buon anno 2010

ensi vuonna lupaan

* viettää enemmän aikaa lasteni kanssa *
* kuulla ystävieni kuulumisia enemmän suoraan kuin facebookin kautta *
* laihtua ihannepainoon *
* ja niin ollen myös vähentää suklaan ja herkkujen syömistä *
* tehdä asioita ekologisemmin ja kestävämmin *
* lukea ainakin kerran kameran käyttöohjekirjan läpi *
* venyttää pinnaani vielä ja olla korottamatta ääntäni niin helposti *

helevettiin joutaisivat!

välillä täytyy kirjoittaa myös kiukkuisia postauksia ja nyt olkoon se hetki!

rakensimme koko perheen voimin (miinus vaunuissa istunut nuorempi) pihallemme lampun viereen ison lumiukon toissa päivänä. ihailimme sitä illalla vielä ikkunasta ja otimme yhdessä suuremman kanssa siitä kuvankin. se oli suurempi kuin suurempi itse!

vielä seuraavan päivän aamuna suurempi ihaili kättensä töitä todeten että "mulla on ito patti, kun jakkan tehdä niin iton lumiukon". illalla sitä lumiukkoa ei sitten enää ollutkaan. tai oli lumet, muttei enää ukkoa. sade tai kevät ei sitä tuhonnut vaan naapuruston kelvottomat kakarat. myös naapurin pojan lumiukko oli kaadettu nurin.

nyt on pojilla suru puserossa.

toinen yhtä kiukkuiseksi saava asia on koiran pissattajat. miksi ne halavatun rakit täytyy kusettaa pihan lumikasoihin??? mä en välttämättä halua lapseni haalareita tieten tahtoen pissaisiksi. yksi naapurin rakillisista akoista oli todennut eräälle lapselliselle huomauttajalle, että pissaahan se vain on!

R-A-I-V-O-S-T-U-T-T-A-V-A-A

joulu mennä jollotti...

joten nyt voi julkaista joulun ajan aikaan saannokset:


suuremmalle sain vihdoin pipon kudottua. ohje on ihan omasta päästä. lanka seitsämää veljestä ja tupsu tempoa. onnistuin älyttömän hyvin kavennuksissa, niistä tuli kerrankin oikeanlaiset!


äidille ja anopille kokeilin vapaalankahuovutusta. huovutin heille molemmille pitkät huivit. ainakin äitini piti kovasti aikaan saannoksestani. anopista en tiedä.


serkkuni tytöntylleröiselle tein vanhojen farkkujeni lahkeesta ja takataskusta sievän farkkuhameen ja siihen kassin. en tajunnut kuvata valmista hamosta, johon vielä kirjailin juju-kirjasta löytyneen mallin mukaan punaisella puuvillalangalla kukkia, mutta tässä on valmistusvaiheesta muistutukseksi itselleni otettu kuva.



pipoja tuli tehtailtua yllin kyllin: siskolle helmineulepipo kukkasella ja hänen avokille jc-pipo alpakasta.


siskolle teimme myös ikkunaan ripustettavat helminauhat, jotka teimme erilaisesta lasi-, muovi- ja kristallihelmistä.

ystävälle ja hepulle meni matching lapaset. tai no toisen oli mustat ja toisen valkoiset. lupasivat lähteä lumisotailemaan, pehmittääkseen vielä hieman jäykät huopaset!

yksi huivi jäi kesken, mutta sen toimittaa royal mail perille kunhan se nyt valmistuu. haukkasin ehkä vähän liian ison palasen alkaessani viikkoa ennen joulua tekemään sen luokan kutomusta: valkoisesta mohairista ohjeella *nosta lk takakautta, tee langankierto, kudo kaksi oikein yhteen, jne.* sain parissa illassa noin 30 cm tehtyä eli ei ihan valmiiksi! kaunis siitä kyllä tulee, joten saas kattoo raaskinko sittenkään luopua siitä...

niin ja sitten ne perinteiset käsintehdyt: sinappia ja limppua. tänä vuonna kokeilin myös appelsiinimarmeladia ja marmeladimakeisia. niistä makeisista nyt ei tullut mitään mainitsemisen arvoisia, mutta tulipahan kokeiltua. ens kerralla parempia!

eikä mitään vali vali -asioita!

mut vähän kuitenkin harmittaa, kun piti näin mennä sairastumaan. en mä missään kuumeessa, mutta tukkoinen kuin mikä!

mutta ihania asioita myös:


tänään pääsin leipomaan ihka ensimmäiset piparkakut! ensimmäistä kertaa taikinan kanssa oli vähän ongelmia. taisi tulla liian vähän jauhoja tai sitten sitä kananmunaa lirahti liikaa.

tein ihan pienen taikinan (kun mausteita ei ollut enempää) johon piti puolittaa muna. ei se nyt iso juttu ole, mutta välillä hieman ongelmallista kuitenkin! mutta hätä keinot keksii: lisää jauhoja joukkoon ja takaisin jääkaappiin kovettumaan.


ja hienoja pipareita niistä tulikin: päätin kerrankin hieman hifistellä, kun lapset veteli päiväunia, ja koristelin kruunut arvonsa mukaisesti valkoisella, pinkillä ja vihreällä sokerikuorrutteella sekä sokerihelmillä, -sydämillä ja -kuulilla. näitä on kiva tarjota, kun tulee ystäviä kyläilemään!


nyt jos vielä jaksaisi hieman järjestellä paikkoja, ettei olisi ihan kaaos...

jos viikonloppuna on ollut ihan huippua...

... tietää sen kostautuvan jollain tavalla seuraavalla viikolla!

viikonloppuna oli vihdoin the viikonloppu. tätä odotettiin elokuusta asti! päätimme elokuussa mieheni ystävien vaimojen - aka minunkin ystävinä - järjestää yllätysristeily miehillemme. koska elämä on vienyt meitä eri puolille asumaan ja elämme osittain hieman erilaisia elämän vaiheita, tulee tavattua heitä ihan liian harvoin.

perjantaina sitten pärähti. tosin vain kaksi oli ollut täysin autuaan tietämättömiä tulevasta ja muut, no, oma mieheni oli laskenut yksi+yksi ja saanut vastaukseksi ainakin neljä tai jopa kuusi. yhteensä meitä oli 12. myös appi oli sitten mennyt paljastamaan ja möläyttämään, että joko laura on kertonut sulle, että... ai ei! ja ai niin mut ei sitä olisikaan saanut kertoa. kiitos. enpä kerro heille sitten enää koskaan mitään.

mutta täytyy sanoa, että oli ihana viettää vastuutonta aikuisten viikonloppua ilman lapsia vain tanssien, laulaen, nautiskellen ruuasta ja... juomasta. cosmopolitanit ja tom collinssit maistuivat vähän liiankin hyvin tälle frouvalle!

lapset tosi eivät ihan niin paljon pitäneet siitä, että heidät asutettiin isovanhemmilleen siksi aikaa: sunnuntaina saimme suuremmalta jättikiukuttelut ja pienempi takertui minuun sunnuntaina niin, ettei kovinkaan moni muu sitten kelvannutkaan. ja maanantai... maanantai nyt on maanantai: väsyttää ja on pienoisia käynnistymis vaikeuksia.

odotusta

joulun odotus on nyt virallisesti alkanut.

sen tietää siitä, että...

...laura on virittänyt liudan kynttilöitä, jouluvaloja ja koristeita ympäriämpäri.
...joulukalenteri on aseteltu oikeaan paikkaan.
...tonttupussit ovat saaneet sisällön ja paikkansa keittiön hyllyn koukuista.
...kalenterissa on monen monta joulukonserttia ja -juhlaa lasten kanssa ja ilman.
...joululahjalistat ovat rustattu ja työpaja hyvässä vaiheessa.

dinosauruksia ja hampaita

nähtiin tänään karhuja, hirviä, kettuja, majavia ja muita metsän eläimiä. nähtiin myös norsun, orangin, hetulavalaan ja lepakon luurangot. paikalla oli myös isoja dinosauruksia, hui!

vierailtiin lasten kanssa luonnontieteellisessä museossa.

käytiin katsomassa myös tonttuja ja ihailemassa hiiriä, arvatkaapas missä?



perheemme hampaiden yhteenlaskettu määrä kasvoi viikon aikana kolmella: pienempi kasvatti kaksi hammasta koristamaan alaleukaa ja itse "sain" ylärivistön ensimmäisen viisaudenhampaan.

rule number 1

meillä on kotona käytännön syistä tehty pari sääntöä:

sääntö 1: miehelläni ei ole MITÄÄN asiaa koskea likapyykkiin.
syy: hän ei vain osaa pestä pyykkiä oikein.
selitys: ei katso tarkkaan, mitä koneeseen laittaa, pesee väärillä ohjelmilla, laittaa huuhteluainetta vaikkei pitäisi sekä jättää mm. kestoista tarrat auki.

sääntö 2: mies EI ripusta pyykkiä tai laita sitä kivausrumpuun ilman valvontaa.
syy: hän vain ei tiedä mitkä pyykit menee narulle ja mitkä rumpuun
selitys: KUKAAN ei halua laittaa päälleen vaatteita jotka on joko ripustettu ryppyisenä möykkynä tai on kutistettu kuivausrummussa.

sääntö 3: mies ei erityisestikään koske kestovaippoihin muuten kuin niiden päälle pukemisen ja riisumisen yhteydessä.
syy: se nyt ei vain mene perille, kuinka niitä käsitellään
selitys: omistan muutaman melkein pilatun kestovaipan!

sääntö 4: laura ei koske tiskeihin.
syy: se ei ole mun homma
selitys: jos mä pyykkään väh. 10 koneellista viikossa, niin mies voi tiskata. mä ihan oikeesti oksennan, jos tiskit haisee pahalle.

sääntö 5: siivous on KAIKKIEN YHTEINEN homma!
syy: koti on perheemme yhteinen ja jokainen sotkee sitä ihan yhtä paljon.
selitys:olemme nyt syksyn ajan pitäneet siivouspäivänä tiistaita, jolloin ei ole ollut mitään iltamenoja. homma toimii, kun teemme yhdessä. päivällä laitan tavaroita paikoilleen ja imurointi alkaa heti, kun mies tulee kotiin. jako on tapahtunut vahingossa: laura järjestää, imuroi ja pyyhkii lattiat, mies siirtelee tavaroita mun tieltä, järjestää lastenhuoneen ja pyyhkii pölyt. wcn siivous vaihtelee tai sitten teemme sen viimeseksi yhdessä juuri ennen ilta suihkua.

lopputulos: kaikki ovat ainakin melkein tyytyväisiä ja koti on aika ajoin oikeesti siisti ja puhdas.

selitys: saimme aiemmin JOKA kerta hirveet riidat, kun piti alkaa siivoamaan. kumpikin vihasi hommaa, kun koti oli aina ehtinyt ihan kaaoksen partaalle. nykyinen järjestely toimii, vaikka tällä viikolla jäikin siivoamatta, kun sairasteltiin.

jotkut päivät ovat parempia kuin toiset

ja jotkut todella harmaita. tänään on harmaata ainakin ilman puolesta.

mutta parasta on nyt se, että saan viettää auvoisaa kotona olemista miehen siunaksella ainakin syksyyn 2011! pienempi on silloin rapiat 2 vuotta ja isompi viisi. käyn kesällä hieman verestelemässä muistoja työpaikalla tehden kaksi kuukautta, mutta sitten kyllä jään het takaisin kotiin. tänään kirjoitan vielä hoitovapaa-anomuksen ja vot, se olis sitten siinä!

parhaalta tuntuu nyt myös se, että eilen oli pieni keikka. lauloin siellä vanhaa ultra brata. tänään sain aivan parhaan ja ihanan kirjoituksen fb:n seinälle: "kiitos samoin, Laura. Sun laulusta tuli ne yhdet kylmät väreet. Sulla on uskomattoman heleä ääni.." tuli niin hyvä mieli!

butterfly

laulu josta tulee yhtäaikaa hyvä mieli, hyvä olla tässä juuri nyt ja itku,
kaipaus ja ihastus, rakkaus ja suru.

no... tuo video ei välttämättä ole se, mitä tämän laulun aikana tulisi katsella eli ei mikään paras mahdollinen, mutta biisihän tässä on nyt se tärkein!

niin ja on ihana päästä kokeilemaan tätä laulutunnilla.

tänään

ei vaineskaan

en mä mitään jättiläislapasia tehnyt. pesukoneessa käytin ja 'puff' niistä tuli ihanaiset ja ihan sopivat lapaset! seuraavassa parissa teen varresta hieman pidemmän ja erilaisen. mutta nämä sopivat hyvin jo tekemäni aktivistipipon kanssa.

tulisi jo oikea talvi...

jättiläiselle lapaset

tällaiset tuli viikonlopun aikana tekaistua. ihanaakin ihanammasta puron iltanuotiosta lapaset. tosin niistä tuli hieman isot ;) vertailun vuoksi laitoin omat hanskat viereen. kudoin ne kasin puikoilla niin, että puikolla oli 10 silmukkaa. katsotaan nyt tulikos näistä hyvät...


laitetaan vielä tämä pajunkissapipon kuva. ohjeessa oli käytetty royal wool cotton -lankaa, mutta itse käytin ainoa, jonka löysin lankalaatikosta. enäähän tätä ihanuutta ei novita tee, surku. poikkesin ohjeesta senkin verran, että loin muistaakseni 72 silmukkaa eli 12 silmukkaa enemmän kuin ohjeessa oli. lopputulos hyvä, mutta vähän alkoi rassaamaan tuo kolmen silmukan yhteenneulominen, joten hirveän montaa pajunkissapipoa en varmaan tule tekemään. tämähän ei jäänyt kotiin, vaan lähti ystävälle vaihtokaupassa vaakaa vastaan.

tärkeitä asioita

suurempi oppi kirjoittamaan itse nimensä. ainoa, että usein se kirjoitetaan oikealta vasemmalle ja l-kirjain osoittaa vähän minne sattuu ja e-kirjaimessa on ainakin 7 viivaa.

pienempi oppi tavoitteellisesti kierimään ja ryömimään. ainoa, että eteenpäin osataan mennä vain pehmeällä alustalla kuten sohvalla tai sängyllä. tosin pienempää voi huijata laittamalla sen alle paksun peiton.


isi sai isänpäivä lahjaksi kauppakassin, johon olimme painaneet poikien jalkojen ja käsien kuvat sekä muistikirjan, jotta se muistaisi meidän tärkeät asiat. suurempi valitsi kirjaksi tatun ja patun muistikirjan, kun se oli kaikkein hienoin. oma isi sai itse neulomani pipon alpakasta.


oltiin isänpäivänä koko perheen kera mukaan lukien oma isä, äiti ja siskot nuuksiossa retkeilemässä. ei haluttu lähteä ravintolaan sättäämään lasten kanssa. matkalla eksyttiin polulta, mutta löydettiin hieno puu ja suppilovahveroita. oma isä kiitti vielä eilen puhelimessa retkestä, ihan parasta.


kädentaitomessuilla meinasi päästä mopo käsistä. onneksi oli pienempi pikkusisko mukana hieman toppuuttelemassa! ostin ihania lankoja, nappeja, puikkoja, virkkuukoukun, huovuttettuja hahmoja jouluseimeen, tervashamppoota, jokusen joululahjan sekä ohuenohutta näkkileipää ja rosepippurijuustoa, tilasin modan ja askartelin hauskan heijastimen.

sinä päivänä, kun synnyin

ei kukkineetkaan kastanjat vaan sain lahjaksi kaktuksen. nyt tämä samainen 28 vuotta (tai jopa vanhempi) kaktus näyttää tältä:


vuoteen 2007 asti tämä asui vanhempieni luona, mutta ostettuamme oman kodin, se muutti meille asumaan. hoitaja ei nyt välttämättä ole ollut kaikkein parhain. olen unohtanut sen jo kahtena vuonna pakkasöiksi parvekkeelle ja melkein tappanut sekä liikaan kasteluun että kuivuuteen.

mutta kukkia tuli tänä syksynä ihan ennätysmäärä. ainakin sata! ja kukka sen kun jatkaa kukkimista: nuppuja tulee koko ajan lisää.

pakko mun on jotain olla osannut tehdä oikein!

surrurrurr...

surraa ompelu kone!

miehelläni on jostain syystä lähes jokainen farkkupari kulahtanut jostain kohtaa puhki. tätä on sitten valitettu jo pitkään, mutta eipä ole tuonut eteeni ja sanonut, että korjaa. mä en kaapista ala etsimään.

pari iltaa sitten muru tipauttikin eteeni pöydälle nipun housuja: "täs olis, korjaaks?"

nipussa oli 8 farkut, joista kahdet olivat omiani.

nyt valmiina on kahdet miehen ja yhdet omat.

puput pomppii, joo.

iltapalapöydässä:

suurempi kiukuttelee. leikkii ruualla. haluaa leipää, vaikka puuro on vielä syömättä. haluaa pienemmän maissinaksuja. ei suostu syömään itse ja vinkuu jompaa kumpaa syöttämään.

toisaalta tämähän on meillä ihan normaalia ruokapöytä käyttäytymistä nykyään.
poikkeus on, jos ei yhtään kertaa kiukutella!

annettu jo pari varoitusta. kielletty leikkimästä ruualla. vinkuminen silti jatkuu.

jossain vaiheessa oma pinna palaa ja niin kävi nytkin.

"NYT RIITTÄÄ! kumpikaan isä tai äiti ei syötä. olet jo niin iso poika, että osaat syödä itse. nyt joko syöt ja teet sen reippaasti tai sitten nouset pois pöydästä. mutta muuta et saa ennen kuin puuro on syöty."

suurempi on hetken hiljaa, alkaa napsuttaa pöytää ja toteaa: "kato äiti, pupu pomppii näin!"

kuulikohan se lainkaan, mitä sille sanoin!?

priceless

meillä on sovittu, että lauantai on namipäivä. no, äidillä se saattaa olla ehkä muinakin päivinä, mutta suurempi saa namit vain lauantaisin. parhaat namit tietenkin saa makuunista "kun ne taa itte valita ja tiellä on klokotiileja". aikaisin on poika tajunnut irtokarkkien ihanuuden!

tästä onkin tullut äidin ja pojan lauantaipäivän juttu. jossain vaiheessa lähdetään valitsemaan sen viikonlopun nameja. olemme jo kolmena peräkkäisenä lauantaina tehneet tämän äiti-poika-retken ja suuremmalle on jo tullut ihan vakkarinamit, mitä pussiin valitaan.

ensinnäkin yksi krokotiili ja sitten lepakkoja kaksin kappalein. mukaan täytyy laittaa myös punavalkoisia sydämiä, tutteja, lakumatoja sekä nallekarkkeja. kirpeitä karkkeja suurempi ei halua, mutta joitain suklaita täytyy olla.

isoa pussia poika ei saa, maksimissaan euron, mutta siinäkin on usein liikaa. äidille sitä kertyy usein vähän liian iso pussi... *punastelee*

tänä lauantaina kävimme namiostosten jälkeen vielä kävelyllä ja tätiä vastassa bussipysäkillä. nauroimme autojen katoille ja bongasimme takseja lähimmällä ylikulkusillalla. heittelimme lehtiä toistemme päälle ja sipsuttelimme, jotta emme paleltuisi. pohdimme, mitä erilaista pimeällä on kuin valoisalla ja näimme monta kaunista tähteä. ensi kerralla täytyy laittaa heijastinliivi päälle ja ottaa taskulamppu, kun ulkona oli ehkä hieman jännittävää, kun oli niin pimeää.

priceless!

festum omnium sanctorum

kaunis kauniimpi kaunein espoon tuomiokirkko pyhäinpäivän iltana. lähdimmen pienemmän pikkusiskon kanssa katsomaan kynttilämerta samalla, kun autoilinhänet kotiin. kirkko oli kauniisti valaistu eikä montaa hautaa ollut ilman kynttilää. yksi hauta oli saanut monta valoa, kauniita liljoja ja kaksi pientä lintua koristuksekseen. kaipaavia omaisia.


harmi vain, ettei kaapistani löytynyt ainuttakaan kynttilää, jonka olisi voinut käydä sytyttämässä. siskon kanssa pohdittiin omia läheisiä, jotka olivat menehtyneet vuoden aikana. puhuimme paljon naantalissa kuolleista nuorista. omassa mielessä pyöri omat kuolleet sukulaiset. paljon oli kauniita kynttilöitä tuotu muurin reunalle palamaan.

siinä kynttilöiden keskellä seisoessani mieleeni tuli yksi kauneimmista ja surullisimmista joululauluista.

liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa
sitä katsovi silmin niin kaipaavin sitä katsoo ja taas odottaa
koska joulun hän saa koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin
mutta niin hiljainen koti yksinäisten
on kuin puuttuisi siunaus sen

nyrkin ja hellan välissä!?

no, ei nyt sentään!

vietän aikaani keittiössä enemmän kuin mielelläni. eilen tosin ehkä enemmän kuin yleensä. tosin aikaan saannoksenikin puhuvat sen puolesta.

alkuperäinen tarkoitus oli leipoa sämpylöitä, meille omamme ja pienemmälle pötkönmallisia suolattomia versioita. pienempi nautti ainakin pötköistään, vaikka omaan suuhun nämä ruispötkyläiset maistuivat lähinnä vedelle.


sämpylät sain tehtyä, mutta sitten teki vielä mieli jotain muuta. tiesin pikkusisko numero 2 (=nuorempi sisko, vanhempi pikkusisko on numero 1, mutta numerointi ei viittaa mihinkään arvojärjestykseen) tulevan meille illalla töittensä jälkeen viettämään iltaa, joten jotain kivaa iltateen kanssa pitäisi olla tarjottavaa sämpylöiden lisäksi.

ah, niin ihanainen sara suihkulähde, kuten häntä meillä leikkisästi kutsutaan, sai olla herkkureseptieni lähde. löysin eräänä kirjastoreissulla hänen pienen reseptikirjasen ja sitä selaistuani totesin haluavani kokeilla joka ikistä reseptiä kyseisestä kirjasta! ja niin ryhdyin tuumasta toimeen. ensin... pehmitetään voi.. oho, se suli kokonaan. on pakko siis tehdä myös jotain muuta kahvikakun lisäksi! hmm... mielenkiintoinen kaurakeksiresepti. tehdään nekin!


tuloksena oli siis ihanainen, makea, kanelinen ja vanljainen kahvikakku vaahterasiirappi-sokeri-kuorrutuksella sekä maailman helpoimmat, mutta ehkä herkullisimmat kaurakeksit!

sunnuntaille jäi vielä herkullinen tacopiirakka, lindrtöminpihvit sekä lihapullan ensiviikolle.

ai paljon, ruokaa? miten niin kuka nämä meillä syö? :)

voi madre

olipas päivä!

ihana kierros rakkaan ystävän kanssa ateneumissa. kaksi tuntia tutkittiin taidetta ja haettiin fiiliksiä. kaksi ei niin taidehistoriaorientoitunutta naista pohtimassa että miltä näyttää. ja hyvältä näytti!

en tuntenut picassoa juuri lainkaan, mutta nyt ainakin tiedän vähän enemmän. tämän maalauksen haluan kopiona seinälleni. paikkakin olisi jo valmiiksi katsottuna.

joitain hauskoja mielleyhtymiä haluan jakaa: eräs maalaus näytti ihan hevoselta, vaikka sen piti esittää kylpijää avaamassa uimakoppia. kun taas ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen eräästä portretista, oli bach.

eipä sitä voi selittää, miltä siellä tuntui ja mitä näki. käy itse katsomassa.

voi äiti!

edit. 30.10. oli pakko kirjoittaa uudestaan käynnistä, kun alkoi ärsyttää edellinen teksti!

pärinää

pienempi opppi uuden taidon: pärinän. nyt lentää sylki, kun sille päälle satutaan. tänään olimme pienemmän kanssa helsinki-retkellä ja kamera oli käden ulottuvilla, kun pojalle tuli pärinäolo. siinä sitten päristiin ja kailotettiin pitkin rautatieasemaa!


on mahtavuutta katsoa, kun toinen ihan tohkeissaan vaan pärisee pärisemistään. kieli ulos ja antaumuksella pärinää. ja kun äiti nauraa, tulee päristyä vielä enemmän! seuraavalla kerralla koitan muistan ottaa videoasetuksilla.

virkkaa, neulo, päättele ja käytä

talven lähestymisen tietää siitä, että ulkona on kylmempää ja tulee lunta, mutta myös siitä että laura kaivaa puikkonsa ja koukkunsa esiin ja suuntaa kaupassa lankahyllyjen väliin.

niin myös tänä vuonna.

pitkäjänteiseen ja hitaaseen työskentelyyn minua ei ole luotu, siksi puikoilla on usein nopeasti, parissa illassa valmistuvia tuotoksia. eilen illalla aloitin miehelle sovellettua jacques cousteau pipoa, jonka ohjeen löysin täältä. katsotaan tuleeko siitä murun vaiko suuremman kokoinen. viimeisiä tekeleitä on myös enemmän ja vähemmän tehty nallepipo. mallista on päässyt osalliseksi jo aikas moni naapurin ja ystävän lapsista meidän pienemmän lisäksi. pienempi on vain ainoa, jolla on tuollainen vihreä. muut ovat saaneet suloisen vaaaleanpunaisia ja oransseja versioita.


poikkeuksellisesti olen tehnyt kerrankin jotain myös itselleni. uusi novitan puron iltanuotio inspiroi minua kutomaan itselleni myös uuden pipon mallia aktivisti.


suunnitelmissa on myös saada vuodesta 2000 asti kesken ollut villapaita valmiiksi. se ei kuitenkaan ole seuraava projekti, vaan sitä ennen ystävä saa uuden pipon vaihtokauppana uudesta vaa'asta.

letille

jostain syystä monilla äiti-ihmisillä on lyhyet hiukset. ennen lapsia ajattelin, että kyllä mulla vaan on pitkät hiukset AINA. ja kuinkas kävikään: suurempi kun syntyi, kävin pätkäisemässä hiukset max. olkapituisiksi ja pitänyt niillä sijoillaan tähän asti, kunnes...

tähän kaikkeen elämän muutokseen olen ottanut vielä yhden päätöksen. tämän julistin viime kesällä ruisrockissa. ensi kesänä samaan aikaan olen täällä
a. ilman lapsia (pienempi keikkui mukanani Manducassa koko viikonlopun)
b. olen 20 kiloa pienempi ja
c. minulla on pitkät kihartuvat ihanat hiukset.
(niin ja d. pienessä sievässä skumppakuplivassa)

tuosta ihanista ja kihartuvista en ole niin varma, mutta pitkät ainakin.

näin pitkälle ne on nyt kasvanut: ne menee jo leteille!

läskit kaakkoon

kaunis kuva löytyi blogista Solutasolla

kaivelin tuossa eräänä ei niin kauniina päivänä vaatekaappiani. siirsin äitiysvaatteet kaapin perälle ja ylähyllyille ja otin ei-äitiysvaatteet taas käyttöön. paitsi, että ne ei sitten ollutkaan niin sopivia kuin luulin.

muruni tavatessani olin vielä pieni. siis kooltani. toki myös iältäni. olin melkein 19 vuotta vanha. mahduin pieniin farkkuihin, näytin hyvältä valkoisessa tiukassa t-paidassa ja minimekossa eikä minun tarvinnut aina miettiä mihin piilottaa vatsamakkarat.

nyt tilanne on toinen: farkkujen koko on jostain syystä suurentunut huimasti. kovinkaan ministä mekkoa ei voi laittaa päälle, kun reidet näkyy. t-paidassa olisi kiva, jos olisi hieman pidemmät hihat ja että se olisi tarpeeksi pitkä peittääkseen varmasti vatsaosaston vaikka nostaisi kädet ilmaan.

mitä on tapahtunut? minä? lihonnut? ei kai!?! toki tässä on kaksi raskautta takana, mutta ei se ole mikään selitys. voi sitä silti näyttää hyvältä eikä hiekalle rantautuneelta valkoiselta valaalta.

asiaan on kuitenkin nyt tulossa muutos: perustimme parin ystäväni kanssa fb-groupin läskit kaakkoon. Niin ja on turha etsiä sitä sieltä; ryhmä on salainen. hauskaa oli huomata, etten ole ainoa suklaa-addikti, jolle mässääminen on oikeasti ongelma. jostain syystä pienenemiseen tuli ihan uusi motivaatio. nyt on joku muukin tsemppaamassa kuin rysäkepiksi joskus nimetty 192/70 kokoinen muruni ;)

minusta tulee isona...

äiti pullantuoksuinen
pullan pyöritän vaan
uuniin laittaa saan
maidon kanssa niitä nautitaan.


eilen oli siis taas pullien leipomispäivä.

wicked

jos äitini pitäisi kuvailla minua, hän ei suin surminkaan määrittelisi minua siistiksi. tosin, jos olisin itse elänyt itseni kanssa koko lapsuus/teini-iän, en itse olisi kovinkaan eri mieltä. myös jos murulta olisi kysynyt asiaa yhdessä olomme alkuaikoina, oli vastaus ollut, että olen pieni sikapossukanahaukkasuttari.

lasten myötä olen oppinut jotain: viikkosiivous. toki välissä on ollut aikoja, jolloin on saattanut vierähtää kuukausikin (nyt nolottaa) edellisestä imuroinnista puhumattakaan lattian ja pölyjen pyyhkimisestä.

olen kuitenkin parantanut tapani. tänään tulee jo kolme viikkoa siitä, kun olen/olemme siivonneet yhdessä murun kanssa joka tiistai. aamupäivällä olen laittanut lasten kanssa tavaroita paikoilleen, ehkä jopa kerennyt imuroida. iltapäivällä olemme sitten pyyhkineet lattiat ja pölyt. illalla on sitten sytytetty kynttilät ja nautittu ehkä lasillinen viiniä puhtaalle kodille.

olen myös oivaltanut, että jos oikeasti maltan pestä pyykkiä melkein joka päivä, laittaa tavarat paikoilleen, kun en enää niitä tarvitse sekä kuljetella roskat roskiin, koti pysyy melkeimpä siistinä koko viikon. ainoastaan suuremman roinat saattavat elää viikon aikana omaa elämää, mutta nekin elävät sitä suuremman omassa huoneessa.

tänään on taas tiistai ja siivouspäivä. tänään on myös talvirenkaiden vaihtopäivä, mutta se ei ole minun ongelma!

dream it, earn it, live it

ihanainen ilta, ihanainen seura, ihanainen elokuva, ihanainen... no ei niin ihanainen migreeni, mutta se on sivu seikka.

pääsin nauttimaan torstaina ystäväiseni seurassa elokuvan Famen kutsuvierasennakkoa. kuten arvata saattaa, kyynelehdin pitkin elokuvaa jos jonkinmoisessa kohdassa. myöhemmin muru kyseli elokuvan pituutta ja laskeskeli insinöörimatikalla, että itkin noin kahden kymmenen minuutin välein. niin kuin ei saisi!

en muistanut vanhasta elokuvasta juuri mitään. olen sen joskus kauan aikaa sitten nähnyt. mutta tämä uusi oli IHANA! tosin siihen oli kasattu kaikki mahdolliset nuorisoelokuvan kliseet:

ujo ja arka tyttö, joska kuoriutuu avoin, taitava kaunotar
nuori, jonka äiti ei hyväksy poikansa valintoja ja poika lähtee kouluun salaa
nuori, jonka vanhemmat määräävät tiukasti urasta
ihania ensisuudelmia
täydellinen tyttö
vähän friikki poika
pettymyksiä
huijatuksi tulemista...
onnellinen loppu

tää on PAKKO saada omaksi.

illan päätteksi vielä lasillinen kuohuvaa <3

mitä tänään syötäisiin

nyt alkoi pienemmän makumatkat! päätin jo odottaessani tätä pienokaista, että kokeilen aloittaa kiinteiden syömisen lapsentahtisen sormiruokailun periaattein. mitäs se sitten?!?

eipä tehdä meillä soseita, vaan sormenkokoisia paloja, joita pienempi sitten itse saa natustella. hyvin matka ainakin alkoi. porkkana ja kurkku upposi poikaan kuin häkä! ja tuttuun tapaan hermo meni heti, kun ruoka tippui kädestä.

hienosti pienempi osasi ottaa käteensä ja viedä suuhun. valloittavaa <3

iltapäivällä kokeillaan hieman mangoa, jos se vain on pöydällä ehtinyt kypsyä.

vain hetken huumaa

odottaessani esikoistani, ajattelin jotenkin automaationa, että totta kai imetän. tai oikeastaan en ajatellut edes asiaa kovinkaan pitkälle. suuremman kohdalla imetys sujui, kunnes totesin, etten enää jaksa. suurempi oli silloin vuoden vanha.

pienemmän odotuksen aikana loin itselleni hirvittävät paineet imetyksen onnistumisesta. totta kai imetän ja sen pitää onnistua, koska ensimmäinenkin kerta meni niin hyvin. aluksi meillä oli kuitenkin pienemmän kanssa ongelmia. vaikka maito nousi, niin tuntui ettei hän millään oppinut oikeaa imuasentoa ja ja ja.

myöhemmin mietin pienemmän alkutaipaleesta, että hyvinhän se lopulta meni. olin vain älyttömän malttamaton asian suhteen.

nyt toivon, ettei tämä aika koskaan loppuisi. se, että saan köllähtää pikkuihmisen kanssa sängyn päälle köllimään ja toinen tulee ihan kiinni tuhisemaan ja syömään. intensiivinen katse, sormet rapsuttelee hupparin nyörejä, paidan kaulusta ja silmien luppasu tai maailman mahtavin hymy, kun vatsa tulee täyteen. ihanaa. en pysty vielä hyväksymään, että kun pienemmän imetys loppuu, en välttämättä enää koskaan saa imettää.

taikatemppuja

suurempi heräsi jostain syystä vähän väärällä jalalla. no, mieli muuttui pian, kun poika keksi sirkuleikin:

tänään täällä on taikuri, joka taikoo ensin muumipapan ja sitten hiiren kadoksiin.

olohuoneen lattialle kasattiin hiiren ja muumipapan päälle pienet kankaat, sitten tyynyjä, vähän työkalupakkia ja peittoa ja...

sitten. timtalapim!

häh, ei ne hävinnytkään. kiukkupussi paineli epäonnistuneen temppunsa jälkeen omaan huoneeseensa mököttämään. "minä en osannut olla oikea taikuri" suurempi huuteli mennessään.

hellyyttävä pikku taikuri, kun ei voi olla leikisti vaan heti pitää olla oikeesti! <3

syksy

on syksy niin ihmeellinen.
minä kaikkea ymmärrä en.
miten virheä maa värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

mihin siilit ja etanat käy?
niitä syksyllä missään ei näy.
mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?


kuka vaahterat kauniiksi saa
värit muuttaa ne, nyt punertaa?
kuka pelsselillään lehdet käy värjäämään?
missä maalarin tuon kotimaa?

miten kypsyvät puolukat nuo?
mistä karpalot päälleen saa suo?
mikä punertumaan saapi marjat ja maan
syksyn ihmeitä kaikki on vaan.


on syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
värit hehkuvat nyt loistossaan.

san. Juhani Konola

maailman tärkeimmät

tässä on maailman tärkeimmät: pienempi ja suurempi. pienempi on nyt viiden kuukauden ja suurempi kolme vuotta ja risat.

suurempi on kuin äitinsä: tempperamenttinen ja kaikkea muuta kuin rauhallinen. no, sellainen kolme vuotias poika. <3

pienempi on taas kuin veljensä, kaikessa. paitsi nukkumisessa. suurempi nukkui ja nukkuu vieläkin pitkiä päikkäreitä, muttei yöunia. pienempi taas ei nuku juuri päivisin, mutta yöt melkein läpeensä.

maailman rakkaimmat.

tänään suurempi kotimatkalla päiväkodista saneli äidilleen vaihtoehtoja:

s: tiedätkö mitä?
ä: no mitä?
s: sinulla on kaksi vaihtoehtoa. haluan mennä joko mummolaan tai markus-serkun luo.
ä: jaahas.
s: sinä saat valita.
ä: entäs jos nyt oltaisiin kuitenkin kotona?
s: ei, sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa.

siis ihan itse sain valita. aivan parasta! ei me kyllä valittu kumpaakaan vaihtoehtoa ja taisi suurempi jo unohtaakin vaihtoehtonsa...