mun piti kovasti vielä laittaa ihanan työhuoneen nykyisestä ilmeestä pieniä pilkahduksia, mutta jätetään ne johonkin parempaan aikaan. jatkan edellisen postauksen vuodatusta laittamalla tämän päivän parhaat:
1
lounaspöydässä pojille laitoin eilistä jauhelihakastiketta perunoiden kera ja omalle lautaselle koostin kanankoipien jämiä salaatin ja vuohenjuuston kanssa. ajattelin, ettei pojat tuosta vuohenjuustosta. toisin kävi. lautaset, kun olivat tyhjänä, söivät jäpikät äidin vuohenjuustot - koko pötkön perskale. sellaisenaan. höh! hä?
meille ei voi aamupalapöytään ostaa kuin ihan perus edamia tai oltermannia. jopa sinisestä emmentaalista kieltädytään jyrkästi ja irvistellen. täytyy näköjään siirtyä homejuustoihin ja vuohenjuustoon myös leivän kanssa.
2
nyt ovat molemmat pojat, myös vanhempi, pääseet mukaan isojen miesten arpikerhoon.
nuorempi pääsi jo alle vuoden ikäisenä harjoitellessaan kävelemään. kompastui ilmeisesti ryppyiseen mattoon. kuka tietää, mutta sairaalan päivystykseen päästiin liimattavaksi. ja komea on arpi otsassa.
suurempi sai tänään omansa. pikkumies paiskasi kaikilla melkein kaksivuotiaan voimilla lastenhuoneen oven kiinni, mutta paiskasikin sen sitten veljensä otsaan, kahva edellä. hienoa. ei lähdettykään muskariin. pääsimme taas päivystykseen!
3
samaan aikaan edellisen hässäkän keskellä puhelin teki tepposet ja hävitti KAIKKI puhelinnumerot. sinne menivät kuin tuhka tuuleen. puuh vain lensivät. tämä jo vähän nauratti. nyt sitten arvailen, kuka on mulle laittanut minkäkin tekstarin. noin kolmestasadasta numerosta parisen kymmentä löytynyt. hulvatonta.
4
eikä maanantain laulutuntikaan antanut sitä, mitä ehkä olisin tänään tarvinnut, kun oma opettaja olikin sairaana. sijainen on varmaan ihan hyvä, mutta... ei välttämättä minua varten. toisaalta se koetteli omia mukavuusalueitani ihan huolella laittamalla mut revittelemään volumetasojen kanssa. en vain tiedä haluanko kuulostaa siltä tai tuottaa sellaista soundia, mitä hän minusta haki. pisti miettimään.
5
ja noi helekutin naapurit. jos nyt edes voisi yhdeksän aikaan olla porailematta seiniin. niin kova kiire ei ole saada remonttia valmiiksi.
***
äh. kylläpäs harmittaa oma harmitukseni. huomenna parempi päivä. lupaan.
maanantai taas saapuu aivain liian aikaisin, kai.
maanantai alkoi taas niin kuin maanantait yleensä meillä alkaa: kiukuttelulla, raivoamisella ja rähjäämisellä. maanantait ovat vain meille liikaa. viikonloppu ohi. ei rauhallista aamua. ei isiä. kiire kerhoon. kiire muskariin. milloin syödään. onko pakko mennä kauppaan. nukutaanko päikkäreitä. kumpi nukkuu vai nukkuuko kumpikaan. ketä syö, milloin ja mitä. kelpaako mikään. ja niin edelleen.
maanantait pelastaa ikiomat ihanat laulutunnit. niihin saa mennnä yksin. saa istua autoon ja kääntää juuri sille radiokanavalle kuin haluaa (tai kuunnellaihan mitä tahansa muuta kuin risto räppääjää). voin keskittyä vain itseeni ja unohtaa kaikki päivän ikävät vastoinkäymiset, joita maanantaille on vähän turhan usein sattunut. kotiin tullessa lapset ovat jo unilla. kiitos rakas <3
tänään voisi tehdä poikkeuksen. jos yrittäisi tehdä tästä paremman päivän. suurempi tuli kotiin ja saan sen nahoissani tuta. viikon kiukuttelut kerralla, huh. vähempikin riittäisi. mutta ei sekään estä edes yrittämästä olla positiivinen. kevätaurinko antakoot kärsivällisyyttä ja auttakoot sulkemaan korvat kaikelta turhalta ininältä ja vinkumiselta.
lapset leikkii jotain ulkoiluleikkiä sisällä. leikkikööt. minä kuvasin viime viikon kirpparilöytöjä.
ihanat puuhelmet. kevään väriset.
valkoista ja vihreää. isompi ja pienempi.
purkkeja ja purnukoita.
keltaiseen lasten värikynät.
punaiseen teipit, kumit, teroittimet.
sinisestä en tiedä, mutta kun se näytti niin ihanalta.
tämä minulla on äänitettynä c-kasettina. nyt myös euron arvoisena cd-levynä.
kuluu varmaan käytössä puhki.
ensi kesää odottaessa.
helpotusta
tämä viikko tuntuu jotenkin ihan epätodelliselta. syy siihen löytyy toisen lapsen poissaolosta. vanhempi poikanen lähti tiistaina loppuviikoksi mummin ja papan viihdytettäväksi ja viihdytystä hän siellä saakin. tähän mennessä on hiihdetty, uitu, luisteltu, vierailtu, paistettu takassa makkaraa, saunottu ja retkeilty.
samaan aikaan kotona äiti ja pikkumies ovat nauttineet rauhasta. olimme eilen helsingissä nauttimassa ystävän seurasta, tintin tangon ihanasta aamiaisesta (tai no brunssista, kun kello oli puoli päivä) ja iisistä kaupunkihengailusta. koluttiin lisäksi siskon kanssa muutama espoon kirpputori. tänään saimme leikki- ja lounasseuraa. nautimme leppoisasta rytmistä, auringosta ja pitkäksi venähtäneistä aamuista.
ei, ettenkö ikävöisi suurempaa ja ettenkö rakastaisi häntä eniten maailmassa, mutta yhden lapsen kanssa häärääminen tuntuu jotenkin mahdottoman helpolta. on myös ihanaa saada antaa täysi huomio sille toiselle lapselle, joka väkisinkin jää vähemmälle huomiolle ja välillä ihan täysin jalkoihin. olen myös huomannut, ettei tuo toinen edes kaipaa äitiä ihan kaikkeen siihen, mihin vanhempi vaatii tulemaan mukaan. tämä on antanut itsellekin sellaista todellisen loman tuntua. ja kaiken kruunaa se, että viikonloppuna saamme nuoremman yökylään ja viettää ihan kahden aikaa. parasta!
samaan aikaan kotona äiti ja pikkumies ovat nauttineet rauhasta. olimme eilen helsingissä nauttimassa ystävän seurasta, tintin tangon ihanasta aamiaisesta (tai no brunssista, kun kello oli puoli päivä) ja iisistä kaupunkihengailusta. koluttiin lisäksi siskon kanssa muutama espoon kirpputori. tänään saimme leikki- ja lounasseuraa. nautimme leppoisasta rytmistä, auringosta ja pitkäksi venähtäneistä aamuista.
ei, ettenkö ikävöisi suurempaa ja ettenkö rakastaisi häntä eniten maailmassa, mutta yhden lapsen kanssa häärääminen tuntuu jotenkin mahdottoman helpolta. on myös ihanaa saada antaa täysi huomio sille toiselle lapselle, joka väkisinkin jää vähemmälle huomiolle ja välillä ihan täysin jalkoihin. olen myös huomannut, ettei tuo toinen edes kaipaa äitiä ihan kaikkeen siihen, mihin vanhempi vaatii tulemaan mukaan. tämä on antanut itsellekin sellaista todellisen loman tuntua. ja kaiken kruunaa se, että viikonloppuna saamme nuoremman yökylään ja viettää ihan kahden aikaa. parasta!
today is the greatest
vaikka jouduttiinkin nousemaan superaikaisin. piti olla tapiolassa kahdeksan pintaan. julkisilla mennessä olisi joutunut nousemaan vielä aiemmin, mutta onneksi rakas murunen vei minut ja pojat sinne ennen töihin lähtöä.
matka kesti vain ihan hetken, vaikka oltiin varauduttu suuriinkin kehä ykkösen ruuhkiin. kiitos koululaisten hiihtoloman!
molemmat pojat oli tosi reippaita koko matkan, vaikka pulut torilla saivatkin kyytiä!
lasten mummi ja pappa tulivat päivällä kylään ja suurempi pääsi omalle hiihtolomalleen mummilaan. tiedossa uintia, hiihtoa, retkeilyä, mökkeilyä, luistelua ja ties vaikka mitä! lähtöhetkellä pienemmälle tuli ihan maailman suurin suru, kun isoveli lähti reissuun ja hän jäi ihan yksin. itki raukka parka puoli tuntia ihan lohduttomana, mutta itkusta väsähtäneenä nukahti ihan vahingossa eli toisaalta ihan hyvä näinkin!
tänään on ompeluseurapäivä lähipuiston tiloissa, JEE! minkäs työn sitä aloittaisi, kun sain juuri toisenkin peiton tehtyä... ensimmäinenhän oli tämä täällä linkin takana.
niin ja maailman ihaninta on tällä hetkellä se, että mulla on työhuoneessa jo yksi maalattu hyllykkö ja sinne on järjestetty mun kaikki ihanat villa- ja sekoitelangat väreittäin eri laatikoihin <3 puuvilla-, bambu- ja hamppulangat ovat omissa laatikoissaan.
matka kesti vain ihan hetken, vaikka oltiin varauduttu suuriinkin kehä ykkösen ruuhkiin. kiitos koululaisten hiihtoloman!
molemmat pojat oli tosi reippaita koko matkan, vaikka pulut torilla saivatkin kyytiä!
lasten mummi ja pappa tulivat päivällä kylään ja suurempi pääsi omalle hiihtolomalleen mummilaan. tiedossa uintia, hiihtoa, retkeilyä, mökkeilyä, luistelua ja ties vaikka mitä! lähtöhetkellä pienemmälle tuli ihan maailman suurin suru, kun isoveli lähti reissuun ja hän jäi ihan yksin. itki raukka parka puoli tuntia ihan lohduttomana, mutta itkusta väsähtäneenä nukahti ihan vahingossa eli toisaalta ihan hyvä näinkin!
tänään on ompeluseurapäivä lähipuiston tiloissa, JEE! minkäs työn sitä aloittaisi, kun sain juuri toisenkin peiton tehtyä... ensimmäinenhän oli tämä täällä linkin takana.
niin ja maailman ihaninta on tällä hetkellä se, että mulla on työhuoneessa jo yksi maalattu hyllykkö ja sinne on järjestetty mun kaikki ihanat villa- ja sekoitelangat väreittäin eri laatikoihin <3 puuvilla-, bambu- ja hamppulangat ovat omissa laatikoissaan.
cause I had the time of my life
ja tämä ilta oli niin fraun ilta! koko viikon olen fiilistellyt mielessäni erästä elämäni merkittävimmistä (?) elokuvista ja nyt rakas tv5 näyttää sen minulle perjantai-illan kunniaksi. mikä voisikaan tätä päivää paremmin kruunata?!
muistan vielä, kun olin taas lapsena, ehkä 12-vuotiaana, naapurista lainaamassa jotain hyvää elokuvaa. serkku iski käteeni videokasetin, jossa päällä luki "kuuma tanssi". taisin hieman punastella ottaessani sen vastaan. ja ehkä myös ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessani, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
nyt tämä tyttönen on jo lähes 30-vuotias nainen, mutta edelleen niin rakastunut. en osaa varmaan laskeakaan niin moneen, miten monta kertaa olen elokuvan katsonut. sitä on katsottu alusta loppuun ja ihanimpia pätkiä kelaten. sitä on fiilistelty yksin sohvan nurkassa, ystävien kera yhdessä kyyneliä silmäkulmasta pyyhkien ja jopa miehen kanssa (pakotettu katsomaan). ja edelleen se on yhtä ihana.
muistan vielä, kun olin taas lapsena, ehkä 12-vuotiaana, naapurista lainaamassa jotain hyvää elokuvaa. serkku iski käteeni videokasetin, jossa päällä luki "kuuma tanssi". taisin hieman punastella ottaessani sen vastaan. ja ehkä myös ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessani, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
nyt tämä tyttönen on jo lähes 30-vuotias nainen, mutta edelleen niin rakastunut. en osaa varmaan laskeakaan niin moneen, miten monta kertaa olen elokuvan katsonut. sitä on katsottu alusta loppuun ja ihanimpia pätkiä kelaten. sitä on fiilistelty yksin sohvan nurkassa, ystävien kera yhdessä kyyneliä silmäkulmasta pyyhkien ja jopa miehen kanssa (pakotettu katsomaan). ja edelleen se on yhtä ihana.
koti kylpee auringossa ja pojat kylpyammeessa
sormivärejä riitti värjäämään myös pienemmän hiukset punaiseksi
"mummin ja papan mökillä kasvaa metsämansikoita. mummi siivoaa alakerrassa ja pappa järjestelee yläkerrassa. mökillä on kyllä aika paljon mustia hämähäkkejä. montako jalkaa hämähäkillä olikaan? sitten tossa on merta ja, ai niin, mökissä on myös terassi. ampiaiset on aika pahoja, kun ne pistää, mut ei muuten." -suurempi
äiti: hymyile nyt edes vähän... kiitos.
askarteluhetkessä käytössä oli lähes kaikki: sormivärit, vesiväri, vahavärit, tussit, muovailuvaha, lasimaalit, puuvärit... tosin viimeisiä käytettiin muovailuvahasiilin piikkeinä.
mihinköhän tuota suihkupulloa käytettiin!?
mihinköhän tuota suihkupulloa käytettiin!?
onneksi meillä on kylpyamme ja keltainenkumiankka <3 siinä sai taas kulumaan puolisen tuntia plutatessa. poikien kylpiessä sain maalattua taas muutaman lundia-hyllyn, jos vaikka viikonloppuna viimeiset banaanilaatikot saisi tyhjennettyä.
pikkumiehet puhtaina pikkulegojen parissa
nämä oli äidin herkut, kun pojat saatiin päikkäreille: sulkaaespressolla maustettua kahvia ja mudcakemuffinsseja, slurps!
kyseenalaiset kasvatusmenetelmät osa 1 ja 2
rakkaat vipeltäjäni ovat todellisia vipeltäjiä ja erittäin omapäisiä. siksi joudunkin aika ajoin pohtimaan keinoja, millä saisin hommat sujumaan niin kuin minä haluaisin. tänään hieman kyseenalaisia (ja erittäin behavioristisia) keinoja käytin kahdesti.
osa 1.
nuoremman pikkumiehen kanssa on potalla istuminen on osoittautunut enemmän kuin vaikeaksi. ei se, etteikö se kiinnostaisi - ei. potta vain saa uusia käyttötarkoituksia: päähine, pikku-ukkojen uima-allas, autojen säilytyslaatikko... you name it!
päivällä tein poikkeuksellisen löydön, kuivan vaipan, joten mars potalle. siinä pikkumiestä valvoessani pohdin, millä ihme keinolla saisin toisen pysymään potalla niin, että tarpeet todella tulisi pottaan eikä esimerkiksi lattialle, matolle tai sänkyyn. toivotun käyttäytymisen palkitseminen on toiminut isommalla, mutta tarrat palkintona ei tuota puolitoistavuotiasta vielä innosta... karkit! kaapista löytyi joulunajan laivareissulta käteen tarttuneita pez-namuja, pienen pieni lasipurkki sekä söpösiä pieniä eläintarroja. uuden palkitsemisjärjestelmän esiteltyäni ja hetkeksi pois vessasta mentyäni alkoikin tuloksia jo syntyä: pieni alaston poikanen tulee käsi ojossa ja
pienempi: kaakki
äiti: onko pissi tullut muka jo pottaan (hieman epäillen)?
p äijämäisesti: "o"
ä: no, mennäänkö katsomaan
p: joo
ja karkinhan poika ansaitsi. katsotaan toimiiko toisen kerran, mutta onpa nyt kylpyhuoneen kaapissa sulassa sovussa pienen pieni karkkipurkki ja hammaspesuvälineet. ja sanottakoon vielä, että meillä ei oikeasti syödä (tai ainakaan lapset eivät syö) kovinkaan usein karkkia.
osa 2
tämä nyt ei varsinaisesti ole behavioristista kasvatusta, pikemminkin kieroilua, mutta sallittakoon sekin välillä parempien keinojen puuttuessa.
olimme sopineet suuremman kerhokaverin äidin kanssa, että suurempi voisi mennä sinne lounaan jälkeen leikkimään iltapäiväksi. mahtavuutta, minulla siis lähes vapaa iltapäivä! lounaan jälkeen alkoi kuitenkin ihmeellinen pikkuveljen härnääminen ja kauhea karjuminen, kun toinen tuli lähemmän kahta metriä. suivaantuneena suuremman törppöilyyn ilmoitin parin varoituksen jälkeen, että nyt taidan soittaa ystävän äidille ja voipi olla, että menetkin kaverin sijaan päikkäreille. mutten soittanutkaan oikeasti, vaan ainoastaan teeskentelin soittavani. suurempi oli olohuoneessa, joten ei nähnyt, mitä tein, mutta kuuli aivan varmasti.
osa 1.
nuoremman pikkumiehen kanssa on potalla istuminen on osoittautunut enemmän kuin vaikeaksi. ei se, etteikö se kiinnostaisi - ei. potta vain saa uusia käyttötarkoituksia: päähine, pikku-ukkojen uima-allas, autojen säilytyslaatikko... you name it!
päivällä tein poikkeuksellisen löydön, kuivan vaipan, joten mars potalle. siinä pikkumiestä valvoessani pohdin, millä ihme keinolla saisin toisen pysymään potalla niin, että tarpeet todella tulisi pottaan eikä esimerkiksi lattialle, matolle tai sänkyyn. toivotun käyttäytymisen palkitseminen on toiminut isommalla, mutta tarrat palkintona ei tuota puolitoistavuotiasta vielä innosta... karkit! kaapista löytyi joulunajan laivareissulta käteen tarttuneita pez-namuja, pienen pieni lasipurkki sekä söpösiä pieniä eläintarroja. uuden palkitsemisjärjestelmän esiteltyäni ja hetkeksi pois vessasta mentyäni alkoikin tuloksia jo syntyä: pieni alaston poikanen tulee käsi ojossa ja
pienempi: kaakki
äiti: onko pissi tullut muka jo pottaan (hieman epäillen)?
p äijämäisesti: "o"
ä: no, mennäänkö katsomaan
p: joo
ja karkinhan poika ansaitsi. katsotaan toimiiko toisen kerran, mutta onpa nyt kylpyhuoneen kaapissa sulassa sovussa pienen pieni karkkipurkki ja hammaspesuvälineet. ja sanottakoon vielä, että meillä ei oikeasti syödä (tai ainakaan lapset eivät syö) kovinkaan usein karkkia.
osa 2
tämä nyt ei varsinaisesti ole behavioristista kasvatusta, pikemminkin kieroilua, mutta sallittakoon sekin välillä parempien keinojen puuttuessa.
olimme sopineet suuremman kerhokaverin äidin kanssa, että suurempi voisi mennä sinne lounaan jälkeen leikkimään iltapäiväksi. mahtavuutta, minulla siis lähes vapaa iltapäivä! lounaan jälkeen alkoi kuitenkin ihmeellinen pikkuveljen härnääminen ja kauhea karjuminen, kun toinen tuli lähemmän kahta metriä. suivaantuneena suuremman törppöilyyn ilmoitin parin varoituksen jälkeen, että nyt taidan soittaa ystävän äidille ja voipi olla, että menetkin kaverin sijaan päikkäreille. mutten soittanutkaan oikeasti, vaan ainoastaan teeskentelin soittavani. suurempi oli olohuoneessa, joten ei nähnyt, mitä tein, mutta kuuli aivan varmasti.
seuraava kohtaus. kamera kuvaa eteisestä. suurempi oli pipoa ja hanskoja vaille vaatteet päällä valmiina lähtöön ja totesi: "äiti, nyt mä olen tosi tosi reipas enkä enää huuda. mä voin varmaan mennä edellä ulos odottamaan, kun sä saat veljelle ja itsellesi vaatteet päälle."
pienempi leikkii pikkuprinsessaa
hahaa!
eipä löytynyt johto vieläkään, mutta sellainen hassu pieni laite kyllä!
kun ostimme viime syksynä meille uuden kannettavan, muistimme tarkistaa kaikki muut ominaisuudet, muttemme kortinlukijaa, höh. tässä samsungin läpänderissä ei siis ole meidän mustikortille sopivaa aukkoa, mihin kortin työntäisi. siis pitää olla uspipiuha. ja se on - kuten jo mainitsinkin - hukassa.
tänään mies toi töistä tullessaan, mistä lie hankkinut, pienen pienen hassun laitteen, johon saa tuon pienen pienen muistikortin, jotta laura voi sähäkästi siirrellä taas kuviaan pois kamerasta! JEE!
kun ostimme viime syksynä meille uuden kannettavan, muistimme tarkistaa kaikki muut ominaisuudet, muttemme kortinlukijaa, höh. tässä samsungin läpänderissä ei siis ole meidän mustikortille sopivaa aukkoa, mihin kortin työntäisi. siis pitää olla uspipiuha. ja se on - kuten jo mainitsinkin - hukassa.
tänään mies toi töistä tullessaan, mistä lie hankkinut, pienen pienen hassun laitteen, johon saa tuon pienen pienen muistikortin, jotta laura voi sähäkästi siirrellä taas kuviaan pois kamerasta! JEE!
jee
mitä kivaa tänään:
oltiin poikien kanssa melkein koko päivä pihalla. aamupäivällä käytiin vähän puistossa syömässä eväitä ja sisällä leikkimässä pikkulegoilla, mutta muuten luuhattiin pihalla. rakennettiin pitkään omalla pihalla olevaa lumilinnaa vielä hienommaksi ja sokkeloisammaksi. sinne pääsee piiloon niin, ettei ohi kulkevat ihmiset näe!
aloitin projektin "lundiat kuntoon". käytiin hakemassa kierrätyskeskuksesta pari hyllyä ja päätytikasta lisää sekä bauhaussista valkoista kuultolakkaa. meidän taloyhtiöllä on kellaritiloissa ihan mahtavat askartelutilat, jonne pystyy helposti jättää kuivumaan hiotut ja maalatut asiat. tänään sain kolmet hyllyt hiottua ja yhtå hieman koelakattua. (kunhan löydän sen piuhan laitan kuvamatskua)
suuremman kerhossa oli tänään yhteisvastuu-ilta lähikappelilla. lapset olivat leiponeet sämpylöitä ja tehneet söpiksiä ystävänpäiväkortteja. pakkohan oli pienen ihmisen kortti sieltä ostaa. tosin se oli suuremman mielestä ihan väärin:
äiti: tuu nyt näyttämään, minkä kortin näistä olet itse tehnyt!
suurempi: MITÄ?!? ei sitä noin saa tehdä. se on sääntöjen rikkomista. tarkoitus on, että me ostetaan jonkun toisen tekemä ja joku toinen ostaa mun kortin.
ä: no, mutta jos äiti haluaa sun tekemän kortin?
s: ei käy, osta onnin.
no lopputulos oli se, että kysyin suuremman kerhotädiltä, mikä suuremman kortti oli, kun ei sitten poikanen halunnut itse kertoa.
parasta päivässä oli kuitenkin ehkä tuo ilma. ei ollut liian kylmä eikä liian lämmin. aurinko paistoi niin, että olisi pitänyt tajuta ottaa aurinkolasit pihalle, mutta huoh, kun oli kaunista!
oltiin poikien kanssa melkein koko päivä pihalla. aamupäivällä käytiin vähän puistossa syömässä eväitä ja sisällä leikkimässä pikkulegoilla, mutta muuten luuhattiin pihalla. rakennettiin pitkään omalla pihalla olevaa lumilinnaa vielä hienommaksi ja sokkeloisammaksi. sinne pääsee piiloon niin, ettei ohi kulkevat ihmiset näe!
aloitin projektin "lundiat kuntoon". käytiin hakemassa kierrätyskeskuksesta pari hyllyä ja päätytikasta lisää sekä bauhaussista valkoista kuultolakkaa. meidän taloyhtiöllä on kellaritiloissa ihan mahtavat askartelutilat, jonne pystyy helposti jättää kuivumaan hiotut ja maalatut asiat. tänään sain kolmet hyllyt hiottua ja yhtå hieman koelakattua. (kunhan löydän sen piuhan laitan kuvamatskua)
kuva: yhteisvastuu
suuremman kerhossa oli tänään yhteisvastuu-ilta lähikappelilla. lapset olivat leiponeet sämpylöitä ja tehneet söpiksiä ystävänpäiväkortteja. pakkohan oli pienen ihmisen kortti sieltä ostaa. tosin se oli suuremman mielestä ihan väärin:
äiti: tuu nyt näyttämään, minkä kortin näistä olet itse tehnyt!
suurempi: MITÄ?!? ei sitä noin saa tehdä. se on sääntöjen rikkomista. tarkoitus on, että me ostetaan jonkun toisen tekemä ja joku toinen ostaa mun kortin.
ä: no, mutta jos äiti haluaa sun tekemän kortin?
s: ei käy, osta onnin.
no lopputulos oli se, että kysyin suuremman kerhotädiltä, mikä suuremman kortti oli, kun ei sitten poikanen halunnut itse kertoa.
parasta päivässä oli kuitenkin ehkä tuo ilma. ei ollut liian kylmä eikä liian lämmin. aurinko paistoi niin, että olisi pitänyt tajuta ottaa aurinkolasit pihalle, mutta huoh, kun oli kaunista!
lelut laatikkoon ja veks.
nyt loppui äidin kärsivällisyys ja sotkunsietokyky.
kuten ystävä-äiti lähipuistossa sanoi: "jatkuva sotku joka paikassa riistää jo omaa vapautta." tällä hän viittasi siihen, että joutuu jatkuvasti kulkemaan ja siivoamaan tavaroita paikoilleen eikä enää saa missään vaiheessa tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisi. hän oli laittanut lelut komeroon ja antaa sieltä lapsen pyytäessä lelun, josta lapsi vastaa itse. jos lelu on hetken päästä leviänä lattialla, tietää hän ketä vaatia siivoamaan jäljet.
ja niin loppui tälläkin äidillä se niin pitkään perään kuulutettu kärsivällisyys:
kaksi tuntia anelin lapsia laittamaan tavaroita paikoilleen - edes hakemaan olohuoneesta, keittiöstä ja eteisestä lelut veks - mutta EI. ei onnistunut. nyt leviänä olevat lelut sijaitsevat viikon laatikossa ja palaavat omille paikoilleen, jos seuraavan viikon ajan lelut löytävät leikkien jälkeen omat paikat.
kovinkaan hyvin tätä äidin päätöstä ei otettu vastaan. huutohan siitä syntyi. että terve vaan kaikki naapurit, tämän takia meillä huudettiin tänään!
note to my self: ennen tämän viikon loppua tulee työhuone olla tyhjä, siivottu ja järjestetty, hyllyt hankittu, maalattu ja kasattu, työhuoneen laatikot tyhjennetty paikoilleen, olohuoneen sohva suojattu, keittiön tasot tyhjennetty, mikrolaitettu myyntiin ja uusi hankittu tilalle sekä joka ainoa pölyhiukkanen siivottu. JA MINÄ EN TEE TÄTÄ SITTEN YKSIN!!!
kuten ystävä-äiti lähipuistossa sanoi: "jatkuva sotku joka paikassa riistää jo omaa vapautta." tällä hän viittasi siihen, että joutuu jatkuvasti kulkemaan ja siivoamaan tavaroita paikoilleen eikä enää saa missään vaiheessa tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisi. hän oli laittanut lelut komeroon ja antaa sieltä lapsen pyytäessä lelun, josta lapsi vastaa itse. jos lelu on hetken päästä leviänä lattialla, tietää hän ketä vaatia siivoamaan jäljet.
ja niin loppui tälläkin äidillä se niin pitkään perään kuulutettu kärsivällisyys:
kaksi tuntia anelin lapsia laittamaan tavaroita paikoilleen - edes hakemaan olohuoneesta, keittiöstä ja eteisestä lelut veks - mutta EI. ei onnistunut. nyt leviänä olevat lelut sijaitsevat viikon laatikossa ja palaavat omille paikoilleen, jos seuraavan viikon ajan lelut löytävät leikkien jälkeen omat paikat.
kovinkaan hyvin tätä äidin päätöstä ei otettu vastaan. huutohan siitä syntyi. että terve vaan kaikki naapurit, tämän takia meillä huudettiin tänään!
note to my self: ennen tämän viikon loppua tulee työhuone olla tyhjä, siivottu ja järjestetty, hyllyt hankittu, maalattu ja kasattu, työhuoneen laatikot tyhjennetty paikoilleen, olohuoneen sohva suojattu, keittiön tasot tyhjennetty, mikrolaitettu myyntiin ja uusi hankittu tilalle sekä joka ainoa pölyhiukkanen siivottu. JA MINÄ EN TEE TÄTÄ SITTEN YKSIN!!!
loik loik loikataan
ja näillä ihanuuksilla loikkattaisiin toooooosi pitkälle! kevään toivomusostoslistalle lisätty nuo korkeavartisemmat mustavalkoiset marimekon kuosittamat converset.
kuva mtv3.fi
kotiäidin turhautumispurkaus
ihanaa, että lapset sentään löysivät yhteisen hauskan eväsretkileikin, vaikkakin se tarkoittaa koko kodin laajuista sekamelskaa! saa äiti täällä keskenänsä sitten kiukutella.
sitä pohtii joka kuukausi sitä, miten voisi lasten kanssa olla mahdollisimman pitkään kotona ilman, että joka kuukausi tarvitsisi miettiä, että olisiko kasvissosekeitto halvempaa kuin hernekeitto, kun ei noi pojat tuota hernekeittoa syö ainakaan montaa päivää putkeen. sitten jotkut tutkijaksi itseään nimittävät, keksii argumentoida kotihoidontuen vanhanaikaiseksi ja turhaksi ja jopa sellaiseksi, jota voisi aivan hyvin jopa tiputtaa hieman pienemmäksi.
kiistely kotihoidontuen tarpeellisuudesta ja sen suuruudesta nousee aika ajoin tapetille. jännä juttu, että usein sen poistamista tuntuvat oikein ilkeästi ajatellen ajavan miehet, jotka eivät ole välttämättä uhranneet vielä ajatustakaan lapsen teolle saatikka sen hoitamiseen tai vastaavasti keski-ikäistyneet ikäihmiset, jotka ovat omien lasten ollessa pieniä tehneet töitä, leikkineet lasten kanssa, ommelleet vaatteet ja jos sun vaikka mitä tehokasta toisin sanoen olleet täydellisiä vanhempia ja mikä tärkeintä: ääres tehokkaita! toisin sanoen eivät vain muista, millaista se oli, kun lapset olivat pieniä.
suurin kiukku nousee itselle, kun argumentointi perustetaan täysin rahaan. mikä merkitys on pienen ihmisen turvallisuudentunteella, läheisyydellä tai millään, mikä liittyy täysin rahalla mittaamattomiin asioihin?
nopea kiukkukalkulointi kotihoidonnostamisen puolesta:
espoossa lapsen päiväkotihoito kuukaudessa maksaa noin 1000€. meillä kaksi lasta = 2000€. kotihoidontuki on kuntalisän, osittaisin hoitolisän ja vanhemmasta lapsesta saatavan lisän kanssa 663€/kk.
tästä summasta veroja menee se 20% = 132€, jotka siis periaatteessa palautuu takaisin kunnalle. kotihoito maksaa siis kunnalle meidän lapsien osalta 530€. tällä perusteella kunta säästää tässä sen vajaat 1500€ kuukaudessa eli kun olen ollut nyt yhtäjaksoisesti 13 kuukautta kotona, säästää tällä ajalla kunta melkein 20000€. aika huima summa!
mietinkin, että eikö olisi päin vastoin varaa hieman nostaa kotihoidontukea astetta kilpailukykyisemmäksi, jotta myös ehkä isillä olisi mahdollisuus jäädä kotiin lapsia hoitamaan? parasta tässä nimittäin on juuri se, että saa katsella ja osallistua pienten ihmisten elämään ja koittaa luoda heille mahdollisimman hyvä lapsuus <3
lukemiani linkkejä tässä vielä muutama:
Laura Räty - ihmisen ääni
Kohu Kela-tuesta – 500 €/kk syrjäyttää naiset? / Uusi Suomi
Tuomas Kososen väitöskirja Lasten kotihoidontuen määrä vaikuttaa työllistymisperusteisiin
Anneli Keltikangas-Järvisen haastattelu Turun Sanomista 22.2.2009
sitä pohtii joka kuukausi sitä, miten voisi lasten kanssa olla mahdollisimman pitkään kotona ilman, että joka kuukausi tarvitsisi miettiä, että olisiko kasvissosekeitto halvempaa kuin hernekeitto, kun ei noi pojat tuota hernekeittoa syö ainakaan montaa päivää putkeen. sitten jotkut tutkijaksi itseään nimittävät, keksii argumentoida kotihoidontuen vanhanaikaiseksi ja turhaksi ja jopa sellaiseksi, jota voisi aivan hyvin jopa tiputtaa hieman pienemmäksi.
kiistely kotihoidontuen tarpeellisuudesta ja sen suuruudesta nousee aika ajoin tapetille. jännä juttu, että usein sen poistamista tuntuvat oikein ilkeästi ajatellen ajavan miehet, jotka eivät ole välttämättä uhranneet vielä ajatustakaan lapsen teolle saatikka sen hoitamiseen tai vastaavasti keski-ikäistyneet ikäihmiset, jotka ovat omien lasten ollessa pieniä tehneet töitä, leikkineet lasten kanssa, ommelleet vaatteet ja jos sun vaikka mitä tehokasta toisin sanoen olleet täydellisiä vanhempia ja mikä tärkeintä: ääres tehokkaita! toisin sanoen eivät vain muista, millaista se oli, kun lapset olivat pieniä.
suurin kiukku nousee itselle, kun argumentointi perustetaan täysin rahaan. mikä merkitys on pienen ihmisen turvallisuudentunteella, läheisyydellä tai millään, mikä liittyy täysin rahalla mittaamattomiin asioihin?
nopea kiukkukalkulointi kotihoidonnostamisen puolesta:
espoossa lapsen päiväkotihoito kuukaudessa maksaa noin 1000€. meillä kaksi lasta = 2000€. kotihoidontuki on kuntalisän, osittaisin hoitolisän ja vanhemmasta lapsesta saatavan lisän kanssa 663€/kk.
tästä summasta veroja menee se 20% = 132€, jotka siis periaatteessa palautuu takaisin kunnalle. kotihoito maksaa siis kunnalle meidän lapsien osalta 530€. tällä perusteella kunta säästää tässä sen vajaat 1500€ kuukaudessa eli kun olen ollut nyt yhtäjaksoisesti 13 kuukautta kotona, säästää tällä ajalla kunta melkein 20000€. aika huima summa!
mietinkin, että eikö olisi päin vastoin varaa hieman nostaa kotihoidontukea astetta kilpailukykyisemmäksi, jotta myös ehkä isillä olisi mahdollisuus jäädä kotiin lapsia hoitamaan? parasta tässä nimittäin on juuri se, että saa katsella ja osallistua pienten ihmisten elämään ja koittaa luoda heille mahdollisimman hyvä lapsuus <3
lukemiani linkkejä tässä vielä muutama:
Laura Räty - ihmisen ääni
Kohu Kela-tuesta – 500 €/kk syrjäyttää naiset? / Uusi Suomi
Tuomas Kososen väitöskirja Lasten kotihoidontuen määrä vaikuttaa työllistymisperusteisiin
Anneli Keltikangas-Järvisen haastattelu Turun Sanomista 22.2.2009
maalari maalasi...
...tällä kertaa työhuonetta. työhuone sai epämääräisen oliivinlikaisen vihreän tapetin tilalle puhtaan valkoisen maalipinnan. valkoisen maalipinnan sai myös edelliseen kotiin "väliaikaiseksi keittiönpöytäratkaisuksi" ostettu ikean käsittelemätön mäntypöytä. nyt ihan uuden näköinen pöytä sai uuden paikan ihanaisen puuhahuoneen työpöytänä. sillä kun ei ole niin väliä sitten, vaikka pojat (tai minä itse) siihen vahingossa sitten maalejaan suttaisivat tärkeiden töidensä lomassa!
muuttaessamme uuteen kotiin lähes kaikki seinät olivat vihreitä. eikä ne olleet meidän värisiä vihreitä. meidän vihreiksi määrittelen sohvan, jonka löysin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta, viherkasvit sekä vihreän sävyt, jotka löysin jämälangoistani torkkupeittoon.
muuttaessamme uuteen kotiin lähes kaikki seinät olivat vihreitä. eikä ne olleet meidän värisiä vihreitä. meidän vihreiksi määrittelen sohvan, jonka löysin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta, viherkasvit sekä vihreän sävyt, jotka löysin jämälangoistani torkkupeittoon.
meidän vihreää ei ole mintunvihreä - ei varsinkaan jos sitä on lähes joka huoneessa.
koska kameranpiuha on vielä jossain laatikossa, jota en ole purkanut, en vielä pääse laittamaan ennen jälkeen kuvia, mutta jonain päivänä sitten.
ja runebergin päivän kunniaksi runoilijan "ainoa hetki" - kaunista.
koska kameranpiuha on vielä jossain laatikossa, jota en ole purkanut, en vielä pääse laittamaan ennen jälkeen kuvia, mutta jonain päivänä sitten.
ja runebergin päivän kunniaksi runoilijan "ainoa hetki" - kaunista.
Mä yksin olin,
hän tuli yksin,
kun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei pysähtynyt,
sen tehdä aikoi,
ei puhutellut,
vaan silmä puhui.-
Oi tuntematon
ja silti tuttu!
Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto
nyt ajaa toistaan.
Tuo lyhyt hetki
jäi ikuiseksi:
se tuskan hetki,
se onnen hetki.
hän tuli yksin,
kun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei pysähtynyt,
sen tehdä aikoi,
ei puhutellut,
vaan silmä puhui.-
Oi tuntematon
ja silti tuttu!
Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto
nyt ajaa toistaan.
Tuo lyhyt hetki
jäi ikuiseksi:
se tuskan hetki,
se onnen hetki.
Maailma palaa raiteilleen
Maailma on mennyt viime kerrasta hirmuisesti eteenpäin. Olemme...
- muuttaneet isompaa kotiin - tosin ihan vanhan kodin naapuriin
- päättäneet, että palaan takaisin töihin - ainakin joskus!
- saaneet nauttia siunatusta ja suhteellisen terveestä elämästä katsellen kun pienempi opettelee puhumaan ja isompi... no isomman kanssa harjoitellaan tunteiden ilmaisua enemmän ja vähemmän tuloksellisesti.
Uuden vuoden 2010 lupauksien lunastamisesta muuten: Yritin kovasti ja tein parhaani <3
Nyt on taas sellainen olo, että tarvitsen tätä!
- muuttaneet isompaa kotiin - tosin ihan vanhan kodin naapuriin
- päättäneet, että palaan takaisin töihin - ainakin joskus!
- saaneet nauttia siunatusta ja suhteellisen terveestä elämästä katsellen kun pienempi opettelee puhumaan ja isompi... no isomman kanssa harjoitellaan tunteiden ilmaisua enemmän ja vähemmän tuloksellisesti.
Uuden vuoden 2010 lupauksien lunastamisesta muuten: Yritin kovasti ja tein parhaani <3
Nyt on taas sellainen olo, että tarvitsen tätä!
