helpotusta

tämä viikko tuntuu jotenkin ihan epätodelliselta. syy siihen löytyy toisen lapsen poissaolosta. vanhempi poikanen lähti tiistaina loppuviikoksi mummin ja papan viihdytettäväksi ja viihdytystä hän siellä saakin. tähän mennessä on hiihdetty, uitu, luisteltu, vierailtu, paistettu takassa makkaraa, saunottu ja retkeilty.

samaan aikaan kotona äiti ja pikkumies ovat nauttineet rauhasta. olimme eilen helsingissä nauttimassa ystävän seurasta, tintin tangon ihanasta aamiaisesta (tai no brunssista, kun kello oli puoli päivä) ja iisistä kaupunkihengailusta.  koluttiin lisäksi siskon kanssa muutama espoon kirpputori. tänään saimme leikki- ja lounasseuraa. nautimme leppoisasta rytmistä, auringosta ja pitkäksi venähtäneistä aamuista.

ei, ettenkö ikävöisi suurempaa ja ettenkö rakastaisi häntä eniten maailmassa, mutta yhden lapsen kanssa häärääminen tuntuu jotenkin mahdottoman helpolta. on myös ihanaa saada antaa täysi huomio sille toiselle lapselle, joka väkisinkin jää vähemmälle huomiolle ja välillä ihan täysin jalkoihin. olen myös huomannut, ettei tuo toinen edes kaipaa äitiä ihan kaikkeen siihen, mihin vanhempi vaatii tulemaan mukaan. tämä on antanut itsellekin sellaista todellisen loman tuntua. ja kaiken kruunaa se, että viikonloppuna saamme nuoremman yökylään ja viettää ihan kahden aikaa. parasta!