patti

perheeseemme on jotenkin kummasti päässyt pesiytymään kumma äijäilyasenne. mistäkähän lienee tullut, mutta se ilmenee hassuilla tavoilla.

pöydässämme on aina kahta eri maitoa. kevyttä ja rasvatonta.

nostan pelkän rasvattoman maidon tölkin pöytään ja kaadan sitä suuremman lasiin.

s: äiti ei tota maitoa. se on tyttöjen maitoa.
ä: ei ole muuta, sun täytyy nyt vain juoda sitä, mitä tarjotaan. sitä paitsi ei tää mitään tyttöjen maitoa oo!
s: on se! isi sanos. siitä ei kasva yhtään patti.

tai

suuremman toteamus ruokapöydässä, kun joi putkeen kaksi lasia maitoa (sitä äijien maitoa): "kokeile isi" ja koukistaa kättään ja "jännittää" hauiksensa. "ihan sairaan iso patti!"

tällä samalla 'patti kasvaa'-jutulla saa pojan vatsaan myös puuron, ruisleivän, raejuuston ja oikeastaan kaikki ruuat, mitkä nyt tuntuu sillä hetkellä tökkivän. usein kyllä vain isin sanomana.

niin että justiinsa joo. saiskos tänne tilattua yhtä tyttövauvaa tasapainottamaan tätä testosteronin ylivoimaa?