tänä aamuna nukuin pidempään kuin muut.
tänä aamuna joinkin kupillisen teetä kahvin sijaan.
tänä aamuna ja kahden seuraavan viikon aamuna kotonamme asuu päivisin myös mieheni, häh?
miehellä alkoi kahden viikon vapaat. ensin viikko isyyslomaa ja sitten viikko talvilomaa.jotenkin mun on kovin vaikeaa sopeutua siihen, että sen on kotona, myös arjet. mies ei tee koskaan ylitöitä eli ei ole myöhään töissä. mutta tämä rytmin ja tappojen rikkoutuminen sotkee kaiken!
meillä on lasten kanssa muodostunut tietyt tavat toimia arkisin ja päiväsaikaan. aamulla herätään, puetaan, syödään. viimeistään puoli 10 ollaan jo ulkona, menossa kerhoon, leikkimässä puistossa. sisälle tullaan viimeistään kello 12, jolloin syödään. sitten käydään pissalla ja luetaan satu ja mennään unille. herätään kolmelta ja sitten välipalaa ja sitten kohta mies tuleekin töistä.
nyt se ei tulekaan töistä, vaan on koko ajan kotona. apua! mutta jos jotain ärsyttävää niin myös jotain kivaa:
+ auto on käytössä myös päivällä
+ mulla voi olla meno keskellä päivää ilman, että tarvitsee ottaa lapsia
+ pääsen ensi viikolla käyttämään osan lahjakortistani kauneushoitoihin.
+ voin olla sisällä, kun toinen menee 15 asteen pakkaseen lasten kanssa.
+ saan käydä yksin lenkillä - valoisaan aikaan
nyt täytyisi löytää sellainen sisäinen rauha, joka valuu kehoni joka kolkaan. antaa sydämen ohjata tie tähän rauhaisaan, ristiriidattomaan yhteiseen eloon...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti