festum omnium sanctorum


kaunis kauniimpi kaunein espoon tuomiokirkko pyhäinpäivän iltana. lähdimmen pienemmän pikkusiskon kanssa katsomaan kynttilämerta samalla, kun autoilinhänet kotiin. kirkko oli kauniisti valaistu eikä montaa hautaa ollut ilman kynttilää. yksi hauta oli saanut monta valoa, kauniita liljoja ja kaksi pientä lintua koristuksekseen. kaipaavia omaisia.


harmi vain, ettei kaapistani löytynyt ainuttakaan kynttilää, jonka olisi voinut käydä sytyttämässä. siskon kanssa pohdittiin omia läheisiä, jotka olivat menehtyneet vuoden aikana. puhuimme paljon naantalissa kuolleista nuorista. omassa mielessä pyöri omat kuolleet sukulaiset. paljon oli kauniita kynttilöitä tuotu muurin reunalle palamaan.

siinä kynttilöiden keskellä seisoessani mieleeni tuli yksi kauneimmista ja surullisimmista joululauluista.


liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa
sitä katsovi silmin niin kaipaavin sitä katsoo ja taas odottaa
koska joulun hän saa koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin
mutta niin hiljainen koti yksinäisten
on kuin puuttuisi siunaus sen


1 kommenttia:

Feminem kirjoitti...

Konstan joululaulu on parhain joululaulu ikinä.