pearls, poos and bears

 

ihanat, rakkaat puuhelmet. niitä onkin kerääntynyt iso metallirasiallinen. ne kaikki löytyivät tänään lattialta. onneksi eivät olleet lasihelmiä!

no, kuva kertoo ehkä kaiken. nuorimmainen asialla.

pikku-karhu heräsi talviunilta. pikku-tiikerikin kävi kylässä, mutta vain hetken ajan, kunnes se muuttui menninkäiseksi.

note to self: pukeutumisvaatelaatikko tarvitsee täydennystä. tee tai hanki
- ainakin yksi prinsessahame
- toinen kruunu
- paremi merirosvomiekka (pehmeä)
- inkkaripäähine
- ehkä myös lannevaate
- hassuja hattuja

 

aamu alkoi maukkaasti, kun käytin viikonlopun jämämuusin perunarieskoihin. namnam! niin ja kiitos ninnulle. pannulaput tulivat perille ja sopivat kuin nakutetut siniseen keittiöömme taas uudeksi oranssiksi yksityiskohdaksi.

pleasures

hah! tämä lauantai on ollut pieniä nautintoja ja iloja täynnä.

sain nukkua kahdeksaan. pienempi herätti kyllä neljä kertaa yön aikana. herätyksistä kolme oli klo 0300 ja 5.30 välisenä aikana. pitäisi varmaan alkaa herkitsemaan yösyöttöjen lopettamista. onnistuisikohan se tämän lapsen kohdalla!?

pääsin ostoksille. lähdimme retkelle itäkeskukseen tavoitteena käydä ruohonjuuressa täydentämässä varastoja, löytää pienemmän rehuletin kurissapitämiseen pari poikamaista pinniä sekä saada miehelle uudet ulkohanskat. näistä kaksi ensimmäistä toteutui. eikö ole söpöjä. ne löytyivät ystävällisen myyjän avustuksella täältä.

kävin ensimmäistä kertaa zumbassa. en ole mikään liikuntanarkkari, mutta tästä saattaa tulla vieroitusoireita. oli niin hauskaa, kyllä, HAUSKAA!!!

lapset ovat molemmat nukkuneet päiväunet, JEE! saimme niin pitkästä aikaa viettää miehen kanssa aikaa ihan vain kahden.

ruoka maittoi, kaikille. tein jättisuuren lihapullataikinan maustettuna tomaatilla ja yrteillä sekä peruna-porkkanamuusia. jopa suurempi söi sitä. tosin se taisi olla hieman nälkäinen, kun viimeksi oli syönyt perjantaina kolmen aikaan. ei ole ruoka kelvannut ja pöydässä on pelleilty, joten ilman on joutunut olemaan. (taidan olla aika tiukkisäiti...)

kuva täältä

mieli tekisi kovasti pannukakkua. kermavaahdolla ja mansikoilla.

apple

välipalahetken tuotos oli kaksi superpitkää omenan kuorta. toinen oli noin puolesta välistä, kun muistin, että voisi kokeilla saako kuorittua katkeamatta. toisen omenan sain kuorittua ihan kokonaan ilman, että kuori katkesi. huippua!!!

pienestä sitä saa riemua!

kiukutusta ja turhautumista

 kuva täältä

sitä on kuulunut viime päivinä... tai no viime viikkoina. jostain syystä suurempi on aloittanut suuremman luokan kiukuttelun uudelleen. onko se uhmaa vai mitä!? who knows! äidin täytyy vain kestää, vai pitääkö? no, en mä sitä lasta voi mihinkään dumpata, joten kaipa sitä pitää.

toki on tässä ollut lapsen elämässä erilaisia horjuttajiakin. ensin toinen otetaan pois päikkäristä (siitä nyt on aikaa, mutta lapset reagoi pitkienkin aikojen jälken), sitten isi on kaksi viikkoa kotona lomilla jonka jälkeen täytyy taas jäädä äidin kanssa kotiin, viikonloput ollaan reissussa ja pisteenä i:n päällä tai kirsikkana kakussa pienempi muuttaa toisen reviirille asumaan. vähemmästäkin saadaan elämästä vaikeaa!

äidille tämä on kuitenkin hieman raskasta. aika menee suuremman kanssa tappelemiseen: aamupalan syöminen, vaatteiden pukeminen, ulos lähtö, hampaiden pesu, sisälle tuleminen, ruoan syöminen, potalla käyminen, käsien pesu, päiväunille meneminen, herääminen, siitä saako toisten päälle laskea pulkella, heittää lunta tai... ja kun kuvittelee, että tämän nyt on ainakin mentävä hyvin. EI. jokaisesta, myös kivoista asioista voi kiukutella, rähjätä, vinkua, potkia, huutaa, raivota, lyödä, paiskoa ovia, heitellä tavaroita...

harmillista tässä on, että
- oma pinna ei kestä jatkuvaa kiukkuamista ja väkisinkin tulee hermostuttua ja huudetta myös
- nuorempi on vähän paitsiossa, kun kaikki aika tuntuu menevän suuremman kanssa tanimiseen
- mitään ylimääräistä kivaa ei päivisin ehdi tekemään
- tulee verrattua itseään ja lastaan muihin ja todettua, että huono äiti, kun kaikki muut on niin siivosti

eilen kävin lueskelemassa mll:n sivuston tarjoamia vanhempien vinkkejä. olisiko jokin konsti, mitä vielä voisi kokeilla. ajatuksia herättäviä juttuja ja jotain sieltä varmaan tarttuikin. sitä ennen päätin kuitenkin vielä kerran yrittää "tarrakalenterin" voimaa.

edellinen kerta päättyi siihen, että suurempi kiukuspäissään repi "kalenterin" pieneksi silpuksi. tällä kertaa annoin pojan itse valita paperin värin ja sitten se leikattiin oikeanlaiseksi. tulos oli hieno vihreä pyörylä! ja ensimmäisen päivän jälkeen siinä koreili jo 5 tähteä. tänään sai liimata valaskalan itse pukemisesta ja reippaasta syömisestä (eli ei yhtään leikitty ruokapöydässä). katsotaan nyt, jos tästä olisi jotain apua.

kun minä olen aikuinen...

en ainakaan käy kommentoimassa vieraille enkä muillekaan äideille heidän äitiyttään.

äitiys on asia, joka on äärettömän henkilökohtainen. se, että joku tulee arvioimaan äitiyttäsi, aiheuttaa usein naisessa puurokattilan ylikiehumista vastaavan reaktion. en koe olevani niitä herkimpiä naisia, mutta kyllä mutkin saa raivostumaan!

tänään sain pienen yliannostuksen keski-ikäisistä naisista. kertomukseen liittyy likaisena olevat vaunut, kantoliina ja bussi.

lähdimme lasten kanssa liikenteeseen poikkeuksellisesti pelkän kantoliinan kera. vaunujemme pehmusteet olivat saaneet "kauniin" ja voimakkaasti tuoksuvan tahran kalan rasvasta eikä pesun jälkeen olleet vielä kuivuneet. olin sitonut nuorimmaisen liinalla selkään, mutta sepäs ei kaikkia bussin kanssamatkustajia miellyttänytkään.

loppumatkasta eräs 50-60 ikävuoden paikkeilla ollut nainen tuli heti aika tylyllä äänellä arvostelemaan tapaani kuljettaa lasta. ongelmana tässä tavassa oli kuulemma se, että lapsi heiluu ja niin ollen tippuu kyydistäni enkä pysty hallitsemaan sitä selässäni. toinen, hänen mielestään erityisen kamala asia oli se, että lapsen jaloissa ei kierrä veri. tämä piti tietenkin tulla kailottamaan niin, että varmasti koko bussi kuuli hänen tärkeän asiansa.

koitin aluksi ystävällisesti selittää rouvalle, että lapsellani on kaikki hyvin ja että en kantaisi lastani näin, jos tietäisin sen vahingoittavan häntä. sananvaihto jatkui rouvan puolelta inttämisellä ja lopuksi jopa mentiin niin pitkälle, että hän kädet puuskassa istahti penkille ja tiuskaisi, että veri ei kierrä lapsen jaloissa ja että minä en hoida lastani oikein. just.

en voinut olla päästämättä muutamaa tylyn kettumaista, mutta kohteliasta lausahdusta suustani, ennen kuin bussi pysähtyi laiturille.

tässä muuten tällä hetkellä käytössä olevat "kantolaitteet". vasemmalta oikealle lueteltuna 1. mandukan kantoreppu väri ruskea (ainoa ikioma nuista kaikista) 2. bb-sling passion 3. haikarankehto leo natur 4. vatanai tibet 5. mam eco.
tämän hetken ehdoton suosikki on tuo sling!