maalari maalasi...

...tällä kertaa työhuonetta. työhuone sai epämääräisen oliivinlikaisen vihreän tapetin tilalle puhtaan valkoisen maalipinnan. valkoisen maalipinnan sai myös edelliseen kotiin "väliaikaiseksi keittiönpöytäratkaisuksi" ostettu ikean käsittelemätön mäntypöytä. nyt ihan uuden näköinen pöytä sai uuden paikan ihanaisen puuhahuoneen työpöytänä. sillä kun ei ole niin väliä sitten, vaikka pojat (tai minä itse) siihen vahingossa sitten maalejaan suttaisivat tärkeiden töidensä lomassa!

muuttaessamme uuteen kotiin lähes kaikki seinät olivat vihreitä. eikä ne olleet meidän värisiä vihreitä. meidän vihreiksi määrittelen sohvan, jonka löysin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta, viherkasvit sekä vihreän sävyt, jotka löysin jämälangoistani torkkupeittoon.

meidän vihreää ei ole mintunvihreä - ei varsinkaan jos sitä on lähes joka huoneessa.

koska kameranpiuha on vielä jossain laatikossa, jota en ole purkanut, en vielä pääse laittamaan ennen jälkeen kuvia, mutta jonain päivänä sitten.

ja runebergin päivän kunniaksi runoilijan "ainoa hetki" - kaunista.

Mä yksin olin,
hän tuli yksin,
kun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei pysähtynyt,
sen tehdä aikoi,
ei puhutellut,
vaan silmä puhui.-
Oi tuntematon
ja silti tuttu!
Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto
nyt ajaa toistaan.
Tuo lyhyt hetki
jäi ikuiseksi:
se tuskan hetki,
se onnen hetki.