maalari maalasi...

...tällä kertaa työhuonetta. työhuone sai epämääräisen oliivinlikaisen vihreän tapetin tilalle puhtaan valkoisen maalipinnan. valkoisen maalipinnan sai myös edelliseen kotiin "väliaikaiseksi keittiönpöytäratkaisuksi" ostettu ikean käsittelemätön mäntypöytä. nyt ihan uuden näköinen pöytä sai uuden paikan ihanaisen puuhahuoneen työpöytänä. sillä kun ei ole niin väliä sitten, vaikka pojat (tai minä itse) siihen vahingossa sitten maalejaan suttaisivat tärkeiden töidensä lomassa!

muuttaessamme uuteen kotiin lähes kaikki seinät olivat vihreitä. eikä ne olleet meidän värisiä vihreitä. meidän vihreiksi määrittelen sohvan, jonka löysin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta, viherkasvit sekä vihreän sävyt, jotka löysin jämälangoistani torkkupeittoon.

meidän vihreää ei ole mintunvihreä - ei varsinkaan jos sitä on lähes joka huoneessa.

koska kameranpiuha on vielä jossain laatikossa, jota en ole purkanut, en vielä pääse laittamaan ennen jälkeen kuvia, mutta jonain päivänä sitten.

ja runebergin päivän kunniaksi runoilijan "ainoa hetki" - kaunista.

Mä yksin olin,
hän tuli yksin,
kun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei pysähtynyt,
sen tehdä aikoi,
ei puhutellut,
vaan silmä puhui.-
Oi tuntematon
ja silti tuttu!
Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto
nyt ajaa toistaan.
Tuo lyhyt hetki
jäi ikuiseksi:
se tuskan hetki,
se onnen hetki.

Maailma palaa raiteilleen

Maailma on mennyt viime kerrasta hirmuisesti eteenpäin. Olemme...
- muuttaneet isompaa kotiin - tosin ihan vanhan kodin naapuriin
- päättäneet, että palaan takaisin töihin - ainakin joskus!
- saaneet nauttia siunatusta ja suhteellisen terveestä elämästä katsellen kun pienempi opettelee puhumaan ja isompi... no isomman kanssa harjoitellaan tunteiden ilmaisua enemmän ja vähemmän tuloksellisesti.

Uuden vuoden 2010 lupauksien lunastamisesta muuten: Yritin kovasti ja tein parhaani <3

Nyt on taas sellainen olo, että tarvitsen tätä!

pappi, lukkari, talonpoika, kuppari

apua! siitä on yli kuukausi, kun olen viimeksi kirjoitellut. ei ole ollut fiilistä. nyt on kuitenkin syytä juhlaan:

rakas pienempi poikanen täytti tänään kokonaisen vuoden!

pienempi ei vielä kävele, koska konttaamalla tuntuu pääsevän nopeammin ja taaperokärryllä vielä nopeammin.

'sanoja' se sanoo:
- pahpah on pallo
- puhpuh on lamppu
- äiittää on selkeä ilmaisu sille, että äiti, tule heti tänne!
- tähtäh sanotaan aina silloin, kun sormella osoitetaan ja halutaan jotain
- auto - tästä ei varmaan ole epäselvyyttä, mitä tarkoittaa

suurempi murunen leikki eilen lukkaria. hän seisoi jääkaapin edessä, johon oli levitetty koko kirjainmagneettiarsenaali ja ilmoitti opettavansa äitiä lukemaan:

suurempi: *osoittaa kirjainta* toista perässäni. E.
äiti koittaa kirjoittaa kauppalistaa, mutta toistaa: E
s: I
ä: I
s: mikä numero tämä on?
ä vilkaisee ovea ja sanoo: kahdeksan.
s: ei ole... ei kun on se! hyvä äiti!

hauska leikki. eikä varmaan jäänyt epäselväksi, että olemme lukeneet lapsellemme seitsämää veljestä, tosin kunnaksen versiota!

friday

viime aikoina on ollut niin paljon kaikkea hommailua, ettei ole enää jaksanut iltaisin istahtaa koneelle. päivisin ei enää ehdi, kun pojat eivät nuku aina samaan aikaan päiväunia. paljon kaikkea kivaa on kuitenkin tapahtunut, josta olisi kovasti halunnut kirjoitella!

eilinen oli ehkä tämän viikon kohokohta tai ainakin kivojen tapahtumien ja sattumien kasautuma:

kuten olen luvannut, painon on tultava alas tämän kevään aikana. aamu alkoikin pitkästä aikaa vaa'alle astumisella ja mitä minun rähmäiset ja uniset silmät näkivätkään: -10kg. eikä tämä luku muuttunut sen jälkeen, kun oikeasti olin hereillä. nipistin vielä varmuuden vuoksi.

aamupäivän perhekahvilakin oli oikein onnistunut reissu: nätisti leikkivät lapset (ei oikeasti juuri koskaan tapahdu!), maukas kahvikupillinen kera keksin, vyöhyketerapeutin vierailu sekä... tämä viimeinen on ehkä päivän yksi kohokohdista! olemme tutustuneet tässä kolme vuotta asuttuamme moneen naapuriin. monesta on ehtinyt tulemaan hyviäkin ystäviä. yksi ihanista ystävistä on alakerrassa asuva frouva miehensä ja tyttärensä kera. satuin mainitsemaan kerhossa kaipaavani itselleni pianoa. no, vanhempani ovat luvanneet osallistua osaltaan pianon hankintaan 30-vuotislahjaksi eikä vielä olisi sitä varaa hankkiakaan. mutta alakerran ystävällähän oli piano, joka pian syntyvän vauvan takia etsii uutta paikkaa. ja niin tämä sähköpiano (joka on oikeasti ihan hyvä sellainen) muuttaa meille tänne yläkertaan asumaan aluksi noin vuoden sijoituksella. takaisin se muuttaa heti, kun itse saan oman tai ystäväni haluaa sen takaisin. TÄYDELLISTÄ!

iltapäivä jatkui mukavasti kotiini saapuneelta luottokampaajalta, joka leikkasi lasten hiukset sekä laittoi oman kuontaloni myös kuntoon. tosin ylipitkän reuhkan alta paljastui aika pahaksi päässyt psori (ei ollut uusi diagnoosi). mutta onpa nyt helpompi hoitaa, kun hiukset on lyhyemmät ja pahimmasta kohdasta ajettiin kokonaan hiukset pois. tosin niin, ettei sitä huomaa.

illalla huomasin vielä, että lasten kanssa istutetut siemenet olivat lähteneet itämään.

on se kumma...

...kun välttelee jonkin asian tekemistä, joka ei tunnu sillä hetkellä kivalta, on siihen asiaan tarttuminen myöhemmin kahta vaikeampaa.

...kun olo helpottuu, kun saa kauan vääntämän neulomuksen valmiiksi, josta ei ole yhtään tykännyt, mutta koska se on tullut jollekin muulle kuin itselle, on se ollut pakko tehdä valmiiksi.

...kun tuo kasa tuossa ompelukoneen vieressä vaan kasvaa.

...kun mitään ei tapahdu, jos itse ei tee ja hoita.