä, -sydämillä ja -kuulilla. näitä on kiva tarjota, kun tulee ystäviä kyläilemään!

nyt jos vielä jaksaisi hieman järjestellä paikkoja, ettei olisi ihan kaaos...

jos viikonloppuna on ollut ihan huippua...

2009-12-07T12:56:00.005+02:00

... tietää sen kostautuvan jollain tavalla seuraavalla viikolla!

viikonloppuna oli vihdoin the viikonloppu. tätä odotettiin elokuusta asti! päätimme elokuussa mieheni ystävien vaimojen - aka minunkin ystävinä - järjestää yllätysristeily miehillemme. koska elämä on vienyt meitä eri puolille asumaan ja elämme osittain hieman erilaisia elämän vaiheita, tulee tavattua heitä ihan liian harvoin.

perjantaina sitten pärähti. tosin vain kaksi oli ollut täysin autuaan tietämättömiä tulevasta ja muut, no, oma mieheni oli laskenut yksi+yksi ja saanut vastaukseksi ainakin neljä tai jopa kuusi. yhteensä meitä oli 12. myös appi oli sitten mennyt paljastamaan ja möläyttämään, että joko laura on kertonut sulle, että... ai ei! ja ai niin mut ei sitä olisikaan saanut kertoa. kiitos. enpä kerro heille sitten enää koskaan mitään.

mutta täytyy sanoa, että oli ihana viettää vastuutonta aikuisten viikonloppua ilman lapsia vain tanssien, laulaen, nautiskellen ruuasta ja... juomasta. cosmopolitanit ja tom collinssit maistuivat vähän liiankin hyvin tälle frouvalle!

lapset tosi eivät ihan niin paljon pitäneet siitä, että heidät asutettiin isovanhemmilleen siksi aikaa: sunnuntaina saimme suuremmalta jättikiukuttelut ja pienempi takertui minuun sunnuntaina niin, ettei kovinkaan moni muu sitten kelvannutkaan. ja maanantai... maanantai nyt on maanantai: väsyttää ja on pienoisia käynnistymis vaikeuksia.

odotusta

2009-11-29T19:14:00.002+02:00

joulun odotus on nyt virallisesti alkanut.

sen tietää siitä, että...

...laura on virittänyt liudan kynttilöitä, jouluvaloja ja koristeita ympäriämpäri.
...joulukalenteri on aseteltu oikeaan paikkaan.
...tonttupussit ovat saaneet sisällön ja paikkansa keittiön hyllyn koukuista.
...kalenterissa on monen monta joulukonserttia ja -juhlaa lasten kanssa ja ilman.
...joululahjalistat ovat rustattu ja työpaja hyvässä vaiheessa.

dinosauruksia ja hampaita

2009-11-28T18:55:00.003+02:00

nähtiin tänään karhuja, hirviä, kettuja, majavia ja muita metsän eläimiä. nähtiin myös norsun, orangin, hetulavalaan ja lepakon luurangot. paikalla oli myös isoja dinosauruksia, hui!

vierailtiin lasten kanssa luonnontieteellisessä museossa.

käytiin katsomassa myös tonttuja ja ihailemassa hiiriä, arvatkaapas missä?

perheemme hampaiden yhteenlaskettu määrä kasvoi viikon aikana kolmella: pienempi kasvatti kaksi hammasta koristamaan alaleukaa ja itse "sain" ylärivistön ensimmäisen viisaudenhampaan.

rule number 1

2009-11-26T12:10:00.007+02:00

meillä on kotona käytännön syistä tehty pari sääntöä:

sääntö 1: miehelläni ei ole MITÄÄN asiaa koskea likapyykkiin.
syy: hän ei vain osaa pestä pyykkiä oikein.
selitys: ei katso tarkkaan, mitä koneeseen laittaa, pesee väärillä ohjelmilla, laittaa huuhteluainetta vaikkei pitäisi sekä jättää mm. kestoista tarrat auki.

sääntö 2: mies EI ripusta pyykkiä tai laita sitä kivausrumpuun ilman valvontaa.
syy: hän vain ei tiedä mitkä pyykit menee narulle ja mitkä rumpuun
selitys: KUKAAN ei halua laittaa päälleen vaatteita jotka on joko ripustettu ryppyisenä möykkynä tai on kutistettu kuivausrummussa.

sääntö 3: mies ei erityisestikään koske kestovaippoihin muuten kuin niiden päälle pukemisen ja riisumisen yhteydessä.
syy: se nyt ei vain mene perille, kuinka niitä käsitellään
selitys: omistan muutaman melkein pilatun kestovaipan!

sääntö 4: laura ei koske tiskeihin.
syy: se ei ole mun homma
selitys: jos mä pyykkään väh. 10 koneellista viikossa, niin mies voi tiskata. mä ihan oikeesti oksennan, jos tiskit haisee pahalle.

sääntö 5: siivous on KAIKKIEN YHTEINEN homma!
syy: koti on perheemme yhteinen ja jokainen sotkee sitä ihan yhtä paljon.
selitys:olemme nyt syksyn ajan pitäneet siivouspäivänä tiistaita, jolloin ei ole ollut mitään iltamenoja. homma toimii, kun teemme yhdessä. päivällä laitan tavaroita paikoilleen ja imurointi alkaa heti, kun mies tulee kotiin. jako on tapahtunut vahingossa: laura järjestää, imuroi ja pyyhkii lattiat, mies siirtelee tavaroita mun tieltä, järjestää lastenhuoneen ja pyyhkii pölyt. wcn siivous vaihtelee tai sitten teemme sen viimeseksi yhdessä juuri ennen ilta suihkua.

lopputulos: kaikki ovat ainakin melkein tyytyväisiä ja koti on aika ajoin oikeesti siisti ja puhdas.

selitys: saimme aiemmin JOKA kerta hirveet riidat, kun piti alkaa siivoamaan. kumpikin vihasi hommaa, kun koti oli aina ehtinyt ihan kaaoksen partaalle. nykyinen järjestely toimii, vaikka tällä viikolla jäikin siivoamatta, kun sairasteltiin.

jotkut päivät ovat parempia kuin toiset

2009-11-25T13:08:00.004+02:00

ja jotkut todella harmaita. tänään on harmaata ainakin ilman puolesta.

mutta parasta on nyt se, että saan viettää auvoisaa kotona olemista miehen siunaksella ainakin syksyyn 2011! pienempi on silloin rapiat 2 vuotta ja isompi viisi. käyn kesällä hieman verestelemässä muistoja työpaikalla tehden kaksi kuukautta, mutta sitten kyllä jään het takaisin kotiin. tänään kirjoitan vielä hoitovapaa-anomuksen ja vot, se olis sitten siinä!

parhaalta tuntuu nyt myös se, että eilen oli pieni keikka. lauloin siellä vanhaa ultra brata. tänään sain aivan parhaan ja ihanan kirjoituksen fb:n seinälle: "kiitos samoin, Laura. Sun laulusta tuli ne yhdet kylmät väreet. Sulla on uskomattoman heleä ääni.." tuli niin hyvä mieli!

butterfly

2009-11-19T23:01:00.004+02:00

laulu josta tulee yhtäaikaa hyvä mieli, hyvä olla tässä juuri nyt ja itku,
kaipaus ja ihastus, rakkaus ja suru.

no... tuo video ei välttämättä ole se, mitä tämän laulun aikana tulisi katsella eli ei mikään paras mahdollinen, mutta biisihän tässä on nyt se tärkein!

niin ja on ihana päästä kokeilemaan tätä laulutunnilla.

tänään

2009-11-19T00:21:00.006+02:00

tänään oli ihana päivä.

pienempi oli kasvanut hyvin. suurempi meni leikkimään ikätovereiden kanssa. tanssahdeltiin afrikkalaisten rytmien kera pienemmän kanssa. laitettiin ruokaa. pestiin pyykkiä. sievisteltiin uuden tukan kera. laulettiin keikalla kera pienemmän. leikittiin isomman kanssa legoilla. tutustuttin uuteen kosmetiikkasarjaan ja osti kokeeksi kulta-pronssirajauskynän ja harjan. soitti kitaratunnilla huonosti, mutta sai silti hyvän mielen, kun sai kehuja primavista-taidoistaan. joi iltateen rakkaitten kera. kutoi hieman lapasta ja lopuksi päivän päätteeksi soinnutti biisin.

tänään oli hyvä päivä.

ei vaineskaan

2009-11-15T21:05:00.002+02:00

en mä mitään jättiläislapasia tehnyt. pesukoneessa käytin ja 'puff' niistä tuli ihanaiset ja ihan sopivat lapaset! seuraavassa parissa teen varresta hieman pidemmän ja erilaisen. mutta nämä sopivat hyvin jo tekemäni aktivistipipon kanssa.

tulisi jo oikea talvi...

jättiläiselle lapaset

2009-11-15T11:54:00.006+02:00

tällaiset tuli viikonlopun aikana tekaistua. ihanaakin ihanammasta puron iltanuotiosta lapaset. tosin niistä tuli hieman isot ;) vertailun vuoksi laitoin omat hanskat viereen. kudoin ne kasin puikoilla niin, että puikolla oli 10 silmukkaa. katsotaan nyt tulikos näistä hyvät...

laitetaan vielä tämä pajunkissapipon kuva. ohjeessa oli käytetty royal wool cotton -lankaa, mutta itse käytin ainoa, jonka löysin lankalaatikosta. enäähän tätä ihanuutta ei novita tee, surku. poikkesin ohjeesta senkin verran, että loin muistaakseni 72 silmukkaa eli 12 silmukkaa enemmän kuin ohjeessa oli. lopputulos hyvä, mutta vähän alkoi rassaamaan tuo kolmen silmukan yhteenneulominen, joten hirveän montaa pajunkissapipoa en varmaan tule tekemään. tämähän ei jäänyt kotiin, vaan lähti ystävälle vaihtokaupassa vaakaa vastaan.

tärkeitä asioita

2009-11-14T12:22:00.012+02:00

suurempi oppi kirjoittamaan itse nimensä. ainoa, että usein se kirjoitetaan oikealta vasemmalle ja l-kirjain osoittaa vähän minne sattuu ja e-kirjaimessa on ainakin 7 viivaa.

pienempi oppi tavoitteellisesti kierimään ja ryömimään. ainoa, että eteenpäin osataan mennä vain pehmeällä alustalla kuten sohvalla tai sängyllä. tosin pienempää voi huijata laittamalla sen alle paksun peiton.

isi sai isänpäivä lahjaksi kauppakassin, johon olimme painaneet poikien jalkojen ja käsien kuvat sekä muistikirjan, jotta se muistaisi meidän tärkeät asiat. suurempi valitsi kirjaksi tatun ja patun muistikirjan, kun se oli kaikkein hienoin. oma isi sai itse neulomani pipon alpakasta.

oltiin isänpäivänä koko perheen kera mukaan lukien oma isä, äiti ja siskot nuuksiossa retkeilemässä. ei haluttu lähteä ravintolaan sättäämään lasten kanssa. matkalla eksyttiin polulta, mutta löydettiin hieno puu ja suppilovahveroita. oma isä kiitti vielä eilen puhelimessa retkestä, ihan parasta.

kädentaitomessuilla meinasi päästä mopo käsistä. onneksi oli pienempi pikkusisko mukana hieman toppuuttelemassa! ostin ihania lankoja, nappeja, puikkoja, virkkuukoukun, huovuttettuja hahmoja jouluseimeen, tervashamppoota, jokusen joululahjan sekä ohuenohutta näkkileipää ja rosepippurijuustoa, tilasin modan ja askartelin hauskan heijastimen.

sinä päivänä, kun synnyin

2009-11-10T14:52:00.004+02:00

ei kukkineetkaan kastanjat vaan sain lahjaksi kaktuksen. nyt tämä samainen 28 vuotta (tai jopa vanhempi) kaktus näyttää tältä:

vuoteen 2007 asti tämä asui vanhempieni luona, mutta ostettuamme oman kodin, se muutti meille asumaan. hoitaja ei nyt välttämättä ole ollut kaikkein parhain. olen unohtanut sen jo kahtena vuonna pakkasöiksi parvekkeelle ja melkein tappanut sekä liikaan kasteluun että kuivuuteen.

mutta kukkia tuli tänä syksynä ihan ennätysmäärä. ainakin sata! ja kukka sen kun jatkaa kukkimista: nuppuja tulee koko ajan lisää.

pakko mun on jotain olla osannut tehdä oikein!

surrurrurr...

2009-11-10T14:36:00.003+02:00

surraa ompelu kone!

miehelläni on jostain syystä lähes jokainen farkkupari kulahtanut jostain kohtaa puhki. tätä on sitten valitettu jo pitkään, mutta eipä ole tuonut eteeni ja sanonut, että korjaa. mä en kaapista ala etsimään.

pari iltaa sitten muru tipauttikin eteeni pöydälle nipun housuja: "täs olis, korjaaks?"

nipussa oli 8 farkut, joista kahdet olivat omiani.

nyt valmiina on kahdet miehen ja yhdet omat.

puput pomppii, joo.

2009-11-02T19:21:00.007+02:00

iltapalapöydässä:

suurempi kiukuttelee. leikkii ruualla. haluaa leipää, vaikka puuro on vielä syömättä. haluaa pienemmän maissinaksuja. ei suostu syömään itse ja vinkuu jompaa kumpaa syöttämään.

toisaalta tämähän on meillä ihan normaalia ruokapöytä käyttäytymistä nykyään.
poikkeus on, jos ei yhtään kertaa kiukutella!

annettu jo pari varoitusta. kielletty leikkimästä ruualla. vinkuminen silti jatkuu.

jossain vaiheessa oma pinna palaa ja niin kävi nytkin.

"NYT RIITTÄÄ! kumpikaan isä tai äiti ei syötä. olet jo niin iso poika, että osaat syödä itse. nyt joko syöt ja teet sen reippaasti tai sitten nouset pois pöydästä. mutta muuta et saa ennen kuin puuro on syöty."

suurempi on hetken hiljaa, alkaa napsuttaa pöytää ja toteaa: "kato äiti, pupu pomppii näin!"

kuulikohan se lainkaan, mitä sille sanoin!?

priceless

2009-11-02T13:23:00.005+02:00

meillä on sovittu, että lauantai on namipäivä. no, äidillä se saattaa olla ehkä muinakin päivinä, mutta suurempi saa namit vain lauantaisin. parhaat namit tietenkin saa makuunista "kun ne taa itte valita ja tiellä on klokotiileja". aikaisin on poika tajunnut irtokarkkien ihanuuden!

tästä onkin tullut äidin ja pojan lauantaipäivän juttu. jossain vaiheessa lähdetään valitsemaan sen viikonlopun nameja. olemme jo kolmena peräkkäisenä lauantaina tehneet tämän äiti-poika-retken ja suuremmalle on jo tullut ihan vakkarinamit, mitä pussiin valitaan.

ensinnäkin yksi krokotiili ja sitten lepakkoja kaksin kappalein. mukaan täytyy laittaa myös punavalkoisia sydämiä, tutteja, lakumatoja sekä nallekarkkeja. kirpeitä karkkeja suurempi ei halua, mutta joitain suklaita täytyy olla.

isoa pussia poika ei saa, maksimissaan euron, mutta siinäkin on usein liikaa. äidille sitä kertyy usein vähän liian iso pussi... *punastelee*

tänä lauantaina kävimme namiostosten jälkeen vielä kävelyllä ja tätiä vastassa bussipysäkillä. nauroimme autojen katoille ja bongasimme takseja lähimmällä ylikulkusillalla. heittelimme lehtiä toistemme päälle ja sipsuttelimme, jotta emme paleltuisi. pohdimme, mitä erilaista pimeällä on kuin valoisalla ja näimme monta kaunista tähteä. ensi kerralla täytyy laittaa heijastinliivi päälle ja ottaa taskulamppu, kun ulkona oli ehkä hieman jännittävää, kun oli niin pimeää.

priceless!

festum omnium sanctorum

2009-11-01T18:04:00.005+02:00

kaunis kauniimpi kaunein espoon tuomiokirkko pyhäinpäivän iltana. lähdimmen pienemmän pikkusiskon kanssa katsomaan kynttilämerta samalla, kun autoilinhänet kotiin. kirkko oli kauniisti valaistu eikä montaa hautaa ollut ilman kynttilää. yksi hauta oli saanut monta valoa, kauniita liljoja ja kaksi pientä lintua koristuksekseen. kaipaavia omaisia.

harmi vain, ettei kaapistani löytynyt ainuttakaan kynttilää, jonka olisi voinut käydä sytyttämässä. siskon kanssa pohdittiin omia läheisiä, jotka olivat menehtyneet vuoden aikana. puhuimme paljon naantalissa kuolleista nuorista. omassa mielessä pyöri omat kuolleet sukulaiset. paljon oli kauniita kynttilöitä tuotu muurin reunalle palamaan.

siinä kynttilöiden keskellä seisoessani mieleeni tuli yksi kauneimmista ja surullisimmista joululauluista.

liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa
sitä katsovi silmin niin kaipaavin sitä katsoo ja taas odottaa
koska joulun hän saa koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin
mutta niin hiljainen koti yksinäisten
on kuin puuttuisi siunaus sen

nyrkin ja hellan välissä!?

2009-11-01T12:21:00.006+02:00

no, ei nyt sentään!

vietän aikaani keittiössä enemmän kuin mielelläni. eilen tosin ehkä enemmän kuin yleensä. tosin aikaan saannoksenikin puhuvat sen puolesta.

alkuperäinen tarkoitus oli leipoa sämpylöitä, meille omamme ja pienemmälle pötkönmallisia suolattomia versioita. pienempi nautti ainakin pötköistään, vaikka omaan suuhun nämä ruispötkyläiset maistuivat lähinnä vedelle.

sämpylät sain tehtyä, mutta sitten teki vielä mieli jotain muuta. tiesin pikkusisko numero 2 (=nuorempi sisko, vanhempi pikkusisko on numero 1, mutta numerointi ei viittaa mihinkään arvojärjestykseen) tulevan meille illalla töittensä jälkeen viettämään iltaa, joten jotain kivaa iltateen kanssa pitäisi olla tarjottavaa sämpylöiden lisäksi.

ah, niin ihanainen sara suihkulähde, kuten häntä meillä leikkisästi kutsutaan, sai olla herkkureseptieni lähde. löysin eräänä kirjastoreissulla hänen pienen reseptikirjasen ja sitä selaistuani totesin haluavani kokeilla joka ikistä reseptiä kyseisestä kirjasta! ja niin ryhdyin tuumasta toimeen. ensin... pehmitetään voi.. oho, se suli kokonaan. on pakko siis tehdä myös jotain muuta kahvikakun lisäksi! hmm... mielenkiintoinen kaurakeksiresepti. tehdään nekin!

tuloksena oli siis ihanainen, makea, kanelinen ja vanljainen kahvikakku vaahterasiirappi-sokeri-kuorrutuksella sekä maailman helpoimmat, mutta ehkä herkullisimmat kaurakeksit!

sunnuntaille jäi vielä herkullinen tacopiirakka, lindrtöminpihvit sekä lihapullan ensiviikolle.

ai paljon, ruokaa? miten niin kuka nämä meillä syö? :)

voi madre

2009-10-29T22:59:00.003+02:00

olipas päivä!

ihana kierros rakkaan ystävän kanssa ateneumissa. kaksi tuntia tutkittiin taidetta ja haettiin fiiliksiä. kaksi ei niin taidehistoriaorientoitunutta naista pohtimassa että miltä näyttää. ja hyvältä näytti!

en tuntenut picassoa juuri lainkaan, mutta nyt ainakin tiedän vähän enemmän. tämän maalauksen haluan kopiona seinälleni. paikkakin olisi jo valmiiksi katsottuna.

joitain hauskoja mielleyhtymiä haluan jakaa: eräs maalaus näytti ihan hevoselta, vaikka sen piti esittää kylpijää avaamassa uimakoppia. kun taas ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen eräästä portretista, oli bach.

eipä sitä voi selittää, miltä siellä tuntui ja mitä näki. käy itse katsomassa.

voi äiti!

edit. 30.10. oli pakko kirjoittaa uudestaan käynnistä, kun alkoi ärsyttää edellinen teksti!

pärinää

2009-10-29T21:27:00.004+02:00

pienempi opppi uuden taidon: pärinän. nyt lentää sylki, kun sille päälle satutaan. tänään olimme pienemmän kanssa helsinki-retkellä ja kamera oli käden ulottuvilla, kun pojalle tuli pärinäolo. siinä sitten päristiin ja kailotettiin pitkin rautatieasemaa!

on mahtavuutta katsoa, kun toinen ihan tohkeissaan vaan pärisee pärisemistään. kieli ulos ja antaumuksella pärinää. ja kun äiti nauraa, tulee päristyä vielä enemmän! seuraavalla kerralla koitan muistan ottaa videoasetuksilla.

virkkaa, neulo, päättele ja käytä

2009-10-27T14:34:00.007+02:00

talven lähestymisen tietää siitä, että ulkona on kylmempää ja tulee lunta, mutta myös siitä että laura kaivaa puikkonsa ja koukkunsa esiin ja suuntaa kaupassa lankahyllyjen väliin.

niin myös tänä vuonna.

pitkäjänteiseen ja hitaaseen työskentelyyn minua ei ole luotu, siksi puikoilla on usein nopeasti, parissa illassa valmistuvia tuotoksia. eilen illalla aloitin miehelle sovellettua jacques cousteau pipoa, jonka ohjeen löysin täältä. katsotaan tuleeko siitä murun vaiko suuremman kokoinen. viimeisiä tekeleitä on myös enemmän ja vähemmän tehty nallepipo. mallista on päässyt osalliseksi jo aikas moni naapurin ja ystävän lapsista meidän pienemmän lisäksi. pienempi on vain ainoa, jolla on tuollainen vihreä. muut ovat saaneet suloisen vaaaleanpunaisia ja oransseja versioita.

poikkeuksellisesti olen tehnyt kerrankin jotain myös itselleni. uusi novitan puron iltanuotio inspiroi minua kutomaan itselleni myös uuden pipon mallia aktivisti.

suunnitelmissa on myös saada vuodesta 2000 asti kesken ollut villapaita valmiiksi. se ei kuitenkaan ole seuraava projekti, vaan sitä ennen ystävä saa uuden pipon vaihtokauppana uudesta vaa'asta.

letille

2009-10-24T16:35:00.003+03:00

jostain syystä monilla äiti-ihmisillä on lyhyet hiukset. ennen lapsia ajattelin, että kyllä mulla vaan on pitkät hiukset AINA. ja kuinkas kävikään: suurempi kun syntyi, kävin pätkäisemässä hiukset max. olkapituisiksi ja pitänyt niillä sijoillaan tähän asti, kunnes...

tähän kaikkeen elämän muutokseen olen ottanut vielä yhden päätöksen. tämän julistin viime kesällä ruisrockissa. ensi kesänä samaan aikaan olen täällä
a. ilman lapsia (pienempi keikkui mukanani Manducassa koko viikonlopun)
b. olen 20 kiloa pienempi ja
c. minulla on pitkät kihartuvat ihanat hiukset.
(niin ja d. pienessä sievässä skumppakuplivassa)

tuosta ihanista ja kihartuvista en ole niin varma, mutta pitkät ainakin.

näin pitkälle ne on nyt kasvanut: ne menee jo leteille!

läskit kaakkoon

2009-10-23T17:03:00.005+03:00

kaunis kuva löytyi blogista Solutasolla

kaivelin tuossa eräänä ei niin kauniina päivänä vaatekaappiani. siirsin äitiysvaatteet kaapin perälle ja ylähyllyille ja otin ei-äitiysvaatteet taas käyttöön. paitsi, että ne ei sitten ollutkaan niin sopivia kuin luulin.

muruni tavatessani olin vielä pieni. siis kooltani. toki myös iältäni. olin melkein 19 vuotta vanha. mahduin pieniin farkkuihin, näytin hyvältä valkoisessa tiukassa t-paidassa ja minimekossa eikä minun tarvinnut aina miettiä mihin piilottaa vatsamakkarat.

nyt tilanne on toinen: farkkujen koko on jostain syystä suurentunut huimasti. kovinkaan ministä mekkoa ei voi laittaa päälle, kun reidet näkyy. t-paidassa olisi kiva, jos olisi hieman pidemmät hihat ja että se olisi tarpeeksi pitkä peittääkseen varmasti vatsaosaston vaikka nostaisi kädet ilmaan.

mitä on tapahtunut? minä? lihonnut? ei kai!?! toki tässä on kaksi raskautta takana, mutta ei se ole mikään selitys. voi sitä silti näyttää hyvältä eikä hiekalle rantautuneelta valkoiselta valaalta.

asiaan on kuitenkin nyt tulossa muutos: perustimme parin ystäväni kanssa fb-groupin läskit kaakkoon. Niin ja on turha etsiä sitä sieltä; ryhmä on salainen. hauskaa oli huomata, etten ole ainoa suklaa-addikti, jolle mässääminen on oikeasti ongelma. jostain syystä pienenemiseen tuli ihan uusi motivaatio. nyt on joku muukin tsemppaamassa kuin rysäkepiksi joskus nimetty 192/70 kokoinen muruni ;)

minusta tulee isona...

2009-10-23T17:01:00.007+03:00

äiti pullantuoksuinen
pullan pyöritän vaan
uuniin laittaa saan
maidon kanssa niitä nautitaan.

eilen oli siis taas pullien leipomispäivä.

wicked

2009-10-20T16:01:00.003+03:00

jos äitini pitäisi kuvailla minua, hän ei suin surminkaan määrittelisi minua siistiksi. tosin, jos olisin itse elänyt itseni kanssa koko lapsuus/teini-iän, en itse olisi kovinkaan eri mieltä. myös jos murulta olisi kysynyt asiaa yhdessä olomme alkuaikoina, oli vastaus ollut, että olen pieni sikapossukanahaukkasuttari.

lasten myötä olen oppinut jotain: viikkosiivous. toki välissä on ollut aikoja, jolloin on saattanut vierähtää kuukausikin (nyt nolottaa) edellisestä imuroinnista puhumattakaan lattian ja pölyjen pyyhkimisestä.

olen kuitenkin parantanut tapani. tänään tulee jo kolme viikkoa siitä, kun olen/olemme siivonneet yhdessä murun kanssa joka tiistai. aamupäivällä olen laittanut lasten kanssa tavaroita paikoilleen, ehkä jopa kerennyt imuroida. iltapäivällä olemme sitten pyyhkineet lattiat ja pölyt. illalla on sitten sytytetty kynttilät ja nautittu ehkä lasillinen viiniä puhtaalle kodille.

olen myös oivaltanut, että jos oikeasti maltan pestä pyykkiä melkein joka päivä, laittaa tavarat paikoilleen, kun en enää niitä tarvitse sekä kuljetella roskat roskiin, koti pysyy melkeimpä siistinä koko viikon. ainoastaan suuremman roinat saattavat elää viikon aikana omaa elämää, mutta nekin elävät sitä suuremman omassa huoneessa.

tänään on taas tiistai ja siivouspäivä. tänään on myös talvirenkaiden vaihtopäivä, mutta se ei ole minun ongelma!

dream it, earn it, live it

2009-10-18T14:30:00.003+03:00

ihanainen ilta, ihanainen seura, ihanainen elokuva, ihanainen... no ei niin ihanainen migreeni, mutta se on sivu seikka.

pääsin nauttimaan torstaina ystäväiseni seurassa elokuvan Famen kutsuvierasennakkoa. kuten arvata saattaa, kyynelehdin pitkin elokuvaa jos jonkinmoisessa kohdassa. myöhemmin muru kyseli elokuvan pituutta ja laskeskeli insinöörimatikalla, että itkin noin kahden kymmenen minuutin välein. niin kuin ei saisi!

en muistanut vanhasta elokuvasta juuri mitään. olen sen joskus kauan aikaa sitten nähnyt. mutta tämä uusi oli IHANA! tosin siihen oli kasattu kaikki mahdolliset nuorisoelokuvan kliseet:

ujo ja arka tyttö, joska kuoriutuu avoin, taitava kaunotar
nuori, jonka äiti ei hyväksy poikansa valintoja ja poika lähtee kouluun salaa
nuori, jonka vanhemmat määräävät tiukasti urasta
ihania ensisuudelmia
täydellinen tyttö
vähän friikki poika
pettymyksiä
huijatuksi tulemista...
onnellinen loppu

tää on PAKKO saada omaksi.

illan päätteksi vielä lasillinen kuohuvaa <3

mitä tänään syötäisiin

2009-10-17T15:34:00.002+03:00

nyt alkoi pienemmän makumatkat! päätin jo odottaessani tätä pienokaista, että kokeilen aloittaa kiinteiden syömisen lapsentahtisen sormiruokailun periaattein. mitäs se sitten?!?

eipä tehdä meillä soseita, vaan sormenkokoisia paloja, joita pienempi sitten itse saa natustella. hyvin matka ainakin alkoi. porkkana ja kurkku upposi poikaan kuin häkä! ja tuttuun tapaan hermo meni heti, kun ruoka tippui kädestä.

hienosti pienempi osasi ottaa käteensä ja viedä suuhun. valloittavaa <3

iltapäivällä kokeillaan hieman mangoa, jos se vain on pöydällä ehtinyt kypsyä.

vain hetken huumaa

2009-10-13T15:13:00.004+03:00

odottaessani esikoistani, ajattelin jotenkin automaationa, että totta kai imetän. tai oikeastaan en ajatellut edes asiaa kovinkaan pitkälle. suuremman kohdalla imetys sujui, kunnes totesin, etten enää jaksa. suurempi oli silloin vuoden vanha.

pienemmän odotuksen aikana loin itselleni hirvittävät paineet imetyksen onnistumisesta. totta kai imetän ja sen pitää onnistua, koska ensimmäinenkin kerta meni niin hyvin. aluksi meillä oli kuitenkin pienemmän kanssa ongelmia. vaikka maito nousi, niin tuntui ettei hän millään oppinut oikeaa imuasentoa ja ja ja.

myöhemmin mietin pienemmän alkutaipaleesta, että hyvinhän se lopulta meni. olin vain älyttömän malttamaton asian suhteen.

nyt toivon, ettei tämä aika koskaan loppuisi. se, että saan köllähtää pikkuihmisen kanssa sängyn päälle köllimään ja toinen tulee ihan kiinni tuhisemaan ja syömään. intensiivinen katse, sormet rapsuttelee hupparin nyörejä, paidan kaulusta ja silmien luppasu tai maailman mahtavin hymy, kun vatsa tulee täyteen. ihanaa. en pysty vielä hyväksymään, että kun pienemmän imetys loppuu, en välttämättä enää koskaan saa imettää.

taikatemppuja

2009-10-12T16:34:00.002+03:00

suurempi heräsi jostain syystä vähän väärällä jalalla. no, mieli muuttui pian, kun poika keksi sirkuleikin:

tänään täällä on taikuri, joka taikoo ensin muumipapan ja sitten hiiren kadoksiin.

olohuoneen lattialle kasattiin hiiren ja muumipapan päälle pienet kankaat, sitten tyynyjä, vähän työkalupakkia ja peittoa ja...

sitten. timtalapim!

häh, ei ne hävinnytkään. kiukkupussi paineli epäonnistuneen temppunsa jälkeen omaan huoneeseensa mököttämään. "minä en osannut olla oikea taikuri" suurempi huuteli mennessään.

hellyyttävä pikku taikuri, kun ei voi olla leikisti vaan heti pitää olla oikeesti! <3

syksy

2009-10-12T13:12:00.003+03:00

on syksy niin ihmeellinen.
minä kaikkea ymmärrä en.
miten virheä maa värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

mihin siilit ja etanat käy?
niitä syksyllä missään ei näy.
mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

kuka vaahterat kauniiksi saa
värit muuttaa ne, nyt punertaa?
kuka pelsselillään lehdet käy värjäämään?
missä maalarin tuon kotimaa?

miten kypsyvät puolukat nuo?
mistä karpalot päälleen saa suo?
mikä punertumaan saapi marjat ja maan
syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

on syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
värit hehkuvat nyt loistossaan.

san. Juhani Konola

maailman tärkeimmät

2009-10-09T23:03:00.005+03:00

tässä on maailman tärkeimmät: pienempi ja suurempi. pienempi on nyt viiden kuukauden ja suurempi kolme vuotta ja risat.

suurempi on kuin äitinsä: tempperamenttinen ja kaikkea muuta kuin rauhallinen. no, sellainen kolme vuotias poika. <3

pienempi on taas kuin veljensä, kaikessa. paitsi nukkumisessa. suurempi nukkui ja nukkuu vieläkin pitkiä päikkäreitä, muttei yöunia. pienempi taas ei nuku juuri päivisin, mutta yöt melkein läpeensä.

maailman rakkaimmat.

tänään suurempi kotimatkalla päiväkodista saneli äidilleen vaihtoehtoja:

s: tiedätkö mitä?
ä: no mitä?
s: sinulla on kaksi vaihtoehtoa. haluan mennä joko mummolaan tai markus-serkun luo.
ä: jaahas.
s: sinä saat valita.
ä: entäs jos nyt oltaisiin kuitenkin kotona?
s: ei, sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa.

siis ihan itse sain valita. aivan parasta! ei me kyllä valittu kumpaakaan vaihtoehtoa ja taisi suurempi jo unohtaakin vaihtoehtonsa...

aloitus

2009-10-09T13:26:00.001+03:00

kyllästyin pessimistisiin ajatuksiini ja siihen, että ajattelin usein asioiden olevan jollain tasolla huonosti. halusin aloittaa nyt uudestaan kirjoittamaan pitkän tauon jälkeen. eri näkökulmasta kuitenkin. haluan etsiä elämästäni ne päivän ihanat asiat. ne pikkujutut, mistä pisän elämästäni.

hankaliakin päiviä on. olisi kumma, jos kolme vuotiaan ja viisi kuukautta vanhojen poikien äidillä olisi kaikki asiat hyvin ja hommat luistaisi.

haluaisin osata valokuvata kauniita kuvia. sitä harjoittelen. haluaisin osata sanoa asiat kauniisti. sitä harjoittelen. haluaisin osata ajatella merkityksettömistä asioista ilman yltiöpäisyyttä. sitä harjoittelen erityisesti.

kirjoitan siis asioista, joita näen koen ja tunnen ja jotka ovat minulle tärkeitä.