pienemmän elämässä tapahtuu koko ajan jotain ensimmäistä. suloista.
heti joulun jälkeen mentiin ensimmäistä kertaa ryömien eteenpäin. uuden vuoden juhlintojen jälkeen opittiin ottamaan ensimmäisen kerran askelia. ensimmäistä kertaa pienempi söi paprikaa eilen. maistui aika kirpeältä ilmeestä päätellen. tiistaina seistiin ensimmäistä kertaa yksin pinnasängyn reunaa vasten. se oli huisia!
tänään laitettiin ensimmäistä kertaa kengät jalkaan. pienempi sai isoveljensä vanhat ensikengät. aikamoinen pyryharakka tuo poika on, kun askeltaa eteenpäin. askeleet harottaa välillä oikealle, välillä vasemmalle. sitten harpataan iso askel eteen, mutta seuraava osuukin omille toisen jalan varpaille. ei ole helppoa, mutta innostus on käsin kosketeltavissa!
kaksi hammasta loistaa, kun suu vääntyy koko naaman täyttävään hymyyn ja koko koti raikuu hellyyttävää kikatusta, kun pienempi tallustaa.
seuraavaksi täytyy varmaan hankkiutua hierojalle tai ainakin aloittaa säännölliset selän venytykset. kävelyinnostus tuskin lakkaa eikä pienempi varmaan vähään aikaan opi itse tallustamaan!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti