ikävimpiin asioihin maailmassa kuuluu se, kun jollain toisella onkin toinen. en nyt tarkoita tällä niitä nuoruuden aikaisa haikeuksia, kun se poika, johon just olis ihastunut seurusteleekin toisen kanssa eikä oo yhtään kiinnostunut musta. ei. ei tätä.
tarkoitan aikuisten asioita. sitä, kun toinen pettää toisen luottamuksen. suutelee jotain toista. viettää sen kanssa aikaa. ei tulekaan yöksi kotiin. tekee sen toisen tietämättä. pitää suhdetta yllä. ei vain yhden yön erehdys, vaan tietoinen valinta lähteä toisen luo. päättääkin mennä toisen syliin eikä oman puolison luo, joka on ollut illan lasten kanssa.
ei. meillä menee hyvin. en tarkoita nyt tällä itseäni. huoli pois sen suhteen. toisaalta se ei yhtään kevennä omaa oloani. ei siis, olen tyytyväinen, enemmänkin, ettei tämä koske meidän perhettä. eli minä EN ole käynyt vieraissa eikä miehenikään, vaikka häntä oltiinkin käyty hakemassa jorailemaan baarissa. oli otettu! niin olisin ollut minäkin.
kaikken pahimmalta tuntuu se, etten voi mennä puuttumaan toisten elämään ja kertoa toisen uskottomuudesta - oikaista vääryyttä. pahalta tuntuu nähdä ihminen ja tietää koko ajan, että perheessä ei olla rehellisiä eikä toinen tiedä siitä mitään. vihaiseksi minut tekee nähdä se inhottava ja limainen ihminen, joka ei arvosta puolikastaan sen vertaa, että voisi pitää sen munan taskussa muualla kuin kotona. ikävältä tuntuu, kun en oikeastaan "tiedä" koko asiasta mitään ja silti tiedän. enkä siis voi puhua asiasta kuin oman puolison kanssa, joka käskee vain olla ajattelematta.
onneksi minun ei tarvitse valehdella, jos minulta kysytään. en kerro, jos ei kysytä, mutta en valehtele, jos jostain syystä kysytään. toisaalta... sitten kun tai jos kaikki tulee ilmi ja selviääkin, että minä olen tiennyt. toinen loukkaantuu.
vaikeaa ja epäreilua. ikävää olla tällaisessa tilanteessa.
7 kommenttia:
Vaikeaa. Voisikovat asianosaiset lukea sun tekstin? Mä varmaan kertoisin, en pystyisi olemaan hiljaa. Tai riippuu toki ihmisistä.
ihan tosi vaikaa, satuk. sitä olen itsekin miettinyt, että kertoisin, mutta en haluaisi puuttua toisten elämään niin radikaalisti. vaikea olla hiljaa...
Vaikean kysymyksen äärellä olet. Toisaalta kannattaa miettiä, että haluaisitko itse olla tietämätön vastaavassa tilanteessa? Mä ainakin haluaisin, että mulle kerrottaisiin. Monimutkaisia asioita.
niin haluaisin itsekin, mutta sitten on aian toinen puoli. uskoisinko, jos minulle yritettäisiin asiaa kertoa? tai kävisikö siinä niin, että mies selittäisi koko homman omaan pussiinsa? aristaa myös sen vuoksi, etten haluaisi väliemme menevän. vaikeaa...
höh mulla ei näppis muuten toimi oikein, joten en pääse kirjautumaan sisälle, kun en saa sitä sähköpostin välimerkkiä painettua. miten mä oon tän oikein sekottanut..?!?
Veikkaan, että kieltäminen voi olla alkureaktio. Eiköhän kuka tahansa ymmärrä hienovaraisen selvityksen jälkeen, että toinen ei halua mitään pahaa, vaan haluaa auttaa. En oikein usko, että mies voi itseään tuollaisesta ulos selittää. Varsinkin jos on kyse oikein järjestelmällisestä pettämisestä.
pitkästä aikaa blogikierroksella ja luin pitkästi ihanaa blogiasi. Tämän päivityksen kohdalla sydän muljahti, vatsaa väänsi ja tuntui, että voisinpa oksentaa pahan olo pois. Itse olen ollut sivusta seuraajana pian kolme vuotta. Aluksi kerroin, mutta se ei asiaa muuttanut. Sitten päätin kertoa vain, jos minulta jotain kysyttiin, tyyliin "tiedätkö mitään?" ja kun kerroin, niin ei pidä paikkaansa. Nykyään tiedän, mutten tiedä, jos minulta kysytään. Olen todennut, että tuo touhu ei näytä muuttuvan, joten miksi kerron ja asia nostaa myrskyn josta viattomat (lapset) kärsivät, kun hetken kuluttua asia on puhuttu kauniiksi ja sama homma jatkuu. Voi, kun joku kertoisi mitä meidän pitää tehdä, jottei kukaan joutuisi elämään kauniissa kulississa tietämättä asioiden oikeaa laitaa ja kun sen saa tietää, ettei lapset kärsisi. Tai tässä tapauksessa en tiedä, onko sinun ystävälläsi lapsia, mutta "minun tapauksessani" on. Ja se muuten on hassua, että ihminen voi melkein 3 vuotta uskotella itselleen, että kaikki on hyvin, puoliso rakastaa ja kuitenkin toinen pettää koko ajan. Olen monesti sanonut, että jos oikeasti toista rakastaa, niin ikinä ei puolisoaan sillä tavoin satuttaisi, että pettäisi toisen kanssa. =(
Kiitos Hanna! (niin tuosta maininnasta ihana blogi :)! )
nämä ovat niin hirveän kamalan hirvittäviä asioita ja varsinkin kun niitä viattomia (lapsia) on siinä sivussa katselijoina ja kärsivinä. en tiedä kauanko tätä on jatkunut, mutta ei se ainakaan tähän yhteen kertaan ole rajoittunut. mietin samaa: jos oikeasti toista rakastaa, niin ei silloin voi toista noin satuttaa!
Lähetä kommentti