apua! siitä on yli kuukausi, kun olen viimeksi kirjoitellut. ei ole ollut fiilistä. nyt on kuitenkin syytä juhlaan:
rakas pienempi poikanen täytti tänään kokonaisen vuoden!
pienempi ei vielä kävele, koska konttaamalla tuntuu pääsevän nopeammin ja taaperokärryllä vielä nopeammin.
'sanoja' se sanoo:
- pahpah on pallo
- puhpuh on lamppu
- äiittää on selkeä ilmaisu sille, että äiti, tule heti tänne!
- tähtäh sanotaan aina silloin, kun sormella osoitetaan ja halutaan jotain
- auto - tästä ei varmaan ole epäselvyyttä, mitä tarkoittaa
suurempi murunen leikki eilen lukkaria. hän seisoi jääkaapin edessä, johon oli levitetty koko kirjainmagneettiarsenaali ja ilmoitti opettavansa äitiä lukemaan:
suurempi: *osoittaa kirjainta* toista perässäni. E.
äiti koittaa kirjoittaa kauppalistaa, mutta toistaa: E
s: I
ä: I
s: mikä numero tämä on?
ä vilkaisee ovea ja sanoo: kahdeksan.
s: ei ole... ei kun on se! hyvä äiti!
hauska leikki. eikä varmaan jäänyt epäselväksi, että olemme lukeneet lapsellemme seitsämää veljestä, tosin kunnaksen versiota!
friday
viime aikoina on ollut niin paljon kaikkea hommailua, ettei ole enää jaksanut iltaisin istahtaa koneelle. päivisin ei enää ehdi, kun pojat eivät nuku aina samaan aikaan päiväunia. paljon kaikkea kivaa on kuitenkin tapahtunut, josta olisi kovasti halunnut kirjoitella!
eilinen oli ehkä tämän viikon kohokohta tai ainakin kivojen tapahtumien ja sattumien kasautuma:
kuten olen luvannut, painon on tultava alas tämän kevään aikana. aamu alkoikin pitkästä aikaa vaa'alle astumisella ja mitä minun rähmäiset ja uniset silmät näkivätkään: -10kg. eikä tämä luku muuttunut sen jälkeen, kun oikeasti olin hereillä. nipistin vielä varmuuden vuoksi.
aamupäivän perhekahvilakin oli oikein onnistunut reissu: nätisti leikkivät lapset (ei oikeasti juuri koskaan tapahdu!), maukas kahvikupillinen kera keksin, vyöhyketerapeutin vierailu sekä... tämä viimeinen on ehkä päivän yksi kohokohdista! olemme tutustuneet tässä kolme vuotta asuttuamme moneen naapuriin. monesta on ehtinyt tulemaan hyviäkin ystäviä. yksi ihanista ystävistä on alakerrassa asuva frouva miehensä ja tyttärensä kera. satuin mainitsemaan kerhossa kaipaavani itselleni pianoa. no, vanhempani ovat luvanneet osallistua osaltaan pianon hankintaan 30-vuotislahjaksi eikä vielä olisi sitä varaa hankkiakaan. mutta alakerran ystävällähän oli piano, joka pian syntyvän vauvan takia etsii uutta paikkaa. ja niin tämä sähköpiano (joka on oikeasti ihan hyvä sellainen) muuttaa meille tänne yläkertaan asumaan aluksi noin vuoden sijoituksella. takaisin se muuttaa heti, kun itse saan oman tai ystäväni haluaa sen takaisin. TÄYDELLISTÄ!
iltapäivä jatkui mukavasti kotiini saapuneelta luottokampaajalta, joka leikkasi lasten hiukset sekä laittoi oman kuontaloni myös kuntoon. tosin ylipitkän reuhkan alta paljastui aika pahaksi päässyt psori (ei ollut uusi diagnoosi). mutta onpa nyt helpompi hoitaa, kun hiukset on lyhyemmät ja pahimmasta kohdasta ajettiin kokonaan hiukset pois. tosin niin, ettei sitä huomaa.
illalla huomasin vielä, että lasten kanssa istutetut siemenet olivat lähteneet itämään.
eilinen oli ehkä tämän viikon kohokohta tai ainakin kivojen tapahtumien ja sattumien kasautuma:
kuten olen luvannut, painon on tultava alas tämän kevään aikana. aamu alkoikin pitkästä aikaa vaa'alle astumisella ja mitä minun rähmäiset ja uniset silmät näkivätkään: -10kg. eikä tämä luku muuttunut sen jälkeen, kun oikeasti olin hereillä. nipistin vielä varmuuden vuoksi.
aamupäivän perhekahvilakin oli oikein onnistunut reissu: nätisti leikkivät lapset (ei oikeasti juuri koskaan tapahdu!), maukas kahvikupillinen kera keksin, vyöhyketerapeutin vierailu sekä... tämä viimeinen on ehkä päivän yksi kohokohdista! olemme tutustuneet tässä kolme vuotta asuttuamme moneen naapuriin. monesta on ehtinyt tulemaan hyviäkin ystäviä. yksi ihanista ystävistä on alakerrassa asuva frouva miehensä ja tyttärensä kera. satuin mainitsemaan kerhossa kaipaavani itselleni pianoa. no, vanhempani ovat luvanneet osallistua osaltaan pianon hankintaan 30-vuotislahjaksi eikä vielä olisi sitä varaa hankkiakaan. mutta alakerran ystävällähän oli piano, joka pian syntyvän vauvan takia etsii uutta paikkaa. ja niin tämä sähköpiano (joka on oikeasti ihan hyvä sellainen) muuttaa meille tänne yläkertaan asumaan aluksi noin vuoden sijoituksella. takaisin se muuttaa heti, kun itse saan oman tai ystäväni haluaa sen takaisin. TÄYDELLISTÄ!
iltapäivä jatkui mukavasti kotiini saapuneelta luottokampaajalta, joka leikkasi lasten hiukset sekä laittoi oman kuontaloni myös kuntoon. tosin ylipitkän reuhkan alta paljastui aika pahaksi päässyt psori (ei ollut uusi diagnoosi). mutta onpa nyt helpompi hoitaa, kun hiukset on lyhyemmät ja pahimmasta kohdasta ajettiin kokonaan hiukset pois. tosin niin, ettei sitä huomaa.
illalla huomasin vielä, että lasten kanssa istutetut siemenet olivat lähteneet itämään.
on se kumma...
...kun välttelee jonkin asian tekemistä, joka ei tunnu sillä hetkellä kivalta, on siihen asiaan tarttuminen myöhemmin kahta vaikeampaa.
...kun olo helpottuu, kun saa kauan vääntämän neulomuksen valmiiksi, josta ei ole yhtään tykännyt, mutta koska se on tullut jollekin muulle kuin itselle, on se ollut pakko tehdä valmiiksi.
...kun tuo kasa tuossa ompelukoneen vieressä vaan kasvaa.
...kun mitään ei tapahdu, jos itse ei tee ja hoita.
...kun olo helpottuu, kun saa kauan vääntämän neulomuksen valmiiksi, josta ei ole yhtään tykännyt, mutta koska se on tullut jollekin muulle kuin itselle, on se ollut pakko tehdä valmiiksi.
...kun tuo kasa tuossa ompelukoneen vieressä vaan kasvaa.
...kun mitään ei tapahdu, jos itse ei tee ja hoita.
pearls, poos and bears
ihanat, rakkaat puuhelmet. niitä onkin kerääntynyt iso metallirasiallinen. ne kaikki löytyivät tänään lattialta. onneksi eivät olleet lasihelmiä!
no, kuva kertoo ehkä kaiken. nuorimmainen asialla.
pikku-karhu heräsi talviunilta. pikku-tiikerikin kävi kylässä, mutta vain hetken ajan, kunnes se muuttui menninkäiseksi.
note to self: pukeutumisvaatelaatikko tarvitsee täydennystä. tee tai hanki
- ainakin yksi prinsessahame
- toinen kruunu
- paremi merirosvomiekka (pehmeä)
- inkkaripäähine
- ehkä myös lannevaate
- hassuja hattuja
aamu alkoi maukkaasti, kun käytin viikonlopun jämämuusin perunarieskoihin. namnam! niin ja kiitos ninnulle. pannulaput tulivat perille ja sopivat kuin nakutetut siniseen keittiöömme taas uudeksi oranssiksi yksityiskohdaksi.
pleasures
hah! tämä lauantai on ollut pieniä nautintoja ja iloja täynnä.
sain nukkua kahdeksaan. pienempi herätti kyllä neljä kertaa yön aikana. herätyksistä kolme oli klo 0300 ja 5.30 välisenä aikana. pitäisi varmaan alkaa herkitsemaan yösyöttöjen lopettamista. onnistuisikohan se tämän lapsen kohdalla!?
pääsin ostoksille. lähdimme retkelle itäkeskukseen tavoitteena käydä ruohonjuuressa täydentämässä varastoja, löytää pienemmän rehuletin kurissapitämiseen pari poikamaista pinniä sekä saada miehelle uudet ulkohanskat. näistä kaksi ensimmäistä toteutui. eikö ole söpöjä. ne löytyivät ystävällisen myyjän avustuksella täältä.
kävin ensimmäistä kertaa zumbassa. en ole mikään liikuntanarkkari, mutta tästä saattaa tulla vieroitusoireita. oli niin hauskaa, kyllä, HAUSKAA!!!
lapset ovat molemmat nukkuneet päiväunet, JEE! saimme niin pitkästä aikaa viettää miehen kanssa aikaa ihan vain kahden.
ruoka maittoi, kaikille. tein jättisuuren lihapullataikinan maustettuna tomaatilla ja yrteillä sekä peruna-porkkanamuusia. jopa suurempi söi sitä. tosin se taisi olla hieman nälkäinen, kun viimeksi oli syönyt perjantaina kolmen aikaan. ei ole ruoka kelvannut ja pöydässä on pelleilty, joten ilman on joutunut olemaan. (taidan olla aika tiukkisäiti...)
mieli tekisi kovasti pannukakkua. kermavaahdolla ja mansikoilla.
sain nukkua kahdeksaan. pienempi herätti kyllä neljä kertaa yön aikana. herätyksistä kolme oli klo 0300 ja 5.30 välisenä aikana. pitäisi varmaan alkaa herkitsemaan yösyöttöjen lopettamista. onnistuisikohan se tämän lapsen kohdalla!?
pääsin ostoksille. lähdimme retkelle itäkeskukseen tavoitteena käydä ruohonjuuressa täydentämässä varastoja, löytää pienemmän rehuletin kurissapitämiseen pari poikamaista pinniä sekä saada miehelle uudet ulkohanskat. näistä kaksi ensimmäistä toteutui. eikö ole söpöjä. ne löytyivät ystävällisen myyjän avustuksella täältä.
kävin ensimmäistä kertaa zumbassa. en ole mikään liikuntanarkkari, mutta tästä saattaa tulla vieroitusoireita. oli niin hauskaa, kyllä, HAUSKAA!!!
lapset ovat molemmat nukkuneet päiväunet, JEE! saimme niin pitkästä aikaa viettää miehen kanssa aikaa ihan vain kahden.
ruoka maittoi, kaikille. tein jättisuuren lihapullataikinan maustettuna tomaatilla ja yrteillä sekä peruna-porkkanamuusia. jopa suurempi söi sitä. tosin se taisi olla hieman nälkäinen, kun viimeksi oli syönyt perjantaina kolmen aikaan. ei ole ruoka kelvannut ja pöydässä on pelleilty, joten ilman on joutunut olemaan. (taidan olla aika tiukkisäiti...)
mieli tekisi kovasti pannukakkua. kermavaahdolla ja mansikoilla.
apple
välipalahetken tuotos oli kaksi superpitkää omenan kuorta. toinen oli noin puolesta välistä, kun muistin, että voisi kokeilla saako kuorittua katkeamatta. toisen omenan sain kuorittua ihan kokonaan ilman, että kuori katkesi. huippua!!!
pienestä sitä saa riemua!
kiukutusta ja turhautumista
sitä on kuulunut viime päivinä... tai no viime viikkoina. jostain syystä suurempi on aloittanut suuremman luokan kiukuttelun uudelleen. onko se uhmaa vai mitä!? who knows! äidin täytyy vain kestää, vai pitääkö? no, en mä sitä lasta voi mihinkään dumpata, joten kaipa sitä pitää.
toki on tässä ollut lapsen elämässä erilaisia horjuttajiakin. ensin toinen otetaan pois päikkäristä (siitä nyt on aikaa, mutta lapset reagoi pitkienkin aikojen jälken), sitten isi on kaksi viikkoa kotona lomilla jonka jälkeen täytyy taas jäädä äidin kanssa kotiin, viikonloput ollaan reissussa ja pisteenä i:n päällä tai kirsikkana kakussa pienempi muuttaa toisen reviirille asumaan. vähemmästäkin saadaan elämästä vaikeaa!
äidille tämä on kuitenkin hieman raskasta. aika menee suuremman kanssa tappelemiseen: aamupalan syöminen, vaatteiden pukeminen, ulos lähtö, hampaiden pesu, sisälle tuleminen, ruoan syöminen, potalla käyminen, käsien pesu, päiväunille meneminen, herääminen, siitä saako toisten päälle laskea pulkella, heittää lunta tai... ja kun kuvittelee, että tämän nyt on ainakin mentävä hyvin. EI. jokaisesta, myös kivoista asioista voi kiukutella, rähjätä, vinkua, potkia, huutaa, raivota, lyödä, paiskoa ovia, heitellä tavaroita...
harmillista tässä on, että
- oma pinna ei kestä jatkuvaa kiukkuamista ja väkisinkin tulee hermostuttua ja huudetta myös
- nuorempi on vähän paitsiossa, kun kaikki aika tuntuu menevän suuremman kanssa tanimiseen
- mitään ylimääräistä kivaa ei päivisin ehdi tekemään
- tulee verrattua itseään ja lastaan muihin ja todettua, että huono äiti, kun kaikki muut on niin siivosti
eilen kävin lueskelemassa mll:n sivuston tarjoamia vanhempien vinkkejä. olisiko jokin konsti, mitä vielä voisi kokeilla. ajatuksia herättäviä juttuja ja jotain sieltä varmaan tarttuikin. sitä ennen päätin kuitenkin vielä kerran yrittää "tarrakalenterin" voimaa.
edellinen kerta päättyi siihen, että suurempi kiukuspäissään repi "kalenterin" pieneksi silpuksi. tällä kertaa annoin pojan itse valita paperin värin ja sitten se leikattiin oikeanlaiseksi. tulos oli hieno vihreä pyörylä! ja ensimmäisen päivän jälkeen siinä koreili jo 5 tähteä. tänään sai liimata valaskalan itse pukemisesta ja reippaasta syömisestä (eli ei yhtään leikitty ruokapöydässä). katsotaan nyt, jos tästä olisi jotain apua.
kun minä olen aikuinen...
en ainakaan käy kommentoimassa vieraille enkä muillekaan äideille heidän äitiyttään.
äitiys on asia, joka on äärettömän henkilökohtainen. se, että joku tulee arvioimaan äitiyttäsi, aiheuttaa usein naisessa puurokattilan ylikiehumista vastaavan reaktion. en koe olevani niitä herkimpiä naisia, mutta kyllä mutkin saa raivostumaan!
tänään sain pienen yliannostuksen keski-ikäisistä naisista. kertomukseen liittyy likaisena olevat vaunut, kantoliina ja bussi.
lähdimme lasten kanssa liikenteeseen poikkeuksellisesti pelkän kantoliinan kera. vaunujemme pehmusteet olivat saaneet "kauniin" ja voimakkaasti tuoksuvan tahran kalan rasvasta eikä pesun jälkeen olleet vielä kuivuneet. olin sitonut nuorimmaisen liinalla selkään, mutta sepäs ei kaikkia bussin kanssamatkustajia miellyttänytkään.
loppumatkasta eräs 50-60 ikävuoden paikkeilla ollut nainen tuli heti aika tylyllä äänellä arvostelemaan tapaani kuljettaa lasta. ongelmana tässä tavassa oli kuulemma se, että lapsi heiluu ja niin ollen tippuu kyydistäni enkä pysty hallitsemaan sitä selässäni. toinen, hänen mielestään erityisen kamala asia oli se, että lapsen jaloissa ei kierrä veri. tämä piti tietenkin tulla kailottamaan niin, että varmasti koko bussi kuuli hänen tärkeän asiansa.
koitin aluksi ystävällisesti selittää rouvalle, että lapsellani on kaikki hyvin ja että en kantaisi lastani näin, jos tietäisin sen vahingoittavan häntä. sananvaihto jatkui rouvan puolelta inttämisellä ja lopuksi jopa mentiin niin pitkälle, että hän kädet puuskassa istahti penkille ja tiuskaisi, että veri ei kierrä lapsen jaloissa ja että minä en hoida lastani oikein. just.
en voinut olla päästämättä muutamaa tylyn kettumaista, mutta kohteliasta lausahdusta suustani, ennen kuin bussi pysähtyi laiturille.
äitiys on asia, joka on äärettömän henkilökohtainen. se, että joku tulee arvioimaan äitiyttäsi, aiheuttaa usein naisessa puurokattilan ylikiehumista vastaavan reaktion. en koe olevani niitä herkimpiä naisia, mutta kyllä mutkin saa raivostumaan!
tänään sain pienen yliannostuksen keski-ikäisistä naisista. kertomukseen liittyy likaisena olevat vaunut, kantoliina ja bussi.
lähdimme lasten kanssa liikenteeseen poikkeuksellisesti pelkän kantoliinan kera. vaunujemme pehmusteet olivat saaneet "kauniin" ja voimakkaasti tuoksuvan tahran kalan rasvasta eikä pesun jälkeen olleet vielä kuivuneet. olin sitonut nuorimmaisen liinalla selkään, mutta sepäs ei kaikkia bussin kanssamatkustajia miellyttänytkään.
loppumatkasta eräs 50-60 ikävuoden paikkeilla ollut nainen tuli heti aika tylyllä äänellä arvostelemaan tapaani kuljettaa lasta. ongelmana tässä tavassa oli kuulemma se, että lapsi heiluu ja niin ollen tippuu kyydistäni enkä pysty hallitsemaan sitä selässäni. toinen, hänen mielestään erityisen kamala asia oli se, että lapsen jaloissa ei kierrä veri. tämä piti tietenkin tulla kailottamaan niin, että varmasti koko bussi kuuli hänen tärkeän asiansa.
koitin aluksi ystävällisesti selittää rouvalle, että lapsellani on kaikki hyvin ja että en kantaisi lastani näin, jos tietäisin sen vahingoittavan häntä. sananvaihto jatkui rouvan puolelta inttämisellä ja lopuksi jopa mentiin niin pitkälle, että hän kädet puuskassa istahti penkille ja tiuskaisi, että veri ei kierrä lapsen jaloissa ja että minä en hoida lastani oikein. just.
en voinut olla päästämättä muutamaa tylyn kettumaista, mutta kohteliasta lausahdusta suustani, ennen kuin bussi pysähtyi laiturille.
tässä muuten tällä hetkellä käytössä olevat "kantolaitteet". vasemmalta oikealle lueteltuna 1. mandukan kantoreppu väri ruskea (ainoa ikioma nuista kaikista) 2. bb-sling passion 3. haikarankehto leo natur 4. vatanai tibet 5. mam eco.
tämän hetken ehdoton suosikki on tuo sling!
tämän hetken ehdoton suosikki on tuo sling!
"kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku"
paistoin pannukakun. johan helpotti! mausteena mustikoita ja desikaupalla vaahterasiirappia, omnomnomnom...
tein myös ensimmäisen roskislöydön! olemme tekemässä tikkakoskestamme työtason ja olin jo suunnitellut tuolinetsintäretkeä alueen kirpputoreille ja kierrätyskeskuksiin, mutta ei tarvinnutkaan. löysin roskakatoksestamme juuri sopivan tuolin kotiimme. ja mikä parasta: ilmaiseksi! ihan parastaan tuoli ei kuvassa anna ja pieniä ehostuksia sille täytyykin vielä jossain vaiheessa tehdä, mutta kaunis muotoilu ja hyvä istuttavuus sai minut adoptoimaan sen kotiimme. kiitos vain sille (todennäköisesti mummolle), joka tuolin katokseen oli rahdannut!
plörinäks meni
kun tekee hyviä ja toimivia suunnitelmia ja toimintasuunnitelmia, voi olla varma, ettei niistä oikein ainutkaan onnistu tai toimi toivotulla tavalla.
suunnitelmana oli, että
1. sovi, että vanhempasi ottavat lapset yökylään, jotta itse pääset rakkaasi kanssa juhlimaan ystävän syntymäpäiväjuhlia vaikka yön läpeensä.
2. sumpli omat junamatkat ja hakemiset, niin ettet ihan älyttömästi myöhästy.
3. suunnittele jo etukäteen, mitä syö ja juot. maiskuttele jo etukäteen ihanalla menulla. olen kerrankin ensimmäinen joka tietää, mitä tilaa!
4. varaa hotellihuone itsellesi ja miehellesi, jotta ei tarvitsisi roikkua taksijonossa ja saisitte nukkua yön rauhassa ja nauttia pitkästä aamusta sekä hotelli aamiaisesta.
tulos:
olin ajoissa junassa ja vrkin noudatti aikataulujaan ja niin juna oli turussa kello kuusi, niin kuin pitikin. rakas oli asemalla hakemassa ja koukattiin vielä hotellin kautta, että sain jättää kassin huoneeseen. tässä vaiheessa oli päänsärky yltynyt jo aikalailla, mutta yksi kuussatanen burana huiviin niin kyllä se helpottaa. (ei muuten helpottanut)
ystävän luona ehdimme olemaan sen aikaa, että nautimme pari lasillista viiniä ja sitten taksi tulikin hakemaan. tässä vaiheessa iltaa alkoi imettävän rinnat olemaan hieman pakkautuneet, mutta tilaisuutta tyhjentää ei vielä toistaiseksi ollut.
ravintola oli hyvä, aiempien kokemusten perusteella. mutta koska päänsärky ei ollut helpottanut ja rinnat kasvoivat kasvamistaan ja pelkästään niihin koskeminen tuntui pahalta... no tuloksen voi arvata: ihana ennalta suunniteltu annos ei maistunut yhtään. eikä sitä yhtään helpottanut annoksen kuiva ja mauton kanafilee. jälkiruoka jäi väliin, kun totesin, että nyt on PAKKO päästä hotellille tyhjentämään rinnat.
baarissa ehdin olemaan vajaa puolituntia, yhden cosmopolitanin verran, kunnes totesin, että jos en nyt lähde, oksennan baarin lattialle. rakas jäi jatkamaan ja rouva lähti hotellille. hotlalla sitten tyhjensin vatsani täysin.
yö meni pyöriskellessä ja vähintään tunnin välein heräillessä. unta en enää seitsemän jälkeen saanut. aamiaisella ei oikein ruoka maittanut. tosin sämpylät ja leipä oli ihan älyttömän laaduttomia, kuivia käppyröitä samoin kuin kasvikset. hedelmiä pöydässä oli sentään vesimelonin ja appelsiinin lisäksi tuoretta ananasta (joka tosin oli vähän raakaa).
kylpyamme oli liian matala eikä siis suunnitellusta rentouttavasta kylvystä tullut mitää ja ja ja... niin ja nuorempi oli aloittanut oksentamisen aamu kuudelta ja oksensi koko sunnuntain.
montaakaan hyvää asiaa ei viikonlopusta jäänyt käteen. perheensä ja ystävänsä tämä näki, mutta siihen se sitten jäikin. vielä tänään, maanantaina, tämä perhe viettää välipäivää vain kotona jättäen kaiken menon ja meiningin pois. suurempi on ihan terve ja sen huomaa. ehkä risto räppääjä auttaisi tähän ongelmaan.
suunnitelmana oli, että
1. sovi, että vanhempasi ottavat lapset yökylään, jotta itse pääset rakkaasi kanssa juhlimaan ystävän syntymäpäiväjuhlia vaikka yön läpeensä.
2. sumpli omat junamatkat ja hakemiset, niin ettet ihan älyttömästi myöhästy.
3. suunnittele jo etukäteen, mitä syö ja juot. maiskuttele jo etukäteen ihanalla menulla. olen kerrankin ensimmäinen joka tietää, mitä tilaa!
4. varaa hotellihuone itsellesi ja miehellesi, jotta ei tarvitsisi roikkua taksijonossa ja saisitte nukkua yön rauhassa ja nauttia pitkästä aamusta sekä hotelli aamiaisesta.
tulos:
olin ajoissa junassa ja vrkin noudatti aikataulujaan ja niin juna oli turussa kello kuusi, niin kuin pitikin. rakas oli asemalla hakemassa ja koukattiin vielä hotellin kautta, että sain jättää kassin huoneeseen. tässä vaiheessa oli päänsärky yltynyt jo aikalailla, mutta yksi kuussatanen burana huiviin niin kyllä se helpottaa. (ei muuten helpottanut)
ystävän luona ehdimme olemaan sen aikaa, että nautimme pari lasillista viiniä ja sitten taksi tulikin hakemaan. tässä vaiheessa iltaa alkoi imettävän rinnat olemaan hieman pakkautuneet, mutta tilaisuutta tyhjentää ei vielä toistaiseksi ollut.
ravintola oli hyvä, aiempien kokemusten perusteella. mutta koska päänsärky ei ollut helpottanut ja rinnat kasvoivat kasvamistaan ja pelkästään niihin koskeminen tuntui pahalta... no tuloksen voi arvata: ihana ennalta suunniteltu annos ei maistunut yhtään. eikä sitä yhtään helpottanut annoksen kuiva ja mauton kanafilee. jälkiruoka jäi väliin, kun totesin, että nyt on PAKKO päästä hotellille tyhjentämään rinnat.
baarissa ehdin olemaan vajaa puolituntia, yhden cosmopolitanin verran, kunnes totesin, että jos en nyt lähde, oksennan baarin lattialle. rakas jäi jatkamaan ja rouva lähti hotellille. hotlalla sitten tyhjensin vatsani täysin.
yö meni pyöriskellessä ja vähintään tunnin välein heräillessä. unta en enää seitsemän jälkeen saanut. aamiaisella ei oikein ruoka maittanut. tosin sämpylät ja leipä oli ihan älyttömän laaduttomia, kuivia käppyröitä samoin kuin kasvikset. hedelmiä pöydässä oli sentään vesimelonin ja appelsiinin lisäksi tuoretta ananasta (joka tosin oli vähän raakaa).
kylpyamme oli liian matala eikä siis suunnitellusta rentouttavasta kylvystä tullut mitää ja ja ja... niin ja nuorempi oli aloittanut oksentamisen aamu kuudelta ja oksensi koko sunnuntain.
montaakaan hyvää asiaa ei viikonlopusta jäänyt käteen. perheensä ja ystävänsä tämä näki, mutta siihen se sitten jäikin. vielä tänään, maanantaina, tämä perhe viettää välipäivää vain kotona jättäen kaiken menon ja meiningin pois. suurempi on ihan terve ja sen huomaa. ehkä risto räppääjä auttaisi tähän ongelmaan.
3xi
oikeastaan riittäisi kirjoittaa vain kolme sanaa tämän hetkisestä olostaan, mutta koska olen lörppä en jätä sitä siihen:
iloinen - näin piiiitkästä aikaa ystävää ja vielä herkullisen illallisen ja parin lasillisen äärellä. kuinka voikaan oloa piristää näin toisen ihmisen näkeminen ja kuinka se menee joidenkin kanssa niin, että vaikka ei ole aikoihin nähty, juttu tuntuu jatkuvan siitä, mihin viimeksi jäätiin!
ikävä - pojat (koko konkkaronkka) lähti tänään etukäteen mummilaan. itse menen huomenna iltapäivällä junalla perässä, mutta näen poikaset vasta sunnuntaina. itku pääsi äidiltä, kun hyvästeli suuremman ja pienemmän autossa, mutta niin taisi suuremmaltakin tirahtaa pari kyyneltä.
ä: äidille tulee kulta ikävä, mutta me näemme sunnuntaina mummilassa ja tullaan sitten yhdessä kotiin. olethan reipas poika
s: niin minullekin tulee ikävä. rakastan sinua äiti.
ä nieleskelee itkuaan ja vastaa: niin minäkin sinua maailman eniten, vie mummille ja papalle terveisiä! anna vielä halipusu.
innostunut - huomenna pääsen laulukurssille, jee! parasta maailmassa (lasten jälkeen) on laulaminen. ja kun sen tekee hyvässä seurassa ja saa laulaa juuri sitä, mistä itse pitää kovasti, on se vieläkin ihanampaa. toivottavasti kurssista on myös jotain hyötyä...
iloinen - näin piiiitkästä aikaa ystävää ja vielä herkullisen illallisen ja parin lasillisen äärellä. kuinka voikaan oloa piristää näin toisen ihmisen näkeminen ja kuinka se menee joidenkin kanssa niin, että vaikka ei ole aikoihin nähty, juttu tuntuu jatkuvan siitä, mihin viimeksi jäätiin!
ikävä - pojat (koko konkkaronkka) lähti tänään etukäteen mummilaan. itse menen huomenna iltapäivällä junalla perässä, mutta näen poikaset vasta sunnuntaina. itku pääsi äidiltä, kun hyvästeli suuremman ja pienemmän autossa, mutta niin taisi suuremmaltakin tirahtaa pari kyyneltä.
ä: äidille tulee kulta ikävä, mutta me näemme sunnuntaina mummilassa ja tullaan sitten yhdessä kotiin. olethan reipas poika
s: niin minullekin tulee ikävä. rakastan sinua äiti.
ä nieleskelee itkuaan ja vastaa: niin minäkin sinua maailman eniten, vie mummille ja papalle terveisiä! anna vielä halipusu.
innostunut - huomenna pääsen laulukurssille, jee! parasta maailmassa (lasten jälkeen) on laulaminen. ja kun sen tekee hyvässä seurassa ja saa laulaa juuri sitä, mistä itse pitää kovasti, on se vieläkin ihanampaa. toivottavasti kurssista on myös jotain hyötyä...
maanantaipäivän kuvatukset
posti toi kotiin uuden aikas kiva askartelukirjan. sormet syyhyää kokeilemaan näitä. tilausjonossa ensimmäisenä pojille kesäksi tiipii.
nämä olivat tämän päivä hitit. pienempi asteli ylpeänä ja intoa piukassa uusilla (kirppis)kengillä (2€) ja suurempi istui taaperokärryn kyydissä hidastamassa kärryn nopeutta. mitä kikatusta!
testailin ja mittailin myös verhoja ikkunaan. nämä ovat siis ne lastenhuoneen kompromissiverhot, jotka todennäköisesti siirtyy kuitenkin keittiöön. ei tästä nyt ota oikein selvää, mitä haluan... ei, en edes minä itse!
kaulurit ovat saatu päätökseen. omani tein varmuuden vuoksi kahteen kertaan. aikaa oli siis aloittaa uutta projektia, joka tosin on odottanut jatkoa tuossa neulekorissa jo marraskuusta. tein silloin pohjan ja nyt jatkoin sivuista. katsotaan nyt taas, mitä tästäkin tulee. malli löytyi sopivasti tuolta omasta päästä!
maanantai-iltapäivä olikin ihan poikkeus. muskari oli vesivahingon vuoksi peruutettu ja perheemme suuntasi sen sijasta ostoksille ja kirjastoon. mukaan tarttui kilo pesupähkinöitä sekä ipanapa 1&2. olivat sopivasti yhdessä paketissa eikä sen hinta ollut kuin vaivaiset 7,95! niin ja jos joku ihmettelee, missä ovat kaikki kirjaston virkkaus- ja tuunauskirjat, niin ne asuvat toistaiseksi meillä!
paluumatkalla poikkesin kirkolla kirjaamassa painoni. tavoitteeni ja lupaukseni ovat edelleen voimassa, mutta tarvitsivat hieman motivointia. ja mikä sen parempi kuin se, että lopputulos tulee ilmiantaa jollekin ulkopuoliselle. tuo olisi tavoitteena...
home sweet home
koti on maailman paras paikka. sen totesin taas ollessani poissa kotoa.
listaanpa asiat, miksi juuri nyt olen sitä mieltä:
- kotona saa olla ihan yksin (tai no, oman perheen kanssa)
- mun ei tarvitse kuunnella paasausta politiikasta tai siitä kuinka suomi on niin paska maa
- saan hoitaa lapsiani ilman, että mun tarvitsee perustella, miksi teen asioita niin kuin teen
- saan olla niin ekohippiluonarikristittyliberaali kuin haluan eikä tarvitse kuunnella muiden omasta mielestä dorkaa ja vanhan aikaista argumentointia maailman asioista
- saan itse tehdä ruokani ja syödä niin paljon kuin itse haluan ilman että koko ajan joku tyrkyttää lisää, pullaa tai kakkua
- minun ei tarvitse syödä pullaa koko ajan vain sen vuoksi, että se on kohteliasta
- saan keittää itse kahvini, joka maistuu hyvälle
- voin ajaa autolla juuri sinne, minne itse haluan eikä tarvitse istua aina takapenkillä vain, koska olen nainen
- saan katsoa televisiosta juuri niitä ohjelmia ja kuunnella radiosta niitä kanavia, joita itse haluan!
vähänkö olen angstinen.
mutta vähän positiivisina juttuina voisi vielä kirjoittaa, että saan leipoa ihanaista saaristolaislimppua!
edit. niin siis tuo ensimmäinen kuva ei ole meiltä kotoa!
vruum...
sinne se aika sitten meni! istun edelleen yöpaita päällä läppärillä, auts.
nöyrryin osittain ja aloin katsastelemaan muita ideoita lastenhuoneeseen. matkalta tarttui mukaan seuraavaa:
* ihastuttavia sivustoja. tosin tuo ensimmäinen on aika amerikkalainen...
* muutama ihan oikeasti käyttökelpoinen idea, joita voisi käyttää jossain muodossa. esimerkiksi nämä
mutta siitä huolimatta en ole löytänyt mitään niin kivaa kangaskuosia kuin mitä karkuteillä-kangas on!
nyt voisikin vielä laittaa vaatteet päälle ja lähteä katsastamaan eurokankaan valikoimia, josko sieltä löytyisi oku toinen yhtä hyvä tai jopa parempi?
nöyrryin osittain ja aloin katsastelemaan muita ideoita lastenhuoneeseen. matkalta tarttui mukaan seuraavaa:
* ihastuttavia sivustoja. tosin tuo ensimmäinen on aika amerikkalainen...
* muutama ihan oikeasti käyttökelpoinen idea, joita voisi käyttää jossain muodossa. esimerkiksi nämä
1. tuo "kotitoimisto" ajatus
2. ratasmaalaukset ovat aika pikkumiestyyliä
3. nuo riisipallot ovat hauskoja ja värit vähän sitä, mitä ollaan pohdittu
kuvat täältä
mutta siitä huolimatta en ole löytänyt mitään niin kivaa kangaskuosia kuin mitä karkuteillä-kangas on!
nyt voisikin vielä laittaa vaatteet päälle ja lähteä katsastamaan eurokankaan valikoimia, josko sieltä löytyisi oku toinen yhtä hyvä tai jopa parempi?
voi surkeuksien surkeus!
kylläpä nyt kaikki tuntuu menevän huonosti
paitsi iltapuuro oli aivan maailman parasta, kun vihdoin pääsin avaamaan pussin!
ensinnäkin minua riipaisee tosi syvältä tuo pienen pojan kuolema. surullista, hirvittävän surullista. aloin heti pohtimaan, miltä itsestä tuntuisi oman lapsen kuolema sellaisissa olosuhteissa. itkin melkein puoli tuntia suoraa huutoa. kamalaa.
nämä muut huonosti menevät asiat nyt menettivät huonoutensa, kun kirjoitin ensin tuosta oikeasti hirvittävästä asiasta, mutta tässä pienen ihmisen elämässä mm. tämäkin harmittaa:
olen pitkään havitellut lastenhuoneeseen marimekon karkuteillä-verhoja. olen säästellyt ostohimojani siihen, kunnes pojat muuttaa yhteiseen huoneeseen isompaan makuuhuoneeseemme. mutta. kävin hakemassa värivaihtoehdot kaupasta lainaksi ja sain värin ja jopa seinämaalinkin sävyn päätettyä, kunnes aloin laskea verhon pituutta. ups! kahta kuviota ei mahdu päällekäin, vaan norsun pää tai jalat pitäisi katkaista!
paitsi... jos alkuperäiset verholaudat otetaan pois. lastenhuoneesta sen voisikin tehdä, kun verhoja ei ole ommeltu, mutta meidän huoneen ihanaiset vallilan perhosverhot ovat vanhalla mitalla tehty. tämän vuoksi pienempään makuuhuoneeseen se pitäisi jättää. mutta näyttäisikö se sitten ihan hoopolta, kun vierekkäisissä huoneissa olisi erilaiset verhonkiinnitysratkaisut?
tosin sitten lautahässäkän alta saattaa löytyä maalamatonta betonia sekä katosta että ikkunaseinältä. tarkoitus oli maalata alunperin vain yksi tai kaksi seinää, mutta juuri nämä kaksi osaa, katto ja ikkuna seinä, piti jättää sellaiseksi. eikä pelkkää soiroa voi maalata, vaan koko katto. ja pitäisikö sitten muistakin huoneista maalata katto, ettei tule liian isoja eroja? tulisiko siitä vähän taas liikaa hommaa, kun ei siitä nyt ole liian montaa vuotta, kun olemme kaikki kotimme seinät maalanneet?
ja taas on laura saanut pienestä asiasta maailman suurimman ongelman.
paitsi iltapuuro oli aivan maailman parasta, kun vihdoin pääsin avaamaan pussin!
ensinnäkin minua riipaisee tosi syvältä tuo pienen pojan kuolema. surullista, hirvittävän surullista. aloin heti pohtimaan, miltä itsestä tuntuisi oman lapsen kuolema sellaisissa olosuhteissa. itkin melkein puoli tuntia suoraa huutoa. kamalaa.
nämä muut huonosti menevät asiat nyt menettivät huonoutensa, kun kirjoitin ensin tuosta oikeasti hirvittävästä asiasta, mutta tässä pienen ihmisen elämässä mm. tämäkin harmittaa:
olen pitkään havitellut lastenhuoneeseen marimekon karkuteillä-verhoja. olen säästellyt ostohimojani siihen, kunnes pojat muuttaa yhteiseen huoneeseen isompaan makuuhuoneeseemme. mutta. kävin hakemassa värivaihtoehdot kaupasta lainaksi ja sain värin ja jopa seinämaalinkin sävyn päätettyä, kunnes aloin laskea verhon pituutta. ups! kahta kuviota ei mahdu päällekäin, vaan norsun pää tai jalat pitäisi katkaista!
paitsi... jos alkuperäiset verholaudat otetaan pois. lastenhuoneesta sen voisikin tehdä, kun verhoja ei ole ommeltu, mutta meidän huoneen ihanaiset vallilan perhosverhot ovat vanhalla mitalla tehty. tämän vuoksi pienempään makuuhuoneeseen se pitäisi jättää. mutta näyttäisikö se sitten ihan hoopolta, kun vierekkäisissä huoneissa olisi erilaiset verhonkiinnitysratkaisut?
tosin sitten lautahässäkän alta saattaa löytyä maalamatonta betonia sekä katosta että ikkunaseinältä. tarkoitus oli maalata alunperin vain yksi tai kaksi seinää, mutta juuri nämä kaksi osaa, katto ja ikkuna seinä, piti jättää sellaiseksi. eikä pelkkää soiroa voi maalata, vaan koko katto. ja pitäisikö sitten muistakin huoneista maalata katto, ettei tule liian isoja eroja? tulisiko siitä vähän taas liikaa hommaa, kun ei siitä nyt ole liian montaa vuotta, kun olemme kaikki kotimme seinät maalanneet?
ja taas on laura saanut pienestä asiasta maailman suurimman ongelman.
ohukaisia ja paksukaisia ja kirpparilöytöjä
teki ihan hirmuisesti mieli lettuja. ihan kermavaahdo kera. kerma jäi vaahdottamatta, mutta litran taikina tuli paistettua.
pienemmällekin tein oman taikinan: vettä, muna, liraus öljyä sekä ohra- ja vehnäjauhoja. ihan välttäviä, aika paksulaisia, niistä tuli huolimatta, että puuttui sekä suola että sokeri. tyrnisoseen kanssa parempia. pienemmälle ei vain oikein maistunut: se otti letun palan, imaisi siitä soseen päältä ja sylkäisi suusta. niin, että kiitos äiti, kun teit mulle ihan omat letut!
aika paksukainen olo tuli itsellekin, kun siinä paistamisen sivussa hotkaisin ainakin kolme isoa plättyä suuhuni, auts!
olimme viikonloppuna katsastamassa taas pitkästä aikaa akselin valikoiman. mitään erityistä ei ollut ostoslistalla. jos pari kaunista tämän, tämän, tämän, tämän tai tämän tyylistä keltaista/oranssia/sinistä purkkia olisi löytynyt keittiöön, olisin ollut kovin iloinen. mutta mukavia asioita löytyi silti. nuorempi sai kengät lopputalven leudommille ilmoille. vanhemmalle löysin ihanan choco-pelin, jota on nyt pelattu joka päivä moneen kertaan (ja pari kertaa heitetty suklaanappulat seinille).
mukaan kirpparilta tarttui myös tictactoc-"peli", jossa ideana on hakata pienillä nauloilla reiällisiä puupaloja alustaan. palat ovat erimuotoisia ja niistä voi rakennella kaikkia kuvioita. tähän peliin liittyy hauska juttu vanhemman päiväkotiajoilta: peli oli pojan yksi suosikeista, mutta ollessaan pienempi, se oli enemmän vanhemmille lapsille tarkoitettu. eräänä päivänä peli oli kuitenkin unohtunut pöydälle jonkun toisen jäljiltä. edellisenä kesänä oli suurempi ollut papan kanssa raksalla tekemässä puuhommia eli hakkaamassa nauloja isojen miesten vasaralla lautoihin. ei pieni poikamme sitten ymmärtänyt, että tässä päiväkodin versiossa nauloja ei hakata esimerkiksi lattioihin. iltapäivällä rakastani hakiessa oli hoitotäti lattialla kontallaan poistamassa veitsellä nauloja lattiasta. hienosti oli poika hakannut!
ai niin ja jos nyt jollain lukijalla sattuu lojumaan kaapinpohjalla kivan näköisiä peltipurkkeja, voi hän tarjoilla niitä mulle!
rutiinit kaakkoon
tänä aamuna nukuin pidempään kuin muut.
tänä aamuna joinkin kupillisen teetä kahvin sijaan.
tänä aamuna ja kahden seuraavan viikon aamuna kotonamme asuu päivisin myös mieheni, häh?
miehellä alkoi kahden viikon vapaat. ensin viikko isyyslomaa ja sitten viikko talvilomaa.jotenkin mun on kovin vaikeaa sopeutua siihen, että sen on kotona, myös arjet. mies ei tee koskaan ylitöitä eli ei ole myöhään töissä. mutta tämä rytmin ja tappojen rikkoutuminen sotkee kaiken!
meillä on lasten kanssa muodostunut tietyt tavat toimia arkisin ja päiväsaikaan. aamulla herätään, puetaan, syödään. viimeistään puoli 10 ollaan jo ulkona, menossa kerhoon, leikkimässä puistossa. sisälle tullaan viimeistään kello 12, jolloin syödään. sitten käydään pissalla ja luetaan satu ja mennään unille. herätään kolmelta ja sitten välipalaa ja sitten kohta mies tuleekin töistä.
nyt se ei tulekaan töistä, vaan on koko ajan kotona. apua! mutta jos jotain ärsyttävää niin myös jotain kivaa:
+ auto on käytössä myös päivällä
+ mulla voi olla meno keskellä päivää ilman, että tarvitsee ottaa lapsia
+ pääsen ensi viikolla käyttämään osan lahjakortistani kauneushoitoihin.
+ voin olla sisällä, kun toinen menee 15 asteen pakkaseen lasten kanssa.
+ saan käydä yksin lenkillä - valoisaan aikaan
nyt täytyisi löytää sellainen sisäinen rauha, joka valuu kehoni joka kolkaan. antaa sydämen ohjata tie tähän rauhaisaan, ristiriidattomaan yhteiseen eloon...
patti
perheeseemme on jotenkin kummasti päässyt pesiytymään kumma äijäilyasenne. mistäkähän lienee tullut, mutta se ilmenee hassuilla tavoilla.
pöydässämme on aina kahta eri maitoa. kevyttä ja rasvatonta.
nostan pelkän rasvattoman maidon tölkin pöytään ja kaadan sitä suuremman lasiin.
s: äiti ei tota maitoa. se on tyttöjen maitoa.
ä: ei ole muuta, sun täytyy nyt vain juoda sitä, mitä tarjotaan. sitä paitsi ei tää mitään tyttöjen maitoa oo!
s: on se! isi sanos. siitä ei kasva yhtään patti.
tai
suuremman toteamus ruokapöydässä, kun joi putkeen kaksi lasia maitoa (sitä äijien maitoa): "kokeile isi" ja koukistaa kättään ja "jännittää" hauiksensa. "ihan sairaan iso patti!"
tällä samalla 'patti kasvaa'-jutulla saa pojan vatsaan myös puuron, ruisleivän, raejuuston ja oikeastaan kaikki ruuat, mitkä nyt tuntuu sillä hetkellä tökkivän. usein kyllä vain isin sanomana.
niin että justiinsa joo. saiskos tänne tilattua yhtä tyttövauvaa tasapainottamaan tätä testosteronin ylivoimaa?
ja mulla oli laukussa yksien tyttöjen kirjoituksia
kirjasto on mun kaveri! olisi vaikea enää tottua elämään ilman sitä. sieltä löytyy kaikki, mitä ihminen eläissään haluaa lukea. vaikkakin joskus joutuu vähän odottelemaan.
tänään kirjastotäti luovutti lainaani nämä opukset:
- strutt: vanhat konstit kodinhoitoon
- callard & millis: green living
- jäntti & olkinuora: luomuleipojan käsikirja
eniten ehkä kutkuttaa tuo ensimmäinen. sivut ovat paksumpaa paperia ja täynnä kauniita kuvia. eikä vain ne kuvat. sivut ovat täynnä käytännöllisiä ja älyttömän hyviä vinkkejä ihan arkiseen kodinhoitoon. tämä pitää melkein hankkia ihan omaksi.
jaetaanpa tähän heti pari hyvää lauantai-aamun kunniaksi:
- punaviinitahrat: imeytä tahra heti kuivaan ja pehmeään liinaan a hankaa laimentamattomaan etikkaan kastetulla sienellä, kunnes tahra on poissa.
- lisää leikkokukkien veteen ripaus soodaan,niin ne pysyvät tuoreina pidempään.
- epämiellyttävän hajun kengistä saa pois ripottelemalla sinne soodaa.
- huuhdo hiukset rosmariiniteellä, niin niistä tulee hohtavan puhtaat ja kiiltävät.
niin ja toinen tuon luomuleipojan käsikirjan kirjoittajista oli mies ei tyttö.
oranssia
päivän väri on tänään oranssi!
sain mieheltä ihania tulppaaneita keittiön pöydälle piristämään.
valmiiksi tuli myös "aikuisten kauluri", jonka ohjeen löysin kalastajan vaimon blogista.
keittiöstä löytyi yksi lemppareista: äidiltä saatu vaaka.
tänään päästään syömään vihdoin kauan hyllyllä kypsynyt ananas, jee!
tee maistui mainolta hattivattien kera.
lady in bed...
sain haasteen tiinalta.
Minun sänkyni!
Näin talvisin tekisi usein mieli vetäytyä talviunille kuten muumit, ihanien muhkeiden peittojen alle! Talviaikaan monet viettävät aikaa sängyssä myös lukemalla, seurustelemalla läheisten kanssa ja miksei piknikkiäkin voisi pitää sängyssä? Levittäkäämme siis sänkyjen pehmeän houkuttelevaa ilosanomaa!
Vastaa kysymyksiin:
1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?
3. Mistä taas et niin pidä?
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?
5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?
ja viimeisenä boonuksena: 7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?
Haasteen kysymyksistä vähintään yksi on kuvitettava, muttei kukaan kiellä kuvittamasta jokaista!
Tämän jälkeen jaa haaste kahdelle valitsemallesi ihmiselle, jotka linkität haasteen loppuun. Muista myös linkittää ihminen jolta haasteen alunperin sait!
2. se... on olemassa. ehkä sen pehmeys.
3. siihen keskelle on tullut rako. sänky on siis yhdistetty kahdesta 80cm leveästä sängystä ja se metallihässäkkä siellä välissä ei ole kunnolla!
4. jaan sen murun kanssa ja säännöllisesti joka yö siellä vierailee kaksi rakasta lastani.
5. leventäisin sitä ainakin 20 sentillä, jos en 40 sentillä! haluaisin myös oikean sängyn, en mitään runkopatjaa.
6. päälläni on usein nartsatoppi ja lökärit. helpoin vaate imettää!
7. en ketään. oman miehen?
haastan tähän uniseen ja mukavuudenhaluiseen haasteen duussin ja helin, var så bra!
Minun sänkyni!
Näin talvisin tekisi usein mieli vetäytyä talviunille kuten muumit, ihanien muhkeiden peittojen alle! Talviaikaan monet viettävät aikaa sängyssä myös lukemalla, seurustelemalla läheisten kanssa ja miksei piknikkiäkin voisi pitää sängyssä? Levittäkäämme siis sänkyjen pehmeän houkuttelevaa ilosanomaa!
Vastaa kysymyksiin:
1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?
3. Mistä taas et niin pidä?
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?
5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?
ja viimeisenä boonuksena: 7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?
Haasteen kysymyksistä vähintään yksi on kuvitettava, muttei kukaan kiellä kuvittamasta jokaista!
Tämän jälkeen jaa haaste kahdelle valitsemallesi ihmiselle, jotka linkität haasteen loppuun. Muista myös linkittää ihminen jolta haasteen alunperin sait!
sänky illalla suuremppan majaleikkien jälkeen eli ei siis todellakaan pedattuna!
1. ahdas.2. se... on olemassa. ehkä sen pehmeys.
3. siihen keskelle on tullut rako. sänky on siis yhdistetty kahdesta 80cm leveästä sängystä ja se metallihässäkkä siellä välissä ei ole kunnolla!
4. jaan sen murun kanssa ja säännöllisesti joka yö siellä vierailee kaksi rakasta lastani.
5. leventäisin sitä ainakin 20 sentillä, jos en 40 sentillä! haluaisin myös oikean sängyn, en mitään runkopatjaa.
6. päälläni on usein nartsatoppi ja lökärit. helpoin vaate imettää!
7. en ketään. oman miehen?
haastan tähän uniseen ja mukavuudenhaluiseen haasteen duussin ja helin, var så bra!
ensimmäinen kerta ikinä!
pienemmän elämässä tapahtuu koko ajan jotain ensimmäistä. suloista.
heti joulun jälkeen mentiin ensimmäistä kertaa ryömien eteenpäin. uuden vuoden juhlintojen jälkeen opittiin ottamaan ensimmäisen kerran askelia. ensimmäistä kertaa pienempi söi paprikaa eilen. maistui aika kirpeältä ilmeestä päätellen. tiistaina seistiin ensimmäistä kertaa yksin pinnasängyn reunaa vasten. se oli huisia!
tänään laitettiin ensimmäistä kertaa kengät jalkaan. pienempi sai isoveljensä vanhat ensikengät. aikamoinen pyryharakka tuo poika on, kun askeltaa eteenpäin. askeleet harottaa välillä oikealle, välillä vasemmalle. sitten harpataan iso askel eteen, mutta seuraava osuukin omille toisen jalan varpaille. ei ole helppoa, mutta innostus on käsin kosketeltavissa!
kaksi hammasta loistaa, kun suu vääntyy koko naaman täyttävään hymyyn ja koko koti raikuu hellyyttävää kikatusta, kun pienempi tallustaa.
seuraavaksi täytyy varmaan hankkiutua hierojalle tai ainakin aloittaa säännölliset selän venytykset. kävelyinnostus tuskin lakkaa eikä pienempi varmaan vähään aikaan opi itse tallustamaan!
leipuri hiiva, hän asuu kumputiellä...
leivoin eilen pullaa. testissä oli parikin uutta asiaa:
1. miten pullat paistuu iittala-hackmannilta ostetulla silikonisella "leivinpaperilla"?
vastaus: ihan tarpeeksi hyvin.
2. sopiiko muscovado-sokeri pullataikinaan? tulisiko siitä vielä paremman makuista? entä korvapuustien väliin?
vastaus: sopii, muttei muuta makua. ei, joten frouva käyttää vaan tavallista sokeria (joka on jonkin verran halvempaa. erinomaisesti ja jopa paremmin kuin tavis. vertailtu on!
se on elämää
kyllästyin jo tuohon ensimmäiseen nimeen "ihanuuksia". alkoi kuullostamaan omaan korvaan ihan typerältä.
c'est la vie, se on elämää kuulostaa paremmalta (ainakin toistaiseksi). ehkä enemmän sisältönsä mukainen. ja on muuten ainoa ranskan kielinen lause jonka osaan!
edit. tarvitsisin muuten apua, miten saada tuo päivämäärä ja kommenttijuttu tuonne tekstin jälkeen!??!?
c'est la vie, se on elämää kuulostaa paremmalta (ainakin toistaiseksi). ehkä enemmän sisältönsä mukainen. ja on muuten ainoa ranskan kielinen lause jonka osaan!
edit. tarvitsisin muuten apua, miten saada tuo päivämäärä ja kommenttijuttu tuonne tekstin jälkeen!??!?
siivous, osa 251
eilen oli TAAS tiistai. tiistaihan tarkoittaa täällä mitäs muuta kuin siivousta.
tämän tiistain siivous oli kuitenkin poikkeuksellisen mukava. meillä oli teematiistai aiheessa 80-luvun slovariklassikot! aivan mahtavaa. spotify raikasi roxettea, bon jovia, gunnareita, hanoi rocksia ja ja ja... ai niin culture beat: do you really wanna hurt me! aika legendoja täällä päin.
suurempi oli vähän kummissaan, kun äiti jorailee ja laulaa kurkku suorana...
pakko laitta pientä fiilistelyä jakoon.
ps. lattianpyyhkimislastan varteen on hyvä hoilailla! hih.
tämän tiistain siivous oli kuitenkin poikkeuksellisen mukava. meillä oli teematiistai aiheessa 80-luvun slovariklassikot! aivan mahtavaa. spotify raikasi roxettea, bon jovia, gunnareita, hanoi rocksia ja ja ja... ai niin culture beat: do you really wanna hurt me! aika legendoja täällä päin.
suurempi oli vähän kummissaan, kun äiti jorailee ja laulaa kurkku suorana...
pakko laitta pientä fiilistelyä jakoon.
ps. lattianpyyhkimislastan varteen on hyvä hoilailla! hih.
tie on pitkä ja pölyinen
ikävimpiin asioihin maailmassa kuuluu se, kun jollain toisella onkin toinen. en nyt tarkoita tällä niitä nuoruuden aikaisa haikeuksia, kun se poika, johon just olis ihastunut seurusteleekin toisen kanssa eikä oo yhtään kiinnostunut musta. ei. ei tätä.
tarkoitan aikuisten asioita. sitä, kun toinen pettää toisen luottamuksen. suutelee jotain toista. viettää sen kanssa aikaa. ei tulekaan yöksi kotiin. tekee sen toisen tietämättä. pitää suhdetta yllä. ei vain yhden yön erehdys, vaan tietoinen valinta lähteä toisen luo. päättääkin mennä toisen syliin eikä oman puolison luo, joka on ollut illan lasten kanssa.
ei. meillä menee hyvin. en tarkoita nyt tällä itseäni. huoli pois sen suhteen. toisaalta se ei yhtään kevennä omaa oloani. ei siis, olen tyytyväinen, enemmänkin, ettei tämä koske meidän perhettä. eli minä EN ole käynyt vieraissa eikä miehenikään, vaikka häntä oltiinkin käyty hakemassa jorailemaan baarissa. oli otettu! niin olisin ollut minäkin.
kaikken pahimmalta tuntuu se, etten voi mennä puuttumaan toisten elämään ja kertoa toisen uskottomuudesta - oikaista vääryyttä. pahalta tuntuu nähdä ihminen ja tietää koko ajan, että perheessä ei olla rehellisiä eikä toinen tiedä siitä mitään. vihaiseksi minut tekee nähdä se inhottava ja limainen ihminen, joka ei arvosta puolikastaan sen vertaa, että voisi pitää sen munan taskussa muualla kuin kotona. ikävältä tuntuu, kun en oikeastaan "tiedä" koko asiasta mitään ja silti tiedän. enkä siis voi puhua asiasta kuin oman puolison kanssa, joka käskee vain olla ajattelematta.
onneksi minun ei tarvitse valehdella, jos minulta kysytään. en kerro, jos ei kysytä, mutta en valehtele, jos jostain syystä kysytään. toisaalta... sitten kun tai jos kaikki tulee ilmi ja selviääkin, että minä olen tiennyt. toinen loukkaantuu.
vaikeaa ja epäreilua. ikävää olla tällaisessa tilanteessa.
otan joskus asiat turhan intohimoisesti
jotkut asiat voidaan tehdä helposti, yksinkertaisesti ja sen kummemmin miettimättä. tai sitten ei. kaiken tulisi joka tapauksessa tapahtua nythetikaikkimulle-periaatteella!
niin kävi tämän uuden vuoden lupauksen kohdallakin: nyt heti kotoa kaikki huonot asiat vaihtoon ja ekologista tilalle! niin kuin se niin nyt menisi...
toivottavasti tämä innostus ei lopahda ensimmäisen kuukauden jälkeen - niin kuin käy usein kohdalle osuvan innostuksen tullessa.
listasin tänään mieleeni tulleita asioita:
- astiakirkasteeksi kokeiltava omenaviinietikkaa.
- haluaa käsiinsä ruokasoodan ihmeet -kirjan (varasin sen jo kirjastosta, jee!)
- selvitä, mitkä eteeriset öljyt sopisivat parhaiten pyykille eli toisivat raikkaimman tuoksun vaatteisiin, lakanoihin ja pyyhkeisiin. pesupähkinät toimivat odotetulla tavalla, mutta kovasti kaipaan tuoksuvaa pyykkiä.
- tästä eteenpäin voi astianpesuaine- ja yleispuhdistusaineputelit käydä täyttämässä ruohonjuuressa. ei tuu muovijätettä, ei! ecover, kun tuntuu vielä ihan toimivalta aineelta.
- laskea vähän, onko tämä kovin kallista. en ole tottunut tabletteja käyttämään astianpesukoneessa eikä naturesin tabletteja käytettäisikään kuin puolikas koneelliseen, mutta...
ja on muuten jännä, kun siivoaa kuiva-ainekaappia, tulee vastaan sellaisia asioita, joita ei ole tiennyt omistavansakaan. huomaa myös, että kardemummaa on kerääntynyt 5 pussillisen ja pötköllisen verran. ei tartte vähään aikaan ostella.
ostoksilla
helsinki on ihana kaupunki - talvellakin. siellä on ihana käydä. kierrellä kaupoissa, piipahtaa kauppahalleissa, ihailla vanhoja rakennuksia tai istahtaa vaikka cafe espaan juomaan kupponen kaffetta ja syödä ihanainen briossi. tänään oli sellainen päivä.
lähdin lasten kanssa retkelle helsinkiin. varsinainen päiväohjelma! tarkoituksena oli oikeastaan käydä vain ruohonjuuressa, mutta pitää nyt silloin kun sinne asti lähtee, tehdä myös jotain suuremman mielestä jännää. niin ollen matkattiin myös ratikalla hakaniemen kauppahalliin katsomaan suuria kaloja, maistamaan tuoretta ruisleipää sekä kurkkaamassa, joska vihreään vyyhtiin olisi tullut jotain ihanaisia lankoja. niin kuin mulla ei niitä lankoja olisi ihan tarpeeksi odottamassa työstämistä!?
ruohonjuuri lohkaisi odotetusti suurimman lohkon budjetista (jos sellaista nyt edes olikaan). matkaan tarttui nuoremmalle ruskovillan villainen kypärämyssy, ruoka-asioita, ecoverin yleispuhdistusaine... pakko oli ostaa maistiaispussi paljon puhutusta superelintarvikkeesta goji-marjasta sekä kuivatuista mustikoista. namnam, hyviä oli.
kauppakassiin (joka oli tietysti omasta takaa mukana) eksyi myös kilo täysruokosokeria ja luomukauramuroja. tarjouksessa olivat, mutta maksoivat silti paljon. toisaalta harvemmin sitä ja ne on kuitenkin terveellisiä. myös duussin luona maistettu ihanuus vihreä-minttu-chili-tee (tai miten sen nyt voi kirjoittaa...) eksyi kummasti myös lauran teevalikoimiin. tänä iltana on PAKKO juoda teetä!
näitäkin oli pakko ostaa, kun maistuvat oikeasti niin paljon paremmilta kuin tavis nalle-hiutaleet. siinä on oikeasti eroa ostaako luomua vai tavista. itse eron olen huomannut hiutaleissa ja ystävä erityisesti kananmunissa. note yourself testaa luomukananmunat asp.
tällä hetkellä testissä ovat nämä hassun näköiset puunkappaleet. tämä on myös yksi osa 'kohti ekologisempaa elämää' -projektia. hassulta tuntuu, että pähkinät ovat koneessa myös huuhteluvaiheen. mistä ne tietää, ettei enää saa erittää saippua-ainetta, vaan antaa pyykin huuhtoutua?!? ostin vain pienen paketin - koemielessä. jos homma pelaa, täytyy tilata täältä lisää 16€ kilohintaan. hieman halvempaa, mitä näistä nutseista maksoin...päätettiin retki wayne's coffeen lounaaseen ja piipahdukseen kauneushoitolassa, josta varasin ihan hirmuisen määrän hoitoja helmikuun alkuun. kiitos murulle ylenpalttisen suuresta lahjakortista, pus!
suurempi oli ihan supermies, kun jaksoi koko päivän kävellä ja katsella myös äidin asioita. pienempi nukkui osan aikaa ja ihmetteli lopun. suurempi sai ratikassa vanhan miehen nauramaan, kun matkalla hakaniemestä rautatieasemalle poika tykitti ainakin miljoona kysymystä: miksi? miten? kuinka? kuka? häh? äiti meni vähän hiljaiseksi, kun piti vastailla raitiovaunun ja junan ohjailuun sekä raiteiden toimivuuteen liittyviin kysymyksiin sekä siihen, missä junat nukkuu öisin.
mutta että sellainen päivä meillä <3
uusi ekologisempi elämä, täältä tullaan!
niin kuin uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi lupasi, olen aloittanut katsomaan tarkemmin, miten voisin tehdä elämästä ekologisempaa.
löysin surffaillessani tällaisen brittiläisen sivuston, jossa perhe kertoo, kuinka he koittavat elää tuottamatta lainkaa jätettä... tai ainakin tehdä sitä mahdollisimman vähän. ok, perhe asuu maalla, joten ihan samaan en aio omia tavoitteita asettaa. ihailtavaa kyllä, perheen roskapönttö tyhjennettiin viime vuoden aikana ainoastaan KERRAN! ihailtavaa kierrätysaatetta. käykää tutustumassa! ainoa miinuspuoli sivustossa on, että se on englanninkielinen, joten lukeminen on hitaampaa, mutta toisaalta ei kaikkea voi saada.
toinen elämää helpottanut sivu oli kierrätys.info, josta löysin kauan kadoksissa olleet lähilaakson kierrätyspistepaikat. ei niitä metaaleja tarvitsekaan kärrätä toiselle puolelle kaupunkia, vaan ihan tuohon lähelle. sivusta innostuneena järjestin roskiskaapin uudelleen niin, että sinne saa kätevästi mahtumaan sekä lasit, metallit, patterit, biojätteen että sekajätteen (jota nyt tästä eteenpäin koitetaan tuottaa mahdollisimman vähän). jostain luin, että nyt tutkitaan, onko metallinkierrätys niin kannattavaa, että jokaisessa taloyhtiössä tulisi kerätä metallijätettä. mukavaa olisi, jos tämä toteutuisi. toinen, mistä pitäisi hieman vielä lueskella, on, kannattaako energiajaetta kierrättää vai onko se ekologisempaa täällä päin suomea laittaa jäte vain sekajätteeseen!? asiaan vihkiytyneet voivat valistaa mua asiasta.
suurempi suustaan
suurempi on kasvanut siihen vaiheeseen, että suusta alkaa tulemaan jos jonkin moista höpötystä. puhuimme juuri eilen illalla miehen kanssa, kuinka suuremmasta on tullut varsinainen verbaalinen velmuilija. tosin esimerkiksi itse en aina ihan ymmärrä suuremman vitsejä, surku. näitä poika ei kyllä tarjoittanut vitseiksi:
sunnuntaiaamuna suurempi katsoi pikku kakkosta, jossa oli pitkästä aikaa postiosuus:
s: äiti, miten pikku kakkoseen voi lähtettää postia?
ä: sä voit vaikka piirtää jonkun kuva ja sitten se laitetaan kuoreen ja kirjoitetaan osoite ja laitetaan postimerkki ja viedään postilaatikkoon. samalla lailla, kun laitettiin mummille kirje.
s: mut MITEN se viedään sinne?
ä: ??? autolla...
s: typerä äiti, ei sinne autolla voi mennä, kun lasi menee rikki!
***
käytiin jollain pidentyneellä kauppareissulla syömässä pikalounasta hesessä. suurempi söi ranskalaisia ja sai ketsuppia naamaansa.
i: sulla on ketsuppia naamassa. pyyhinkö pois?
s: minä olen jonkinlainen mies.
i ja ä: häh?
s: minulla on ketsuppiparta.
surullisella blogikierroksella
mies lähti keilaamaan ja minä kaksi lasten kanssa. no, ne nukkuu, joten oli aikaa käydä pyörimässä erilaisilla blogeilla. luin ensin omien suosikkien, kuten duussin, helin, tiinan ja aimon uusimmat päivitykset. sitten siirryin tsekkaamaan blogilistan uusimpia päivityksiä, jolloin löysin kasan tyyli- ja muotiblogeja, keon ruokablogeja sekä supin blogin.
hämmentävin löytö oli ne miljoonat laihdutusblogit. en tarkoita nyt niitä (myös allekirjoittanutta), jotka koittavat päästä esim. bmi 30:stä normaalipainoon, vaan näitä. tässä siis top 7 surullisista laihdutusblogeista. enempää en vain pystynyt lukemaan:
lasipalasia - laihdu 30 kiloon tai kuole. surullista.
jospa tällä kertaa onnistuisi - jokainen tietenkin on sinut itsensä kanssa vain tietyssä painossa, mutta tietoista alipainohakuisuutta?
i'm findin it's not easy to be perfect - ei varmaan tarvitse sanoa mitään.
thin me - 15 vuotias 168cm pitkä tyttö haluaa tipauttaa 58 kilosta 45 kiloon kolmen kuukauden aikana.
shh...she's dying - toinen nuori nainen, joka haluaa olla 45 kiloinen keijukainen. tosin tämä myöntää syömishäiriönsä, muttei halua parantua. surullista x2.
fucking fantastic world - huoh.
my fucking breakfast - "jos sattuisi käymään todella hyvin, 5,5 kuukauden kuluttua olisin hieman alle 41 kiloinen, niin hento, ettei kukaan rohkenisi koskettamaan minua ilman pelkoa särkymisestäni."
laura huokaisee ja julkaisee tämän postauksen surullisin mielin toivoen, että joku näiden neitojen lähimmäisistä huomaisi ja muuttaisi maailman. ai ei pysty? mä tiedän.
joka ikinen uuden vuoden päivä
joka vuosi vuosi (tai ainakin melkein) tulee aloitettua suhteellisen samalla kaavalla:
1. myöhäinen herätys. tällä kertaa suurempikin heräsi vasta yhdeksältä, häh?
2. vähän höhlät ruokailuajat.
3. pöytään katetaan edellisen illan jämiä ja/tai mitä kaapista nyt sattuu löytymään, kun ei ole tajunnut kaupassa käydessään varata myös seuraavalle päivälle jotain järkevää. tänä vuonna kaapista löytyi luxusaineksia ja pöytään loihdittiin fajitaksia ja lettuja, slurps!
4. garmisch-partenkirchen. tämä ei varmastikaan vaadi lisäselvityksiä, koska perinne on ollut katkeamaton jo vuodesta 1952. puhuu paraskin penkkiurheilija, joka katsoo urheilua sen pari kertaa vuodessa.
5. kävelyretki, jolloin kerätään hirmu nippu rakettikeppejä. se voittaa, joka löytää eniten. tänä vuonna tehtiin retki vasta illemmalla eikä löytynyt kuin 1.
6. uuden kalenterin ripustaminen seinälle. tänä vuonna sain luvan hankkia tämän kaunottaren kuvilla koristellun kalenterin. ihanaa!
