joulun odotus on nyt virallisesti alkanut.
sen tietää siitä, että...
...laura on virittänyt liudan kynttilöitä, jouluvaloja ja koristeita ympäriämpäri.
...joulukalenteri on aseteltu oikeaan paikkaan.
...tonttupussit ovat saaneet sisällön ja paikkansa keittiön hyllyn koukuista.
...kalenterissa on monen monta joulukonserttia ja -juhlaa lasten kanssa ja ilman.
...joululahjalistat ovat rustattu ja työpaja hyvässä vaiheessa.
dinosauruksia ja hampaita
nähtiin tänään karhuja, hirviä, kettuja, majavia ja muita metsän eläimiä. nähtiin myös norsun, orangin, hetulavalaan ja lepakon luurangot. paikalla oli myös isoja dinosauruksia, hui!
vierailtiin lasten kanssa luonnontieteellisessä museossa.
käytiin katsomassa myös tonttuja ja ihailemassa hiiriä, arvatkaapas missä?
perheemme hampaiden yhteenlaskettu määrä kasvoi viikon aikana kolmella: pienempi kasvatti kaksi hammasta koristamaan alaleukaa ja itse "sain" ylärivistön ensimmäisen viisaudenhampaan.
rule number 1
meillä on kotona käytännön syistä tehty pari sääntöä:
sääntö 1: miehelläni ei ole MITÄÄN asiaa koskea likapyykkiin.
syy: hän ei vain osaa pestä pyykkiä oikein.
selitys: ei katso tarkkaan, mitä koneeseen laittaa, pesee väärillä ohjelmilla, laittaa huuhteluainetta vaikkei pitäisi sekä jättää mm. kestoista tarrat auki.
sääntö 2: mies EI ripusta pyykkiä tai laita sitä kivausrumpuun ilman valvontaa.
syy: hän vain ei tiedä mitkä pyykit menee narulle ja mitkä rumpuun
selitys: KUKAAN ei halua laittaa päälleen vaatteita jotka on joko ripustettu ryppyisenä möykkynä tai on kutistettu kuivausrummussa.
sääntö 3: mies ei erityisestikään koske kestovaippoihin muuten kuin niiden päälle pukemisen ja riisumisen yhteydessä.
syy: se nyt ei vain mene perille, kuinka niitä käsitellään
selitys: omistan muutaman melkein pilatun kestovaipan!
sääntö 4: laura ei koske tiskeihin.
syy: se ei ole mun homma
selitys: jos mä pyykkään väh. 10 koneellista viikossa, niin mies voi tiskata. mä ihan oikeesti oksennan, jos tiskit haisee pahalle.
sääntö 5: siivous on KAIKKIEN YHTEINEN homma!
syy: koti on perheemme yhteinen ja jokainen sotkee sitä ihan yhtä paljon.
selitys:olemme nyt syksyn ajan pitäneet siivouspäivänä tiistaita, jolloin ei ole ollut mitään iltamenoja. homma toimii, kun teemme yhdessä. päivällä laitan tavaroita paikoilleen ja imurointi alkaa heti, kun mies tulee kotiin. jako on tapahtunut vahingossa: laura järjestää, imuroi ja pyyhkii lattiat, mies siirtelee tavaroita mun tieltä, järjestää lastenhuoneen ja pyyhkii pölyt. wcn siivous vaihtelee tai sitten teemme sen viimeseksi yhdessä juuri ennen ilta suihkua.
lopputulos: kaikki ovat ainakin melkein tyytyväisiä ja koti on aika ajoin oikeesti siisti ja puhdas.
selitys: saimme aiemmin JOKA kerta hirveet riidat, kun piti alkaa siivoamaan. kumpikin vihasi hommaa, kun koti oli aina ehtinyt ihan kaaoksen partaalle. nykyinen järjestely toimii, vaikka tällä viikolla jäikin siivoamatta, kun sairasteltiin.
jotkut päivät ovat parempia kuin toiset
ja jotkut todella harmaita. tänään on harmaata ainakin ilman puolesta.
mutta parasta on nyt se, että saan viettää auvoisaa kotona olemista miehen siunaksella ainakin syksyyn 2011! pienempi on silloin rapiat 2 vuotta ja isompi viisi. käyn kesällä hieman verestelemässä muistoja työpaikalla tehden kaksi kuukautta, mutta sitten kyllä jään het takaisin kotiin. tänään kirjoitan vielä hoitovapaa-anomuksen ja vot, se olis sitten siinä!
parhaalta tuntuu nyt myös se, että eilen oli pieni keikka. lauloin siellä vanhaa ultra brata. tänään sain aivan parhaan ja ihanan kirjoituksen fb:n seinälle: "kiitos samoin, Laura. Sun laulusta tuli ne yhdet kylmät väreet. Sulla on uskomattoman heleä ääni.." tuli niin hyvä mieli!
butterfly
laulu josta tulee yhtäaikaa hyvä mieli, hyvä olla tässä juuri nyt ja itku,
kaipaus ja ihastus, rakkaus ja suru.
kaipaus ja ihastus, rakkaus ja suru.
no... tuo video ei välttämättä ole se, mitä tämän laulun aikana tulisi katsella eli ei mikään paras mahdollinen, mutta biisihän tässä on nyt se tärkein!
niin ja on ihana päästä kokeilemaan tätä laulutunnilla.
niin ja on ihana päästä kokeilemaan tätä laulutunnilla.
ei vaineskaan
en mä mitään jättiläislapasia tehnyt. pesukoneessa käytin ja 'puff' niistä tuli ihanaiset ja ihan sopivat lapaset! seuraavassa parissa teen varresta hieman pidemmän ja erilaisen. mutta nämä sopivat hyvin jo tekemäni aktivistipipon kanssa.
tulisi jo oikea talvi...
jättiläiselle lapaset
tällaiset tuli viikonlopun aikana tekaistua. ihanaakin ihanammasta puron iltanuotiosta lapaset. tosin niistä tuli hieman isot ;) vertailun vuoksi laitoin omat hanskat viereen. kudoin ne kasin puikoilla niin, että puikolla oli 10 silmukkaa. katsotaan nyt tulikos näistä hyvät...
laitetaan vielä tämä pajunkissapipon kuva. ohjeessa oli käytetty royal wool cotton -lankaa, mutta itse käytin ainoa, jonka löysin lankalaatikosta. enäähän tätä ihanuutta ei novita tee, surku. poikkesin ohjeesta senkin verran, että loin muistaakseni 72 silmukkaa eli 12 silmukkaa enemmän kuin ohjeessa oli. lopputulos hyvä, mutta vähän alkoi rassaamaan tuo kolmen silmukan yhteenneulominen, joten hirveän montaa pajunkissapipoa en varmaan tule tekemään. tämähän ei jäänyt kotiin, vaan lähti ystävälle vaihtokaupassa vaakaa vastaan.
tärkeitä asioita
suurempi oppi kirjoittamaan itse nimensä. ainoa, että usein se kirjoitetaan oikealta vasemmalle ja l-kirjain osoittaa vähän minne sattuu ja e-kirjaimessa on ainakin 7 viivaa.
pienempi oppi tavoitteellisesti kierimään ja ryömimään. ainoa, että eteenpäin osataan mennä vain pehmeällä alustalla kuten sohvalla tai sängyllä. tosin pienempää voi huijata laittamalla sen alle paksun peiton.
isi sai isänpäivä lahjaksi kauppakassin, johon olimme painaneet poikien jalkojen ja käsien kuvat sekä muistikirjan, jotta se muistaisi meidän tärkeät asiat. suurempi valitsi kirjaksi tatun ja patun muistikirjan, kun se oli kaikkein hienoin. oma isi sai itse neulomani pipon alpakasta.
oltiin isänpäivänä koko perheen kera mukaan lukien oma isä, äiti ja siskot nuuksiossa retkeilemässä. ei haluttu lähteä ravintolaan sättäämään lasten kanssa. matkalla eksyttiin polulta, mutta löydettiin hieno puu ja suppilovahveroita. oma isä kiitti vielä eilen puhelimessa retkestä, ihan parasta.
kädentaitomessuilla meinasi päästä mopo käsistä. onneksi oli pienempi pikkusisko mukana hieman toppuuttelemassa! ostin ihania lankoja, nappeja, puikkoja, virkkuukoukun, huovuttettuja hahmoja jouluseimeen, tervashamppoota, jokusen joululahjan sekä ohuenohutta näkkileipää ja rosepippurijuustoa, tilasin modan ja askartelin hauskan heijastimen.
sinä päivänä, kun synnyin
ei kukkineetkaan kastanjat vaan sain lahjaksi kaktuksen. nyt tämä samainen 28 vuotta (tai jopa vanhempi) kaktus näyttää tältä:
vuoteen 2007 asti tämä asui vanhempieni luona, mutta ostettuamme oman kodin, se muutti meille asumaan. hoitaja ei nyt välttämättä ole ollut kaikkein parhain. olen unohtanut sen jo kahtena vuonna pakkasöiksi parvekkeelle ja melkein tappanut sekä liikaan kasteluun että kuivuuteen.
mutta kukkia tuli tänä syksynä ihan ennätysmäärä. ainakin sata! ja kukka sen kun jatkaa kukkimista: nuppuja tulee koko ajan lisää.
pakko mun on jotain olla osannut tehdä oikein!
vuoteen 2007 asti tämä asui vanhempieni luona, mutta ostettuamme oman kodin, se muutti meille asumaan. hoitaja ei nyt välttämättä ole ollut kaikkein parhain. olen unohtanut sen jo kahtena vuonna pakkasöiksi parvekkeelle ja melkein tappanut sekä liikaan kasteluun että kuivuuteen.
mutta kukkia tuli tänä syksynä ihan ennätysmäärä. ainakin sata! ja kukka sen kun jatkaa kukkimista: nuppuja tulee koko ajan lisää.
pakko mun on jotain olla osannut tehdä oikein!
surrurrurr...
surraa ompelu kone!
miehelläni on jostain syystä lähes jokainen farkkupari kulahtanut jostain kohtaa puhki. tätä on sitten valitettu jo pitkään, mutta eipä ole tuonut eteeni ja sanonut, että korjaa. mä en kaapista ala etsimään.
pari iltaa sitten muru tipauttikin eteeni pöydälle nipun housuja: "täs olis, korjaaks?"
nipussa oli 8 farkut, joista kahdet olivat omiani.
nyt valmiina on kahdet miehen ja yhdet omat.
puput pomppii, joo.
iltapalapöydässä:
suurempi kiukuttelee. leikkii ruualla. haluaa leipää, vaikka puuro on vielä syömättä. haluaa pienemmän maissinaksuja. ei suostu syömään itse ja vinkuu jompaa kumpaa syöttämään.
toisaalta tämähän on meillä ihan normaalia ruokapöytä käyttäytymistä nykyään.
poikkeus on, jos ei yhtään kertaa kiukutella!
annettu jo pari varoitusta. kielletty leikkimästä ruualla. vinkuminen silti jatkuu.
jossain vaiheessa oma pinna palaa ja niin kävi nytkin.
"NYT RIITTÄÄ! kumpikaan isä tai äiti ei syötä. olet jo niin iso poika, että osaat syödä itse. nyt joko syöt ja teet sen reippaasti tai sitten nouset pois pöydästä. mutta muuta et saa ennen kuin puuro on syöty."
suurempi on hetken hiljaa, alkaa napsuttaa pöytää ja toteaa: "kato äiti, pupu pomppii näin!"
kuulikohan se lainkaan, mitä sille sanoin!?
priceless
meillä on sovittu, että lauantai on namipäivä. no, äidillä se saattaa olla ehkä muinakin päivinä, mutta suurempi saa namit vain lauantaisin. parhaat namit tietenkin saa makuunista "kun ne taa itte valita ja tiellä on klokotiileja". aikaisin on poika tajunnut irtokarkkien ihanuuden!
tästä onkin tullut äidin ja pojan lauantaipäivän juttu. jossain vaiheessa lähdetään valitsemaan sen viikonlopun nameja. olemme jo kolmena peräkkäisenä lauantaina tehneet tämän äiti-poika-retken ja suuremmalle on jo tullut ihan vakkarinamit, mitä pussiin valitaan.
ensinnäkin yksi krokotiili ja sitten lepakkoja kaksin kappalein. mukaan täytyy laittaa myös punavalkoisia sydämiä, tutteja, lakumatoja sekä nallekarkkeja. kirpeitä karkkeja suurempi ei halua, mutta joitain suklaita täytyy olla.
isoa pussia poika ei saa, maksimissaan euron, mutta siinäkin on usein liikaa. äidille sitä kertyy usein vähän liian iso pussi... *punastelee*
tänä lauantaina kävimme namiostosten jälkeen vielä kävelyllä ja tätiä vastassa bussipysäkillä. nauroimme autojen katoille ja bongasimme takseja lähimmällä ylikulkusillalla. heittelimme lehtiä toistemme päälle ja sipsuttelimme, jotta emme paleltuisi. pohdimme, mitä erilaista pimeällä on kuin valoisalla ja näimme monta kaunista tähteä. ensi kerralla täytyy laittaa heijastinliivi päälle ja ottaa taskulamppu, kun ulkona oli ehkä hieman jännittävää, kun oli niin pimeää.
priceless!
festum omnium sanctorum
kaunis kauniimpi kaunein espoon tuomiokirkko pyhäinpäivän iltana. lähdimmen pienemmän pikkusiskon kanssa katsomaan kynttilämerta samalla, kun autoilinhänet kotiin. kirkko oli kauniisti valaistu eikä montaa hautaa ollut ilman kynttilää. yksi hauta oli saanut monta valoa, kauniita liljoja ja kaksi pientä lintua koristuksekseen. kaipaavia omaisia.
harmi vain, ettei kaapistani löytynyt ainuttakaan kynttilää, jonka olisi voinut käydä sytyttämässä. siskon kanssa pohdittiin omia läheisiä, jotka olivat menehtyneet vuoden aikana. puhuimme paljon naantalissa kuolleista nuorista. omassa mielessä pyöri omat kuolleet sukulaiset. paljon oli kauniita kynttilöitä tuotu muurin reunalle palamaan.
siinä kynttilöiden keskellä seisoessani mieleeni tuli yksi kauneimmista ja surullisimmista joululauluista.
liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa
sitä katsovi silmin niin kaipaavin sitä katsoo ja taas odottaa
koska joulun hän saa koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin
mutta niin hiljainen koti yksinäisten
on kuin puuttuisi siunaus sen
nyrkin ja hellan välissä!?
no, ei nyt sentään!
vietän aikaani keittiössä enemmän kuin mielelläni. eilen tosin ehkä enemmän kuin yleensä. tosin aikaan saannoksenikin puhuvat sen puolesta.
alkuperäinen tarkoitus oli leipoa sämpylöitä, meille omamme ja pienemmälle pötkönmallisia suolattomia versioita. pienempi nautti ainakin pötköistään, vaikka omaan suuhun nämä ruispötkyläiset maistuivat lähinnä vedelle.
sämpylät sain tehtyä, mutta sitten teki vielä mieli jotain muuta. tiesin pikkusisko numero 2 (=nuorempi sisko, vanhempi pikkusisko on numero 1, mutta numerointi ei viittaa mihinkään arvojärjestykseen) tulevan meille illalla töittensä jälkeen viettämään iltaa, joten jotain kivaa iltateen kanssa pitäisi olla tarjottavaa sämpylöiden lisäksi.
ah, niin ihanainen sara suihkulähde, kuten häntä meillä leikkisästi kutsutaan, sai olla herkkureseptieni lähde. löysin eräänä kirjastoreissulla hänen pienen reseptikirjasen ja sitä selaistuani totesin haluavani kokeilla joka ikistä reseptiä kyseisestä kirjasta! ja niin ryhdyin tuumasta toimeen. ensin... pehmitetään voi.. oho, se suli kokonaan. on pakko siis tehdä myös jotain muuta kahvikakun lisäksi! hmm... mielenkiintoinen kaurakeksiresepti. tehdään nekin!
tuloksena oli siis ihanainen, makea, kanelinen ja vanljainen kahvikakku vaahterasiirappi-sokeri-kuorrutuksella sekä maailman helpoimmat, mutta ehkä herkullisimmat kaurakeksit!
sunnuntaille jäi vielä herkullinen tacopiirakka, lindrtöminpihvit sekä lihapullan ensiviikolle.
ai paljon, ruokaa? miten niin kuka nämä meillä syö? :)
vietän aikaani keittiössä enemmän kuin mielelläni. eilen tosin ehkä enemmän kuin yleensä. tosin aikaan saannoksenikin puhuvat sen puolesta.
alkuperäinen tarkoitus oli leipoa sämpylöitä, meille omamme ja pienemmälle pötkönmallisia suolattomia versioita. pienempi nautti ainakin pötköistään, vaikka omaan suuhun nämä ruispötkyläiset maistuivat lähinnä vedelle.
sämpylät sain tehtyä, mutta sitten teki vielä mieli jotain muuta. tiesin pikkusisko numero 2 (=nuorempi sisko, vanhempi pikkusisko on numero 1, mutta numerointi ei viittaa mihinkään arvojärjestykseen) tulevan meille illalla töittensä jälkeen viettämään iltaa, joten jotain kivaa iltateen kanssa pitäisi olla tarjottavaa sämpylöiden lisäksi.
ah, niin ihanainen sara suihkulähde, kuten häntä meillä leikkisästi kutsutaan, sai olla herkkureseptieni lähde. löysin eräänä kirjastoreissulla hänen pienen reseptikirjasen ja sitä selaistuani totesin haluavani kokeilla joka ikistä reseptiä kyseisestä kirjasta! ja niin ryhdyin tuumasta toimeen. ensin... pehmitetään voi.. oho, se suli kokonaan. on pakko siis tehdä myös jotain muuta kahvikakun lisäksi! hmm... mielenkiintoinen kaurakeksiresepti. tehdään nekin!
tuloksena oli siis ihanainen, makea, kanelinen ja vanljainen kahvikakku vaahterasiirappi-sokeri-kuorrutuksella sekä maailman helpoimmat, mutta ehkä herkullisimmat kaurakeksit!
sunnuntaille jäi vielä herkullinen tacopiirakka, lindrtöminpihvit sekä lihapullan ensiviikolle.
ai paljon, ruokaa? miten niin kuka nämä meillä syö? :)
