nyt ollaan meilläkin saatu pitkästä aikaa "nauttia" sairastupailusta. jos tätä nyt voi sairasteluksi sanoa.
pojilla on +38 astetta kuumetta, mutta meno ei ole yhtään sen rauhallisempaa kuin yleensäkään: hingutaan kylpyyn, juostaan ympyrää ja kiukutellaan, kun ei pääse ulos! ulkona sataa räntää, mutta kun olisi niin paras ilma suuremman mukaan tehdä lumiukkoja ja eilinen lumiukkokaan ei ole vielä valmis. niin ja tämä on siis vasta ensimmäinen sairaspäivä.
no, tämä nyt ei ole uutta. palaan kolmevuotta muistoissa taaksepäin siihen, kun suurempi oli vasta vuoden ja neljäkuukautta. valmistelimme täydellä tohinalla joulua ja fiilistelimme ensimmäisen oman kotimme ostoa. jouluaatto oli maanantai ja tarkoitus oli perjantaina lähteä huristelemaan ensin miehen vanhemmille ja sieltä sitten suoraan omille vanhemmilleni jouluviettoon. mutta kuinkas kävikään. suunnitelmat menivät uusiksi, kun torstaina poikaselle nousi 40 asteen kuume ja tuttuun tapaan henki ei infektioastman takia kulkenutkaan. ei muuta auttanut, kun huristaa lähimpään sairaalaan hoidettavaksi.
sairaalassa alkoikin varsinainen rumba: pikkumies oli innosta soikeana, kun oli pitkiä käytäviä ja paljon uusia leluja. ei se kuume tuntunut vaikuttavan toiseen millään tavalla. hoitajat olivat jopa vähän ärtyneitä, kun emme saaneet riehuvaa poikaa pysymään paikoillaan niin, että spiralla saatu ventoline olisi ehtinyt edes hetken vaikuttaa. illan päätteeksi pääsimme osastolle, jossa saimme majailla (lue: hyppiä seinille) pienessä huoneessa jouluaattoon asti. pientä lääkittiin jatkuvasti ja kuume laskikin sunnuntaiksi. aattona pääsimme armosta joulunviettoon sillä ehdolla, että jos pienikin muutos pahempaan tulisi, kääntyisimme saman tien lääkärin puoleen. täytyy sanoa, että olivat yhdet elämäni raskaimmista päivistä ja olen vilpittömän iloinen siitä, että tuo oli viimeinen kerta pojan kanssa osastolla astman takia.
nyt pojat nukkuvat onneksi päiväunia. mies tuli piipahtamaan ja toi tullessaan säkillisen lakritsia, jonka oli femmalla ostanut halvan tehtaanmyymälästä. jospa sitä itsekin kömpisi peiton alle, että jaksaa loppupäivän keksiä tekemistä mökkihöpertyville junioreille.
hiiriä ja ihmisiä
ei, en ole lukenut steinbeckiä, vaan käynyt päiväkävelyllä pienemmän kanssa.
oli jännittävä reissu. löysimme
- kuolleen hiiren (jonka poika otti ihastuksissaan käteen, yäk.)
- hirveän monta ISOA keppiä
- auringonkeltaista maalia
- hyrren, puuha-peten betonimyllyn
- nuoremman parhaan ystävän mean äitinsä kera
- vähän halvempaa oikeeta ruisleipää, joka tosin ei ollut luomua
- maapähkinöitä oraville
ja lopuksi tietysti isoveljen kerhosta, joka ei ollut yhtään kiukutellut kerhotädeille, mutta aloitti sen heti kerhon jälkeen äidille.
mutta ihana aurinkoinen päivä ja kohta lähdetään ulos, kun ei nuo pjat tunnut päiväunista piittavan.
oli jännittävä reissu. löysimme
- kuolleen hiiren (jonka poika otti ihastuksissaan käteen, yäk.)
- hirveän monta ISOA keppiä
- auringonkeltaista maalia
- hyrren, puuha-peten betonimyllyn
- nuoremman parhaan ystävän mean äitinsä kera
- vähän halvempaa oikeeta ruisleipää, joka tosin ei ollut luomua
- maapähkinöitä oraville
ja lopuksi tietysti isoveljen kerhosta, joka ei ollut yhtään kiukutellut kerhotädeille, mutta aloitti sen heti kerhon jälkeen äidille.
mutta ihana aurinkoinen päivä ja kohta lähdetään ulos, kun ei nuo pjat tunnut päiväunista piittavan.
you make me feel like a natural woman
täällä poikain keskellä saan yksin nauttia naiseudestani ;) toivon kyllä kovasti jonain päivänä saavani jakaa tämän kokemuksen tyttären kanssa...
koska on siis kansainvälinen naistenpäivä listaan asioita, joita haluaisin mieheni minulle joskus antavan. ja jos nyt eksyt koskaan tänne kirjanmerkkien kautta, saat ottaa tilaisuudesta vaarin!
ensimmäinen on kalevala korun uusi sisar-riipus. jotenkin tuo musta silkkinauha tekee siitä erityisen kauniin. punainen ei ole niin kiva!
toinen onkin jo helpommin toteutettavissa. rakastan tulppaaneja. mikään muu ei tee kodista vielä enemmän kotia, mitä se jo on, kuin iso tulppaanikimppu keittiön pöydällä. kauneimpia ovat kerratut. värillä ei niin ole väliä - kunhan niitä on paljon!
koska on siis kansainvälinen naistenpäivä listaan asioita, joita haluaisin mieheni minulle joskus antavan. ja jos nyt eksyt koskaan tänne kirjanmerkkien kautta, saat ottaa tilaisuudesta vaarin!
 |
| kuvaa lainattu täältä |
 |
| kuva täältä |
 |
| toscana |
kolmas toivomus olisi päästä italiaan. pohjoisessa olen käväissyt ja sisiliaakin on tullut kierrettyä. tosin näistä reissuista on jo liikaa aikaa. rooma on näkemättä, mutta enemmän haluaisin toscanan alueelle. kierrellä viinitiloja ja tutkia pieniä kyliä ja ja ja... tämä siis ilman lapsia! viikkokin riittäisi, mutta kaksi olisi ihan mahtavaa. ehkä sitten kun lapset ovat isoja. huomautus rakkaalle: saat varata matkan ja hoitaa lapsille hoitajan aiemminkin!
  |
| suurempi ja pienempi |
neljäs ja viimeinen toive olisi tyttölapsi. siihen nyt tietysti ei voi vaikuttaa, kumpi sieltä tulee. mutta jos nyt edes vielä kolmas jonon jatkeeksi. oli se sitten tyttö tai poika. voin kyllä niin kuvitella, miltä meidän pikkuneiti näyttäisi, kun nuo pienet pojat ovat näyttäneet tuolta <3
ja lopuksi ihanainen nainen, ihanainen ääni, ihanainen biisi ihanaisena päivänä:
kaikkea ei tarvitse osata
mutta aina voi yrittää.
pieni mies alkoi tänään suoltaa suustaan kaksi sanaisia lauseita:
hankkat kätiin - halusi saada kintaat käsiin
takki poit - ulkona olisi takkia pitänyt alkaa riisumaan
anna lennu - lennu, siis postimies paten kaveri, piti ottaa pois leikkiauton sisästä
katsotaan jos loppupäivästä tulisi muitakin mutinoita!
on ihan superhauskaa kuunnella nuoremman puhumaan opettelua. toinen toistaa kaiken ja näkee oikein, kun päässä raksuttaa uutta sanaa opetellessa.
suurempi puolestaan haluaa kovasti oppia ompelemaan. aloitettiin ompelukuvilla ja tuntuu homma luistavan. oppisi vielä pujottamaan langan neulansilmään, kun meinaa jokaisen piston jälkeen lanka luisua neulasta. into ja keskittyminen on ihan huipussaan!
ja mitäs sitä itse. ensi syksy vie kotirouvan takaisin työelämään. ei siis enää lasten kanssa kotoilua, vaan vakavaa puurtamista. työmotivaatio on vielä vähän hakusessa, mutta kaipa se sieltä jossain vaiheessa sitten pulpahtaa, jos pulpahtaa. jos nyt kuitenkin käy niin, ettei se löydy, on sunnitelmissa aloittaa avoimen yliopiston opinnot. sosiaalityön apro ja jos sosiologiaa myös. tavoitteetkin on asetettu: kun täytän 35, alkaa viimeistään gradun puurtaminen ja 37-vuotiaana tulee olla maisterin paperit käsissä. liikaa?
everything changes
tai sitten ei mikään.
duussilassa on tätä jo hehkutettu piiiiitkältä ajalta ja itse aloitan nyt:
MÄ PÄÄSEN KESÄLLÄ TAKE THATIN KEIKALLE, puspuspuspuspus <3
no niin, nyt se on sanottu! lentokone kohoaa 15.7 taivaisiin ja lennättää kööppenhaminaan (vai kööpenhaminaan?), jotta voin lauantaina pyörtyä onnesta ja ihastuksesta nähdessäni toisen kerran elämässäni nämä hurmaavat herrasmiehet.
ensimmäinen kertahan oli huhtikuun 13. vuonna 1994. tällöin laura oli pienen pieni 12-vuotias kuudesluokkalainen. mutta, ah, niin rakastunut <3 muistan edelleen sen keikan ihanimman kohdan, kun mark aloitti niin ihanaisen kappaleen babe. pyörivä lava lähti kääntymään ja mark istui siellä tyynyjen keskellä suuri villapaita päällä. voi sitä itkun ja herkistymisen määrää. snif.
ensi kesänä lupaan olla itkua tihrustamatta (tai sitten en), mutta sitä ennen on lupa fiilistellä uusien biisien parissa.
kiitos duussi <3
duussilassa on tätä jo hehkutettu piiiiitkältä ajalta ja itse aloitan nyt:
MÄ PÄÄSEN KESÄLLÄ TAKE THATIN KEIKALLE, puspuspuspuspus <3
no niin, nyt se on sanottu! lentokone kohoaa 15.7 taivaisiin ja lennättää kööppenhaminaan (vai kööpenhaminaan?), jotta voin lauantaina pyörtyä onnesta ja ihastuksesta nähdessäni toisen kerran elämässäni nämä hurmaavat herrasmiehet.
ensimmäinen kertahan oli huhtikuun 13. vuonna 1994. tällöin laura oli pienen pieni 12-vuotias kuudesluokkalainen. mutta, ah, niin rakastunut <3 muistan edelleen sen keikan ihanimman kohdan, kun mark aloitti niin ihanaisen kappaleen babe. pyörivä lava lähti kääntymään ja mark istui siellä tyynyjen keskellä suuri villapaita päällä. voi sitä itkun ja herkistymisen määrää. snif.
ensi kesänä lupaan olla itkua tihrustamatta (tai sitten en), mutta sitä ennen on lupa fiilistellä uusien biisien parissa.
kiitos duussi <3
