pearls, poos and bears

 

ihanat, rakkaat puuhelmet. niitä onkin kerääntynyt iso metallirasiallinen. ne kaikki löytyivät tänään lattialta. onneksi eivät olleet lasihelmiä!


no, kuva kertoo ehkä kaiken. nuorimmainen asialla.


pikku-karhu heräsi talviunilta. pikku-tiikerikin kävi kylässä, mutta vain hetken ajan, kunnes se muuttui menninkäiseksi.

note to self: pukeutumisvaatelaatikko tarvitsee täydennystä. tee tai hanki
- ainakin yksi prinsessahame
- toinen kruunu
- paremi merirosvomiekka (pehmeä)
- inkkaripäähine
- ehkä myös lannevaate
- hassuja hattuja

 

aamu alkoi maukkaasti, kun käytin viikonlopun jämämuusin perunarieskoihin. namnam! niin ja kiitos ninnulle. pannulaput tulivat perille ja sopivat kuin nakutetut siniseen keittiöömme taas uudeksi oranssiksi yksityiskohdaksi.

pleasures

hah! tämä lauantai on ollut pieniä nautintoja ja iloja täynnä.

sain nukkua kahdeksaan. pienempi herätti kyllä neljä kertaa yön aikana. herätyksistä kolme oli klo 0300 ja 5.30 välisenä aikana. pitäisi varmaan alkaa herkitsemaan yösyöttöjen lopettamista. onnistuisikohan se tämän lapsen kohdalla!?


pääsin ostoksille. lähdimme retkelle itäkeskukseen tavoitteena käydä ruohonjuuressa täydentämässä varastoja, löytää pienemmän rehuletin kurissapitämiseen pari poikamaista pinniä sekä saada miehelle uudet ulkohanskat. näistä kaksi ensimmäistä toteutui. eikö ole söpöjä. ne löytyivät ystävällisen myyjän avustuksella täältä.


kävin ensimmäistä kertaa zumbassa. en ole mikään liikuntanarkkari, mutta tästä saattaa tulla vieroitusoireita. oli niin hauskaa, kyllä, HAUSKAA!!!

lapset ovat molemmat nukkuneet päiväunet, JEE! saimme niin pitkästä aikaa viettää miehen kanssa aikaa ihan vain kahden.

ruoka maittoi, kaikille. tein jättisuuren lihapullataikinan maustettuna tomaatilla ja yrteillä sekä peruna-porkkanamuusia. jopa suurempi söi sitä. tosin se taisi olla hieman nälkäinen, kun viimeksi oli syönyt perjantaina kolmen aikaan. ei ole ruoka kelvannut ja pöydässä on pelleilty, joten ilman on joutunut olemaan. (taidan olla aika tiukkisäiti...)


mieli tekisi kovasti pannukakkua. kermavaahdolla ja mansikoilla.

apple


välipalahetken tuotos oli kaksi superpitkää omenan kuorta. toinen oli noin puolesta välistä, kun muistin, että voisi kokeilla saako kuorittua katkeamatta. toisen omenan sain kuorittua ihan kokonaan ilman, että kuori katkesi. huippua!!!

pienestä sitä saa riemua!

kiukutusta ja turhautumista


sitä on kuulunut viime päivinä... tai no viime viikkoina. jostain syystä suurempi on aloittanut suuremman luokan kiukuttelun uudelleen. onko se uhmaa vai mitä!? who knows! äidin täytyy vain kestää, vai pitääkö? no, en mä sitä lasta voi mihinkään dumpata, joten kaipa sitä pitää.

toki on tässä ollut lapsen elämässä erilaisia horjuttajiakin. ensin toinen otetaan pois päikkäristä (siitä nyt on aikaa, mutta lapset reagoi pitkienkin aikojen jälken), sitten isi on kaksi viikkoa kotona lomilla jonka jälkeen täytyy taas jäädä äidin kanssa kotiin, viikonloput ollaan reissussa ja pisteenä i:n päällä tai kirsikkana kakussa pienempi muuttaa toisen reviirille asumaan. vähemmästäkin saadaan elämästä vaikeaa!

äidille tämä on kuitenkin hieman raskasta. aika menee suuremman kanssa tappelemiseen: aamupalan syöminen, vaatteiden pukeminen, ulos lähtö, hampaiden pesu, sisälle tuleminen, ruoan syöminen, potalla käyminen, käsien pesu, päiväunille meneminen, herääminen, siitä saako toisten päälle laskea pulkella, heittää lunta tai... ja kun kuvittelee, että tämän nyt on ainakin mentävä hyvin. EI. jokaisesta, myös kivoista asioista voi kiukutella, rähjätä, vinkua, potkia, huutaa, raivota, lyödä, paiskoa ovia, heitellä tavaroita...

harmillista tässä on, että
- oma pinna ei kestä jatkuvaa kiukkuamista ja väkisinkin tulee hermostuttua ja huudetta myös
- nuorempi on vähän paitsiossa, kun kaikki aika tuntuu menevän suuremman kanssa tanimiseen
- mitään ylimääräistä kivaa ei päivisin ehdi tekemään
- tulee verrattua itseään ja lastaan muihin ja todettua, että huono äiti, kun kaikki muut on niin siivosti

eilen kävin lueskelemassa mll:n sivuston tarjoamia vanhempien vinkkejä. olisiko jokin konsti, mitä vielä voisi kokeilla. ajatuksia herättäviä juttuja ja jotain sieltä varmaan tarttuikin. sitä ennen päätin kuitenkin vielä kerran yrittää "tarrakalenterin" voimaa.


edellinen kerta päättyi siihen, että suurempi kiukuspäissään repi "kalenterin" pieneksi silpuksi. tällä kertaa annoin pojan itse valita paperin värin ja sitten se leikattiin oikeanlaiseksi. tulos oli hieno vihreä pyörylä! ja ensimmäisen päivän jälkeen siinä koreili jo 5 tähteä. tänään sai liimata valaskalan itse pukemisesta ja reippaasta syömisestä (eli ei yhtään leikitty ruokapöydässä). katsotaan nyt, jos tästä olisi jotain apua.

kun minä olen aikuinen...

en ainakaan käy kommentoimassa vieraille enkä muillekaan äideille heidän äitiyttään.

äitiys on asia, joka on äärettömän henkilökohtainen. se, että joku tulee arvioimaan äitiyttäsi, aiheuttaa usein naisessa puurokattilan ylikiehumista vastaavan reaktion. en koe olevani niitä herkimpiä naisia, mutta kyllä mutkin saa raivostumaan!

tänään sain pienen yliannostuksen keski-ikäisistä naisista. kertomukseen liittyy likaisena olevat vaunut, kantoliina ja bussi.

lähdimme lasten kanssa liikenteeseen poikkeuksellisesti pelkän kantoliinan kera. vaunujemme pehmusteet olivat saaneet "kauniin" ja voimakkaasti tuoksuvan tahran kalan rasvasta eikä pesun jälkeen olleet vielä kuivuneet. olin sitonut nuorimmaisen liinalla selkään, mutta sepäs ei kaikkia bussin kanssamatkustajia miellyttänytkään.

loppumatkasta eräs 50-60 ikävuoden paikkeilla ollut nainen tuli heti aika tylyllä äänellä arvostelemaan tapaani kuljettaa lasta. ongelmana tässä tavassa oli kuulemma se, että lapsi heiluu ja niin ollen tippuu kyydistäni enkä pysty hallitsemaan sitä selässäni. toinen, hänen mielestään erityisen kamala asia oli se, että lapsen jaloissa ei kierrä veri. tämä piti tietenkin tulla kailottamaan niin, että varmasti koko bussi kuuli hänen tärkeän asiansa.

koitin aluksi ystävällisesti selittää rouvalle, että lapsellani on kaikki hyvin ja että en kantaisi lastani näin, jos tietäisin sen vahingoittavan häntä. sananvaihto jatkui rouvan puolelta inttämisellä ja lopuksi jopa mentiin niin pitkälle, että hän kädet puuskassa istahti penkille ja tiuskaisi, että veri ei kierrä lapsen jaloissa ja että minä en hoida lastani oikein. just.

en voinut olla päästämättä muutamaa tylyn kettumaista, mutta kohteliasta lausahdusta suustani, ennen kuin bussi pysähtyi laiturille.


tässä muuten tällä hetkellä käytössä olevat "kantolaitteet". vasemmalta oikealle lueteltuna 1. mandukan kantoreppu väri ruskea (ainoa ikioma nuista kaikista) 2. bb-sling passion 3. haikarankehto leo natur 4. vatanai tibet 5. mam eco.
tämän hetken ehdoton suosikki on tuo sling!

"kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku"

 

paistoin pannukakun. johan helpotti! mausteena mustikoita ja desikaupalla vaahterasiirappia, omnomnomnom...

tein myös ensimmäisen roskislöydön! olemme tekemässä tikkakoskestamme työtason ja olin jo suunnitellut tuolinetsintäretkeä alueen kirpputoreille ja kierrätyskeskuksiin, mutta ei tarvinnutkaan. löysin roskakatoksestamme juuri sopivan tuolin kotiimme. ja mikä parasta: ilmaiseksi! ihan parastaan tuoli ei kuvassa anna ja pieniä ehostuksia sille täytyykin vielä jossain vaiheessa tehdä, mutta kaunis muotoilu ja hyvä istuttavuus sai minut adoptoimaan sen kotiimme. kiitos vain sille (todennäköisesti mummolle), joka tuolin katokseen oli rahdannut!

plörinäks meni

kun tekee hyviä ja toimivia suunnitelmia ja toimintasuunnitelmia, voi olla varma, ettei niistä oikein ainutkaan onnistu tai toimi toivotulla tavalla.

suunnitelmana oli, että

1. sovi, että vanhempasi ottavat lapset yökylään, jotta itse pääset rakkaasi kanssa juhlimaan ystävän syntymäpäiväjuhlia vaikka yön läpeensä.

2. sumpli omat junamatkat ja hakemiset, niin ettet ihan älyttömästi myöhästy.

3. suunnittele jo etukäteen, mitä syö ja juot. maiskuttele jo etukäteen ihanalla menulla. olen kerrankin ensimmäinen joka tietää, mitä tilaa!

4. varaa hotellihuone itsellesi ja miehellesi, jotta ei tarvitsisi roikkua taksijonossa ja saisitte nukkua yön rauhassa ja nauttia pitkästä aamusta sekä hotelli aamiaisesta.


tulos:

olin ajoissa junassa ja vrkin noudatti aikataulujaan ja niin juna oli turussa kello kuusi, niin kuin pitikin. rakas oli asemalla hakemassa ja koukattiin vielä hotellin kautta, että sain jättää kassin huoneeseen. tässä vaiheessa oli päänsärky yltynyt jo aikalailla, mutta yksi kuussatanen burana huiviin niin kyllä se helpottaa. (ei muuten helpottanut)

ystävän luona ehdimme olemaan sen aikaa, että nautimme pari lasillista viiniä ja sitten taksi tulikin hakemaan. tässä vaiheessa iltaa alkoi imettävän rinnat olemaan hieman pakkautuneet, mutta tilaisuutta tyhjentää ei vielä toistaiseksi ollut.

ravintola oli hyvä, aiempien kokemusten perusteella. mutta koska päänsärky ei ollut helpottanut ja rinnat kasvoivat kasvamistaan ja pelkästään niihin koskeminen tuntui pahalta... no tuloksen voi arvata: ihana ennalta suunniteltu annos ei maistunut yhtään. eikä sitä yhtään helpottanut annoksen kuiva ja mauton kanafilee. jälkiruoka jäi väliin, kun totesin, että nyt on PAKKO päästä hotellille tyhjentämään rinnat.

baarissa ehdin olemaan vajaa puolituntia, yhden cosmopolitanin verran, kunnes totesin, että jos en nyt lähde, oksennan baarin lattialle. rakas jäi jatkamaan ja rouva lähti hotellille. hotlalla sitten tyhjensin vatsani täysin.

yö meni pyöriskellessä ja vähintään tunnin välein heräillessä. unta en enää seitsemän jälkeen saanut. aamiaisella ei oikein ruoka maittanut. tosin sämpylät ja leipä oli ihan älyttömän laaduttomia, kuivia käppyröitä samoin kuin kasvikset. hedelmiä pöydässä oli sentään vesimelonin ja appelsiinin lisäksi tuoretta ananasta (joka tosin oli vähän raakaa).

kylpyamme oli liian matala eikä siis suunnitellusta rentouttavasta kylvystä tullut mitää ja ja ja... niin ja nuorempi oli aloittanut oksentamisen aamu kuudelta ja oksensi koko sunnuntain.

montaakaan hyvää asiaa ei viikonlopusta jäänyt käteen. perheensä ja ystävänsä tämä näki, mutta siihen se sitten jäikin. vielä tänään, maanantaina, tämä perhe viettää välipäivää vain kotona jättäen kaiken menon ja meiningin pois. suurempi on ihan terve ja sen huomaa. ehkä risto räppääjä auttaisi tähän ongelmaan.

3xi

oikeastaan riittäisi kirjoittaa vain kolme sanaa tämän hetkisestä olostaan, mutta koska olen lörppä en jätä sitä siihen:

iloinen - näin piiiitkästä aikaa ystävää ja vielä herkullisen illallisen ja parin lasillisen äärellä. kuinka voikaan oloa piristää näin toisen ihmisen näkeminen ja kuinka se menee joidenkin kanssa niin, että vaikka ei ole aikoihin nähty, juttu tuntuu jatkuvan siitä, mihin viimeksi jäätiin!

ikävä - pojat (koko konkkaronkka) lähti tänään etukäteen mummilaan. itse menen huomenna iltapäivällä junalla perässä, mutta näen poikaset vasta sunnuntaina. itku pääsi äidiltä, kun hyvästeli suuremman ja pienemmän autossa, mutta niin taisi suuremmaltakin tirahtaa pari kyyneltä.

ä: äidille tulee kulta ikävä, mutta me näemme sunnuntaina mummilassa ja tullaan sitten yhdessä kotiin. olethan reipas poika
s: niin minullekin tulee ikävä. rakastan sinua äiti.
ä nieleskelee itkuaan ja vastaa: niin minäkin sinua maailman eniten, vie mummille ja papalle terveisiä! anna vielä halipusu.

innostunut - huomenna pääsen laulukurssille, jee! parasta maailmassa  (lasten jälkeen) on laulaminen. ja kun sen tekee hyvässä seurassa ja saa laulaa juuri sitä, mistä itse pitää kovasti, on se vieläkin ihanampaa. toivottavasti kurssista on myös jotain hyötyä...

maanantaipäivän kuvatukset


posti toi kotiin uuden aikas kiva askartelukirjan. sormet syyhyää kokeilemaan näitä. tilausjonossa ensimmäisenä pojille kesäksi tiipii.


nämä olivat tämän päivä hitit. pienempi asteli ylpeänä ja intoa piukassa uusilla (kirppis)kengillä (2€) ja suurempi istui taaperokärryn kyydissä hidastamassa kärryn nopeutta. mitä kikatusta!

 

testailin ja mittailin myös verhoja ikkunaan. nämä ovat siis ne lastenhuoneen kompromissiverhot, jotka todennäköisesti siirtyy kuitenkin keittiöön. ei tästä nyt ota oikein selvää, mitä haluan... ei, en edes minä itse!

 
kaulurit ovat saatu päätökseen. omani tein varmuuden vuoksi kahteen kertaan. aikaa oli siis aloittaa uutta projektia, joka tosin on odottanut jatkoa tuossa neulekorissa jo marraskuusta. tein silloin pohjan ja nyt jatkoin sivuista. katsotaan nyt taas, mitä tästäkin tulee. malli löytyi sopivasti tuolta omasta päästä!

maanantai-iltapäivä olikin ihan poikkeus. muskari oli vesivahingon vuoksi peruutettu ja perheemme suuntasi sen sijasta ostoksille ja kirjastoon. mukaan tarttui kilo pesupähkinöitä sekä ipanapa 1&2. olivat sopivasti yhdessä paketissa eikä sen hinta ollut kuin vaivaiset 7,95! niin ja jos joku ihmettelee, missä ovat kaikki kirjaston virkkaus- ja tuunauskirjat, niin ne asuvat toistaiseksi meillä!


paluumatkalla poikkesin kirkolla kirjaamassa painoni. tavoitteeni ja lupaukseni ovat edelleen voimassa, mutta tarvitsivat hieman motivointia. ja mikä sen parempi kuin se, että lopputulos tulee ilmiantaa jollekin ulkopuoliselle. tuo olisi tavoitteena...