home sweet home

koti on maailman paras paikka. sen totesin taas ollessani poissa kotoa.

listaanpa asiat, miksi juuri nyt olen sitä mieltä:

- kotona saa olla ihan yksin (tai no, oman perheen kanssa)
- mun ei tarvitse kuunnella paasausta politiikasta tai siitä kuinka suomi on niin paska maa
- saan hoitaa lapsiani ilman, että mun tarvitsee perustella, miksi teen asioita niin kuin teen
- saan olla niin ekohippiluonarikristittyliberaali kuin haluan eikä tarvitse kuunnella muiden omasta mielestä dorkaa ja vanhan aikaista argumentointia maailman asioista
- saan itse tehdä ruokani ja syödä niin paljon kuin itse haluan ilman että koko ajan joku tyrkyttää lisää, pullaa tai kakkua
- minun ei tarvitse syödä pullaa koko ajan vain sen vuoksi, että se on kohteliasta
- saan keittää itse kahvini, joka maistuu hyvälle
- voin ajaa autolla juuri sinne, minne itse haluan eikä tarvitse istua aina takapenkillä vain, koska olen nainen
- saan katsoa televisiosta juuri niitä ohjelmia ja kuunnella radiosta niitä kanavia, joita itse haluan!

vähänkö olen angstinen.

mutta vähän positiivisina juttuina voisi vielä kirjoittaa, että saan leipoa ihanaista saaristolaislimppua!

 

edit. niin siis tuo ensimmäinen kuva ei ole meiltä kotoa!

vruum...

sinne se aika sitten meni! istun edelleen yöpaita päällä läppärillä, auts.

nöyrryin osittain ja aloin katsastelemaan muita ideoita lastenhuoneeseen. matkalta tarttui mukaan seuraavaa:

* ihastuttavia sivustoja. tosin tuo ensimmäinen on aika amerikkalainen...

* muutama ihan oikeasti käyttökelpoinen idea, joita voisi käyttää jossain muodossa. esimerkiksi nämä

1. tuo "kotitoimisto" ajatus

2. ratasmaalaukset ovat aika pikkumiestyyliä

3. nuo riisipallot ovat hauskoja ja värit vähän sitä, mitä ollaan pohdittu

kuvat täältä

mutta siitä huolimatta en ole löytänyt mitään niin kivaa kangaskuosia kuin mitä karkuteillä-kangas on!

nyt voisikin vielä laittaa vaatteet päälle ja lähteä katsastamaan eurokankaan valikoimia, josko sieltä löytyisi oku toinen yhtä hyvä tai jopa parempi?

voi surkeuksien surkeus!

kylläpä nyt kaikki tuntuu menevän huonosti

paitsi iltapuuro oli aivan maailman parasta, kun vihdoin pääsin avaamaan pussin!

ensinnäkin minua riipaisee tosi syvältä tuo pienen pojan kuolema. surullista, hirvittävän surullista. aloin heti pohtimaan, miltä itsestä tuntuisi oman lapsen kuolema sellaisissa olosuhteissa. itkin melkein puoli tuntia suoraa huutoa. kamalaa.

nämä muut huonosti menevät asiat nyt menettivät huonoutensa, kun kirjoitin ensin tuosta oikeasti hirvittävästä asiasta, mutta tässä pienen ihmisen elämässä mm. tämäkin harmittaa:

olen pitkään havitellut lastenhuoneeseen marimekon karkuteillä-verhoja. olen säästellyt ostohimojani siihen, kunnes pojat muuttaa yhteiseen huoneeseen isompaan makuuhuoneeseemme. mutta. kävin hakemassa värivaihtoehdot kaupasta lainaksi ja sain värin ja jopa seinämaalinkin sävyn päätettyä, kunnes aloin laskea verhon pituutta. ups! kahta kuviota ei mahdu päällekäin, vaan norsun pää tai jalat pitäisi katkaista!

paitsi... jos alkuperäiset verholaudat otetaan pois. lastenhuoneesta sen voisikin tehdä, kun verhoja ei ole ommeltu, mutta meidän huoneen ihanaiset vallilan perhosverhot ovat vanhalla mitalla tehty. tämän vuoksi pienempään makuuhuoneeseen se pitäisi jättää. mutta näyttäisikö se sitten ihan hoopolta, kun vierekkäisissä huoneissa olisi erilaiset verhonkiinnitysratkaisut?

tosin sitten lautahässäkän alta saattaa löytyä maalamatonta betonia sekä katosta että ikkunaseinältä. tarkoitus oli maalata alunperin vain yksi tai kaksi seinää, mutta juuri nämä kaksi osaa, katto ja ikkuna seinä, piti jättää sellaiseksi. eikä pelkkää soiroa voi maalata, vaan koko katto. ja pitäisikö sitten muistakin huoneista maalata katto, ettei tule liian isoja eroja? tulisiko siitä vähän taas liikaa hommaa, kun ei siitä nyt ole liian montaa vuotta, kun olemme kaikki kotimme seinät maalanneet?

ja taas on laura saanut pienestä asiasta maailman suurimman ongelman.

ohukaisia ja paksukaisia ja kirpparilöytöjä

teki ihan hirmuisesti mieli lettuja. ihan kermavaahdo kera. kerma jäi vaahdottamatta, mutta litran taikina tuli paistettua.

pienemmällekin tein oman taikinan: vettä, muna, liraus öljyä sekä ohra- ja vehnäjauhoja. ihan välttäviä, aika paksulaisia, niistä tuli huolimatta, että puuttui sekä suola että sokeri. tyrnisoseen kanssa parempia. pienemmälle ei vain oikein maistunut: se otti letun palan, imaisi siitä soseen päältä ja sylkäisi suusta. niin, että kiitos äiti, kun teit mulle ihan omat letut!

aika paksukainen olo tuli itsellekin, kun siinä paistamisen sivussa hotkaisin ainakin kolme isoa plättyä suuhuni, auts!

olimme viikonloppuna katsastamassa taas pitkästä aikaa akselin valikoiman. mitään erityistä ei ollut ostoslistalla. jos pari kaunista tämän, tämän, tämän, tämän tai tämän tyylistä keltaista/oranssia/sinistä purkkia olisi löytynyt keittiöön, olisin ollut kovin iloinen. mutta mukavia asioita löytyi silti. nuorempi sai kengät lopputalven leudommille ilmoille. vanhemmalle löysin ihanan choco-pelin, jota on nyt pelattu joka päivä moneen kertaan (ja pari kertaa heitetty suklaanappulat seinille).

mukaan kirpparilta tarttui myös tictactoc-"peli", jossa ideana on hakata pienillä nauloilla reiällisiä puupaloja alustaan. palat ovat erimuotoisia ja niistä voi rakennella kaikkia kuvioita. tähän peliin liittyy hauska juttu vanhemman päiväkotiajoilta: peli oli pojan yksi suosikeista, mutta ollessaan pienempi, se oli enemmän vanhemmille lapsille tarkoitettu. eräänä päivänä peli oli kuitenkin unohtunut pöydälle jonkun toisen jäljiltä. edellisenä kesänä oli suurempi ollut papan kanssa raksalla tekemässä puuhommia eli hakkaamassa nauloja isojen miesten vasaralla lautoihin. ei pieni poikamme sitten ymmärtänyt, että tässä päiväkodin versiossa nauloja ei hakata esimerkiksi lattioihin. iltapäivällä rakastani hakiessa oli hoitotäti lattialla kontallaan poistamassa veitsellä nauloja lattiasta. hienosti oli poika hakannut!

ai niin ja jos nyt jollain lukijalla sattuu lojumaan kaapinpohjalla kivan näköisiä peltipurkkeja, voi hän tarjoilla niitä mulle!

rutiinit kaakkoon

tänä aamuna nukuin pidempään kuin muut.

tänä aamuna joinkin kupillisen teetä kahvin sijaan.

tänä aamuna ja kahden seuraavan viikon aamuna kotonamme asuu päivisin myös mieheni, häh?

miehellä alkoi kahden viikon vapaat. ensin viikko isyyslomaa ja sitten viikko talvilomaa.jotenkin mun on kovin vaikeaa sopeutua siihen, että sen on kotona, myös arjet. mies ei tee koskaan ylitöitä eli ei ole myöhään töissä. mutta tämä rytmin ja tappojen rikkoutuminen sotkee kaiken!

meillä on lasten kanssa muodostunut tietyt tavat toimia arkisin ja päiväsaikaan. aamulla herätään, puetaan, syödään. viimeistään puoli 10 ollaan jo ulkona, menossa kerhoon, leikkimässä puistossa. sisälle tullaan viimeistään kello 12, jolloin syödään. sitten käydään pissalla ja luetaan satu ja mennään unille. herätään kolmelta ja sitten välipalaa ja sitten kohta mies tuleekin töistä.

nyt se ei tulekaan töistä, vaan on koko ajan kotona. apua! mutta jos jotain ärsyttävää niin myös jotain kivaa:

+ auto on käytössä myös päivällä
+ mulla voi olla meno keskellä päivää ilman, että tarvitsee ottaa lapsia
+ pääsen ensi viikolla käyttämään osan lahjakortistani kauneushoitoihin.
+ voin olla sisällä, kun toinen menee 15 asteen pakkaseen lasten kanssa.
+ saan käydä yksin lenkillä - valoisaan aikaan

nyt täytyisi löytää sellainen sisäinen rauha, joka valuu kehoni joka kolkaan. antaa sydämen ohjata tie tähän rauhaisaan, ristiriidattomaan yhteiseen eloon...

patti

perheeseemme on jotenkin kummasti päässyt pesiytymään kumma äijäilyasenne. mistäkähän lienee tullut, mutta se ilmenee hassuilla tavoilla.

pöydässämme on aina kahta eri maitoa. kevyttä ja rasvatonta.

nostan pelkän rasvattoman maidon tölkin pöytään ja kaadan sitä suuremman lasiin.

s: äiti ei tota maitoa. se on tyttöjen maitoa.
ä: ei ole muuta, sun täytyy nyt vain juoda sitä, mitä tarjotaan. sitä paitsi ei tää mitään tyttöjen maitoa oo!
s: on se! isi sanos. siitä ei kasva yhtään patti.

tai

suuremman toteamus ruokapöydässä, kun joi putkeen kaksi lasia maitoa (sitä äijien maitoa): "kokeile isi" ja koukistaa kättään ja "jännittää" hauiksensa. "ihan sairaan iso patti!"

tällä samalla 'patti kasvaa'-jutulla saa pojan vatsaan myös puuron, ruisleivän, raejuuston ja oikeastaan kaikki ruuat, mitkä nyt tuntuu sillä hetkellä tökkivän. usein kyllä vain isin sanomana.

niin että justiinsa joo. saiskos tänne tilattua yhtä tyttövauvaa tasapainottamaan tätä testosteronin ylivoimaa?

ja mulla oli laukussa yksien tyttöjen kirjoituksia

kirjasto on mun kaveri! olisi vaikea enää tottua elämään ilman sitä. sieltä löytyy kaikki, mitä ihminen eläissään haluaa lukea. vaikkakin joskus joutuu vähän odottelemaan.

tänään kirjastotäti luovutti lainaani nämä opukset:

- strutt: vanhat konstit kodinhoitoon
- callard & millis: green living
- jäntti & olkinuora: luomuleipojan käsikirja

eniten ehkä kutkuttaa tuo ensimmäinen. sivut ovat paksumpaa paperia ja täynnä kauniita kuvia. eikä vain ne kuvat. sivut ovat täynnä käytännöllisiä ja älyttömän hyviä vinkkejä ihan arkiseen kodinhoitoon. tämä pitää melkein hankkia ihan omaksi.

jaetaanpa tähän heti pari hyvää lauantai-aamun kunniaksi:

- punaviinitahrat: imeytä tahra heti kuivaan ja pehmeään liinaan a hankaa laimentamattomaan etikkaan kastetulla sienellä, kunnes tahra on poissa.
- lisää leikkokukkien veteen ripaus soodaan,niin ne pysyvät tuoreina pidempään.
- epämiellyttävän hajun kengistä saa pois ripottelemalla sinne soodaa.
- huuhdo hiukset rosmariiniteellä, niin niistä tulee hohtavan puhtaat ja kiiltävät.

niin ja toinen tuon luomuleipojan käsikirjan kirjoittajista oli mies ei tyttö.

oranssia

päivän väri on tänään oranssi!

sain mieheltä ihania tulppaaneita keittiön pöydälle piristämään.

valmiiksi tuli myös "aikuisten kauluri", jonka ohjeen löysin kalastajan vaimon blogista.

keittiöstä löytyi yksi lemppareista: äidiltä saatu vaaka.

tänään päästään syömään vihdoin kauan hyllyllä kypsynyt ananas, jee!

tee maistui mainolta hattivattien kera.

lady in bed...

sain haasteen  tiinalta.


Minun sänkyni!
Näin talvisin tekisi usein mieli vetäytyä talviunille kuten muumit, ihanien muhkeiden peittojen alle! Talviaikaan monet viettävät aikaa sängyssä myös lukemalla, seurustelemalla läheisten kanssa ja miksei piknikkiäkin voisi pitää sängyssä? Levittäkäämme siis sänkyjen pehmeän houkuttelevaa ilosanomaa!

Vastaa kysymyksiin:
1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?
3. Mistä taas et niin pidä?
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?
5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?
ja viimeisenä boonuksena: 7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?

Haasteen kysymyksistä vähintään yksi on kuvitettava, muttei kukaan kiellä kuvittamasta jokaista!

Tämän jälkeen jaa haaste kahdelle valitsemallesi ihmiselle, jotka linkität haasteen loppuun. Muista myös linkittää ihminen jolta haasteen alunperin sait!

 sänky illalla suuremppan majaleikkien jälkeen eli ei siis todellakaan pedattuna!

1. ahdas.
2. se... on olemassa. ehkä sen pehmeys.
3. siihen keskelle on tullut rako. sänky on siis yhdistetty kahdesta 80cm leveästä sängystä ja se metallihässäkkä siellä välissä ei ole kunnolla!
4. jaan sen murun kanssa ja säännöllisesti joka yö siellä vierailee kaksi rakasta lastani.
5. leventäisin sitä ainakin 20 sentillä, jos en 40 sentillä! haluaisin myös oikean sängyn, en mitään runkopatjaa.
6. päälläni on usein nartsatoppi ja lökärit. helpoin vaate imettää!
7. en ketään. oman miehen?

haastan tähän uniseen ja mukavuudenhaluiseen haasteen duussin ja helin, var så bra!

ensimmäinen kerta ikinä!

pienemmän elämässä tapahtuu koko ajan jotain ensimmäistä. suloista.

heti joulun jälkeen mentiin ensimmäistä kertaa ryömien eteenpäin. uuden vuoden juhlintojen jälkeen opittiin ottamaan ensimmäisen kerran askelia. ensimmäistä kertaa pienempi söi paprikaa eilen. maistui aika kirpeältä ilmeestä päätellen. tiistaina seistiin ensimmäistä kertaa yksin pinnasängyn reunaa vasten. se oli huisia!

tänään laitettiin ensimmäistä kertaa kengät jalkaan. pienempi sai isoveljensä vanhat ensikengät. aikamoinen pyryharakka tuo poika on, kun askeltaa eteenpäin. askeleet harottaa välillä oikealle, välillä vasemmalle. sitten harpataan iso askel eteen, mutta seuraava osuukin omille toisen jalan varpaille. ei ole helppoa, mutta innostus on käsin kosketeltavissa!

kaksi hammasta loistaa, kun suu vääntyy koko naaman täyttävään hymyyn ja koko koti raikuu hellyyttävää kikatusta, kun pienempi tallustaa.

seuraavaksi täytyy varmaan hankkiutua hierojalle tai ainakin aloittaa säännölliset selän venytykset. kävelyinnostus tuskin lakkaa eikä pienempi varmaan vähään aikaan opi itse tallustamaan!

leipuri hiiva, hän asuu kumputiellä...

 leivoin eilen pullaa. testissä oli parikin uutta asiaa:

1. miten pullat paistuu iittala-hackmannilta ostetulla silikonisella "leivinpaperilla"?  

vastaus: ihan tarpeeksi hyvin.

2. sopiiko muscovado-sokeri pullataikinaan? tulisiko siitä vielä paremman makuista? entä korvapuustien väliin? 

vastaus: sopii, muttei muuta makua. ei, joten frouva käyttää vaan tavallista sokeria (joka on jonkin verran halvempaa. erinomaisesti ja jopa paremmin kuin tavis. vertailtu on!

ja toki AINA leivottaessa yksi pelti unohtuu uuniin, kun tulee jotain elämää tärkeämpää tekemistä!

se on elämää

kyllästyin jo tuohon ensimmäiseen nimeen "ihanuuksia". alkoi kuullostamaan omaan korvaan ihan typerältä.

c'est la vie, se on elämää kuulostaa paremmalta (ainakin toistaiseksi). ehkä enemmän sisältönsä mukainen. ja on muuten ainoa ranskan kielinen lause jonka osaan!

edit. tarvitsisin muuten apua, miten saada tuo päivämäärä ja kommenttijuttu tuonne tekstin jälkeen!??!?

siivous, osa 251

eilen oli TAAS tiistai. tiistaihan tarkoittaa täällä mitäs muuta kuin siivousta.

tämän tiistain siivous oli kuitenkin poikkeuksellisen mukava. meillä oli teematiistai aiheessa 80-luvun slovariklassikot! aivan mahtavaa. spotify raikasi roxettea, bon jovia, gunnareita, hanoi rocksia ja ja ja... ai niin culture beat: do you really wanna hurt me! aika legendoja täällä päin.

suurempi oli vähän kummissaan, kun äiti jorailee ja laulaa kurkku suorana...

pakko laitta pientä fiilistelyä jakoon.

ps. lattianpyyhkimislastan varteen on hyvä hoilailla! hih.

tie on pitkä ja pölyinen

ikävimpiin asioihin maailmassa kuuluu se, kun jollain toisella onkin toinen. en nyt tarkoita tällä niitä nuoruuden aikaisa haikeuksia, kun se poika, johon just olis ihastunut seurusteleekin toisen kanssa eikä oo yhtään kiinnostunut musta. ei. ei tätä.

tarkoitan aikuisten asioita. sitä, kun toinen pettää toisen luottamuksen. suutelee jotain toista. viettää sen kanssa aikaa. ei tulekaan yöksi kotiin. tekee sen toisen tietämättä. pitää suhdetta yllä. ei vain yhden yön erehdys, vaan tietoinen valinta lähteä toisen luo. päättääkin mennä toisen syliin eikä oman puolison luo, joka on ollut illan lasten kanssa.

ei. meillä menee hyvin. en tarkoita nyt tällä itseäni. huoli pois sen suhteen. toisaalta se ei yhtään kevennä omaa oloani. ei siis, olen tyytyväinen, enemmänkin, ettei tämä koske meidän perhettä. eli minä EN ole käynyt vieraissa eikä miehenikään, vaikka häntä oltiinkin käyty hakemassa jorailemaan baarissa. oli otettu! niin olisin ollut minäkin.

kaikken pahimmalta tuntuu se, etten voi mennä puuttumaan toisten elämään ja kertoa toisen uskottomuudesta - oikaista vääryyttä. pahalta tuntuu nähdä ihminen ja tietää koko ajan, että perheessä ei olla rehellisiä eikä toinen tiedä siitä mitään. vihaiseksi minut tekee nähdä se inhottava ja limainen ihminen, joka ei arvosta puolikastaan sen vertaa, että voisi pitää sen munan taskussa muualla kuin kotona. ikävältä tuntuu, kun en oikeastaan "tiedä" koko asiasta mitään ja silti tiedän. enkä siis voi puhua asiasta kuin oman puolison kanssa, joka käskee vain olla ajattelematta.

onneksi minun ei tarvitse valehdella, jos minulta kysytään. en kerro, jos ei kysytä, mutta en valehtele, jos jostain syystä kysytään. toisaalta... sitten kun tai jos kaikki tulee ilmi ja selviääkin, että minä olen tiennyt. toinen loukkaantuu.

vaikeaa ja epäreilua. ikävää olla tällaisessa tilanteessa.

otan joskus asiat turhan intohimoisesti

jotkut asiat voidaan tehdä helposti, yksinkertaisesti ja sen kummemmin miettimättä. tai sitten ei. kaiken tulisi joka tapauksessa tapahtua nythetikaikkimulle-periaatteella!

niin kävi tämän uuden vuoden lupauksen kohdallakin: nyt heti kotoa kaikki huonot asiat vaihtoon ja ekologista tilalle! niin kuin se niin nyt menisi...

toivottavasti tämä innostus ei lopahda ensimmäisen kuukauden jälkeen - niin kuin käy usein kohdalle osuvan innostuksen tullessa.

listasin tänään mieleeni tulleita asioita:

- astiakirkasteeksi kokeiltava omenaviinietikkaa.
- haluaa käsiinsä ruokasoodan ihmeet -kirjan (varasin sen jo kirjastosta, jee!)
- selvitä, mitkä eteeriset öljyt sopisivat parhaiten pyykille eli toisivat raikkaimman tuoksun vaatteisiin, lakanoihin ja pyyhkeisiin. pesupähkinät toimivat odotetulla tavalla, mutta kovasti kaipaan tuoksuvaa pyykkiä.
- tästä eteenpäin voi astianpesuaine- ja yleispuhdistusaineputelit käydä täyttämässä ruohonjuuressa. ei tuu muovijätettä, ei! ecover, kun tuntuu vielä ihan toimivalta aineelta.
- laskea vähän, onko tämä kovin kallista. en ole tottunut tabletteja käyttämään astianpesukoneessa eikä naturesin tabletteja käytettäisikään kuin puolikas koneelliseen, mutta...

ja on muuten jännä, kun siivoaa kuiva-ainekaappia, tulee vastaan sellaisia asioita, joita ei ole tiennyt omistavansakaan. huomaa myös, että kardemummaa on kerääntynyt 5 pussillisen ja pötköllisen verran. ei tartte vähään aikaan ostella.

ostoksilla

helsinki on ihana kaupunki - talvellakin. siellä on ihana käydä. kierrellä kaupoissa, piipahtaa kauppahalleissa, ihailla vanhoja rakennuksia tai istahtaa vaikka cafe espaan juomaan kupponen kaffetta ja syödä ihanainen briossi. tänään oli sellainen päivä.

lähdin lasten kanssa retkelle helsinkiin. varsinainen päiväohjelma! tarkoituksena oli oikeastaan käydä vain ruohonjuuressa, mutta pitää nyt silloin kun sinne asti lähtee, tehdä myös jotain suuremman mielestä jännää. niin ollen matkattiin myös ratikalla hakaniemen kauppahalliin katsomaan suuria kaloja, maistamaan tuoretta ruisleipää sekä kurkkaamassa, joska vihreään vyyhtiin olisi tullut jotain ihanaisia lankoja. niin kuin mulla ei niitä lankoja olisi ihan tarpeeksi odottamassa työstämistä!?

ruohonjuuri lohkaisi odotetusti suurimman lohkon budjetista (jos sellaista nyt edes olikaan). matkaan tarttui nuoremmalle ruskovillan villainen kypärämyssy, ruoka-asioita, ecoverin yleispuhdistusaine... pakko oli ostaa maistiaispussi paljon puhutusta superelintarvikkeesta goji-marjasta sekä kuivatuista mustikoista. namnam, hyviä oli.


kauppakassiin (joka oli tietysti omasta takaa mukana) eksyi myös kilo täysruokosokeria ja luomukauramuroja. tarjouksessa olivat, mutta maksoivat silti paljon. toisaalta harvemmin sitä ja ne on kuitenkin terveellisiä. myös duussin luona maistettu ihanuus vihreä-minttu-chili-tee (tai miten sen nyt voi kirjoittaa...) eksyi kummasti myös lauran teevalikoimiin. tänä iltana on PAKKO juoda teetä!


näitäkin oli pakko ostaa, kun maistuvat oikeasti niin paljon paremmilta kuin tavis nalle-hiutaleet. siinä on oikeasti eroa ostaako luomua vai tavista. itse eron olen huomannut hiutaleissa ja ystävä erityisesti kananmunissa. note yourself testaa luomukananmunat asp.

tällä hetkellä testissä ovat nämä hassun näköiset puunkappaleet. tämä on myös yksi osa 'kohti ekologisempaa elämää' -projektia. hassulta tuntuu, että pähkinät ovat koneessa myös huuhteluvaiheen. mistä ne tietää, ettei enää saa erittää saippua-ainetta, vaan antaa pyykin huuhtoutua?!? ostin vain pienen paketin - koemielessä. jos homma pelaa, täytyy tilata täältä lisää 16€ kilohintaan. hieman halvempaa, mitä näistä nutseista maksoin...

päätettiin retki wayne's coffeen lounaaseen ja piipahdukseen kauneushoitolassa, josta varasin ihan hirmuisen määrän hoitoja helmikuun alkuun. kiitos murulle ylenpalttisen suuresta lahjakortista, pus!

suurempi oli ihan supermies, kun jaksoi koko päivän kävellä ja katsella myös äidin asioita. pienempi nukkui osan aikaa ja ihmetteli lopun. suurempi sai ratikassa vanhan miehen nauramaan, kun matkalla hakaniemestä rautatieasemalle poika tykitti ainakin miljoona kysymystä: miksi? miten? kuinka? kuka? häh? äiti meni vähän hiljaiseksi, kun piti vastailla raitiovaunun ja junan ohjailuun sekä raiteiden toimivuuteen liittyviin kysymyksiin sekä siihen, missä junat nukkuu öisin.

mutta että sellainen päivä meillä <3

uusi ekologisempi elämä, täältä tullaan!

niin kuin uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi lupasi, olen aloittanut katsomaan tarkemmin, miten voisin tehdä elämästä ekologisempaa.

löysin surffaillessani tällaisen brittiläisen sivuston, jossa perhe kertoo, kuinka he koittavat elää tuottamatta lainkaa jätettä... tai ainakin tehdä sitä mahdollisimman vähän. ok, perhe asuu maalla, joten ihan samaan en aio omia tavoitteita asettaa. ihailtavaa kyllä, perheen roskapönttö tyhjennettiin viime vuoden aikana ainoastaan KERRAN! ihailtavaa kierrätysaatetta. käykää tutustumassa! ainoa miinuspuoli sivustossa on, että se on englanninkielinen, joten lukeminen on hitaampaa, mutta toisaalta ei kaikkea voi saada.

toinen elämää helpottanut sivu oli kierrätys.info, josta löysin kauan kadoksissa olleet lähilaakson kierrätyspistepaikat. ei niitä metaaleja tarvitsekaan kärrätä toiselle puolelle kaupunkia, vaan ihan tuohon lähelle. sivusta innostuneena järjestin roskiskaapin uudelleen niin, että sinne saa kätevästi mahtumaan sekä lasit, metallit, patterit, biojätteen että sekajätteen (jota nyt tästä eteenpäin koitetaan tuottaa mahdollisimman vähän). jostain luin, että nyt tutkitaan, onko metallinkierrätys niin kannattavaa, että jokaisessa taloyhtiössä tulisi kerätä metallijätettä. mukavaa olisi, jos tämä toteutuisi. toinen, mistä pitäisi hieman vielä lueskella, on, kannattaako energiajaetta kierrättää vai onko se ekologisempaa täällä päin suomea laittaa jäte vain sekajätteeseen!? asiaan vihkiytyneet voivat valistaa mua asiasta.

suurempi suustaan

suurempi on kasvanut siihen vaiheeseen, että suusta alkaa tulemaan jos jonkin moista höpötystä. puhuimme juuri eilen illalla miehen kanssa, kuinka suuremmasta on tullut varsinainen verbaalinen velmuilija. tosin esimerkiksi itse en aina ihan ymmärrä suuremman vitsejä, surku. näitä poika ei kyllä tarjoittanut vitseiksi:

sunnuntaiaamuna suurempi katsoi pikku kakkosta, jossa oli pitkästä aikaa postiosuus:

s: äiti, miten pikku kakkoseen voi lähtettää postia?
ä: sä voit vaikka piirtää jonkun kuva ja sitten se laitetaan kuoreen ja kirjoitetaan osoite ja laitetaan postimerkki ja viedään postilaatikkoon. samalla lailla, kun laitettiin mummille kirje.
s: mut MITEN se viedään sinne?
ä: ??? autolla...
s: typerä äiti, ei sinne autolla voi mennä, kun lasi menee rikki!

***

käytiin jollain pidentyneellä kauppareissulla syömässä pikalounasta hesessä. suurempi söi ranskalaisia ja sai ketsuppia naamaansa.

i: sulla on ketsuppia naamassa. pyyhinkö pois?
s: minä olen jonkinlainen mies.
i ja ä: häh?
s: minulla on ketsuppiparta.

surullisella blogikierroksella

mies lähti keilaamaan ja minä kaksi lasten kanssa. no, ne nukkuu, joten oli aikaa käydä pyörimässä erilaisilla blogeilla. luin ensin omien suosikkien, kuten duussin, helin, tiinan ja aimon uusimmat päivitykset. sitten siirryin tsekkaamaan blogilistan uusimpia päivityksiä, jolloin löysin kasan tyyli- ja muotiblogeja, keon ruokablogeja sekä supin blogin.

hämmentävin löytö oli ne miljoonat laihdutusblogit. en tarkoita nyt niitä (myös allekirjoittanutta), jotka koittavat päästä esim. bmi 30:stä normaalipainoon, vaan näitä. tässä siis top 7 surullisista laihdutusblogeista. enempää en vain pystynyt lukemaan:

lasipalasia - laihdu 30 kiloon tai kuole. surullista.

jospa tällä kertaa onnistuisi - jokainen tietenkin on sinut itsensä kanssa vain tietyssä painossa, mutta tietoista alipainohakuisuutta?

i'm findin it's not easy to be perfect - ei varmaan tarvitse sanoa mitään.

thin me - 15 vuotias 168cm pitkä tyttö haluaa tipauttaa 58 kilosta 45 kiloon kolmen kuukauden aikana.

shh...she's dying - toinen nuori nainen, joka haluaa olla 45 kiloinen keijukainen. tosin tämä myöntää syömishäiriönsä, muttei halua parantua. surullista x2.

fucking fantastic world - huoh.

my fucking breakfast - "jos sattuisi käymään todella hyvin, 5,5 kuukauden kuluttua olisin hieman alle 41 kiloinen, niin hento, ettei kukaan rohkenisi koskettamaan minua ilman pelkoa särkymisestäni."

laura huokaisee ja julkaisee tämän postauksen surullisin mielin toivoen, että joku näiden neitojen lähimmäisistä huomaisi ja muuttaisi maailman. ai ei pysty? mä tiedän.

joka ikinen uuden vuoden päivä

joka vuosi vuosi (tai ainakin melkein) tulee aloitettua suhteellisen samalla kaavalla:

1. myöhäinen herätys. tällä kertaa suurempikin heräsi vasta yhdeksältä, häh?
2. vähän höhlät ruokailuajat.
3. pöytään katetaan edellisen illan jämiä ja/tai mitä kaapista nyt sattuu löytymään, kun ei ole tajunnut kaupassa käydessään varata myös seuraavalle päivälle jotain järkevää. tänä vuonna kaapista löytyi luxusaineksia ja pöytään loihdittiin fajitaksia ja lettuja, slurps!
4. garmisch-partenkirchen. tämä ei varmastikaan vaadi lisäselvityksiä, koska perinne on ollut katkeamaton jo vuodesta 1952. puhuu paraskin penkkiurheilija, joka katsoo urheilua sen pari kertaa vuodessa.
5. kävelyretki, jolloin kerätään hirmu nippu rakettikeppejä. se voittaa, joka löytää eniten. tänä vuonna tehtiin retki vasta illemmalla eikä löytynyt kuin 1.
6. uuden kalenterin ripustaminen seinälle. tänä vuonna sain luvan hankkia tämän kaunottaren kuvilla koristellun kalenterin. ihanaa!