ohukaisia ja paksukaisia ja kirpparilöytöjä

teki ihan hirmuisesti mieli lettuja. ihan kermavaahdo kera. kerma jäi vaahdottamatta, mutta litran taikina tuli paistettua.

pienemmällekin tein oman taikinan: vettä, muna, liraus öljyä sekä ohra- ja vehnäjauhoja. ihan välttäviä, aika paksulaisia, niistä tuli huolimatta, että puuttui sekä suola että sokeri. tyrnisoseen kanssa parempia. pienemmälle ei vain oikein maistunut: se otti letun palan, imaisi siitä soseen päältä ja sylkäisi suusta. niin, että kiitos äiti, kun teit mulle ihan omat letut!

aika paksukainen olo tuli itsellekin, kun siinä paistamisen sivussa hotkaisin ainakin kolme isoa plättyä suuhuni, auts!

olimme viikonloppuna katsastamassa taas pitkästä aikaa akselin valikoiman. mitään erityistä ei ollut ostoslistalla. jos pari kaunista tämän, tämän, tämän, tämän tai tämän tyylistä keltaista/oranssia/sinistä purkkia olisi löytynyt keittiöön, olisin ollut kovin iloinen. mutta mukavia asioita löytyi silti. nuorempi sai kengät lopputalven leudommille ilmoille. vanhemmalle löysin ihanan choco-pelin, jota on nyt pelattu joka päivä moneen kertaan (ja pari kertaa heitetty suklaanappulat seinille).

mukaan kirpparilta tarttui myös tictactoc-"peli", jossa ideana on hakata pienillä nauloilla reiällisiä puupaloja alustaan. palat ovat erimuotoisia ja niistä voi rakennella kaikkia kuvioita. tähän peliin liittyy hauska juttu vanhemman päiväkotiajoilta: peli oli pojan yksi suosikeista, mutta ollessaan pienempi, se oli enemmän vanhemmille lapsille tarkoitettu. eräänä päivänä peli oli kuitenkin unohtunut pöydälle jonkun toisen jäljiltä. edellisenä kesänä oli suurempi ollut papan kanssa raksalla tekemässä puuhommia eli hakkaamassa nauloja isojen miesten vasaralla lautoihin. ei pieni poikamme sitten ymmärtänyt, että tässä päiväkodin versiossa nauloja ei hakata esimerkiksi lattioihin. iltapäivällä rakastani hakiessa oli hoitotäti lattialla kontallaan poistamassa veitsellä nauloja lattiasta. hienosti oli poika hakannut!

ai niin ja jos nyt jollain lukijalla sattuu lojumaan kaapinpohjalla kivan näköisiä peltipurkkeja, voi hän tarjoilla niitä mulle!