priceless

meillä on sovittu, että lauantai on namipäivä. no, äidillä se saattaa olla ehkä muinakin päivinä, mutta suurempi saa namit vain lauantaisin. parhaat namit tietenkin saa makuunista "kun ne taa itte valita ja tiellä on klokotiileja". aikaisin on poika tajunnut irtokarkkien ihanuuden!

tästä onkin tullut äidin ja pojan lauantaipäivän juttu. jossain vaiheessa lähdetään valitsemaan sen viikonlopun nameja. olemme jo kolmena peräkkäisenä lauantaina tehneet tämän äiti-poika-retken ja suuremmalle on jo tullut ihan vakkarinamit, mitä pussiin valitaan.

ensinnäkin yksi krokotiili ja sitten lepakkoja kaksin kappalein. mukaan täytyy laittaa myös punavalkoisia sydämiä, tutteja, lakumatoja sekä nallekarkkeja. kirpeitä karkkeja suurempi ei halua, mutta joitain suklaita täytyy olla.

isoa pussia poika ei saa, maksimissaan euron, mutta siinäkin on usein liikaa. äidille sitä kertyy usein vähän liian iso pussi... *punastelee*

tänä lauantaina kävimme namiostosten jälkeen vielä kävelyllä ja tätiä vastassa bussipysäkillä. nauroimme autojen katoille ja bongasimme takseja lähimmällä ylikulkusillalla. heittelimme lehtiä toistemme päälle ja sipsuttelimme, jotta emme paleltuisi. pohdimme, mitä erilaista pimeällä on kuin valoisalla ja näimme monta kaunista tähteä. ensi kerralla täytyy laittaa heijastinliivi päälle ja ottaa taskulamppu, kun ulkona oli ehkä hieman jännittävää, kun oli niin pimeää.

priceless!