surrurrurr...


surraa ompelu kone!

miehelläni on jostain syystä lähes jokainen farkkupari kulahtanut jostain kohtaa puhki. tätä on sitten valitettu jo pitkään, mutta eipä ole tuonut eteeni ja sanonut, että korjaa. mä en kaapista ala etsimään.

pari iltaa sitten muru tipauttikin eteeni pöydälle nipun housuja: "täs olis, korjaaks?"

nipussa oli 8 farkut, joista kahdet olivat omiani.

nyt valmiina on kahdet miehen ja yhdet omat.

puput pomppii, joo.


iltapalapöydässä:

suurempi kiukuttelee. leikkii ruualla. haluaa leipää, vaikka puuro on vielä syömättä. haluaa pienemmän maissinaksuja. ei suostu syömään itse ja vinkuu jompaa kumpaa syöttämään.

toisaalta tämähän on meillä ihan normaalia ruokapöytä käyttäytymistä nykyään.
poikkeus on, jos ei yhtään kertaa kiukutella!

annettu jo pari varoitusta. kielletty leikkimästä ruualla. vinkuminen silti jatkuu.

jossain vaiheessa oma pinna palaa ja niin kävi nytkin.

"NYT RIITTÄÄ! kumpikaan isä tai äiti ei syötä. olet jo niin iso poika, että osaat syödä itse. nyt joko syöt ja teet sen reippaasti tai sitten nouset pois pöydästä. mutta muuta et saa ennen kuin puuro on syöty."

suurempi on hetken hiljaa, alkaa napsuttaa pöytää ja toteaa: "kato äiti, pupu pomppii näin!"

kuulikohan se lainkaan, mitä sille sanoin!?

priceless


meillä on sovittu, että lauantai on namipäivä. no, äidillä se saattaa olla ehkä muinakin päivinä, mutta suurempi saa namit vain lauantaisin. parhaat namit tietenkin saa makuunista "kun ne taa itte valita ja tiellä on klokotiileja". aikaisin on poika tajunnut irtokarkkien ihanuuden!

tästä onkin tullut äidin ja pojan lauantaipäivän juttu. jossain vaiheessa lähdetään valitsemaan sen viikonlopun nameja. olemme jo kolmena peräkkäisenä lauantaina tehneet tämän äiti-poika-retken ja suuremmalle on jo tullut ihan vakkarinamit, mitä pussiin valitaan.

ensinnäkin yksi krokotiili ja sitten lepakkoja kaksin kappalein. mukaan täytyy laittaa myös punavalkoisia sydämiä, tutteja, lakumatoja sekä nallekarkkeja. kirpeitä karkkeja suurempi ei halua, mutta joitain suklaita täytyy olla.

isoa pussia poika ei saa, maksimissaan euron, mutta siinäkin on usein liikaa. äidille sitä kertyy usein vähän liian iso pussi... *punastelee*

tänä lauantaina kävimme namiostosten jälkeen vielä kävelyllä ja tätiä vastassa bussipysäkillä. nauroimme autojen katoille ja bongasimme takseja lähimmällä ylikulkusillalla. heittelimme lehtiä toistemme päälle ja sipsuttelimme, jotta emme paleltuisi. pohdimme, mitä erilaista pimeällä on kuin valoisalla ja näimme monta kaunista tähteä. ensi kerralla täytyy laittaa heijastinliivi päälle ja ottaa taskulamppu, kun ulkona oli ehkä hieman jännittävää, kun oli niin pimeää.

priceless!

festum omnium sanctorum


kaunis kauniimpi kaunein espoon tuomiokirkko pyhäinpäivän iltana. lähdimmen pienemmän pikkusiskon kanssa katsomaan kynttilämerta samalla, kun autoilinhänet kotiin. kirkko oli kauniisti valaistu eikä montaa hautaa ollut ilman kynttilää. yksi hauta oli saanut monta valoa, kauniita liljoja ja kaksi pientä lintua koristuksekseen. kaipaavia omaisia.


harmi vain, ettei kaapistani löytynyt ainuttakaan kynttilää, jonka olisi voinut käydä sytyttämässä. siskon kanssa pohdittiin omia läheisiä, jotka olivat menehtyneet vuoden aikana. puhuimme paljon naantalissa kuolleista nuorista. omassa mielessä pyöri omat kuolleet sukulaiset. paljon oli kauniita kynttilöitä tuotu muurin reunalle palamaan.

siinä kynttilöiden keskellä seisoessani mieleeni tuli yksi kauneimmista ja surullisimmista joululauluista.


liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa
sitä katsovi silmin niin kaipaavin sitä katsoo ja taas odottaa
koska joulun hän saa koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin
mutta niin hiljainen koti yksinäisten
on kuin puuttuisi siunaus sen


nyrkin ja hellan välissä!?

no, ei nyt sentään!

vietän aikaani keittiössä enemmän kuin mielelläni. eilen tosin ehkä enemmän kuin yleensä. tosin aikaan saannoksenikin puhuvat sen puolesta.

alkuperäinen tarkoitus oli leipoa sämpylöitä, meille omamme ja pienemmälle pötkönmallisia suolattomia versioita. pienempi nautti ainakin pötköistään, vaikka omaan suuhun nämä ruispötkyläiset maistuivat lähinnä vedelle.


sämpylät sain tehtyä, mutta sitten teki vielä mieli jotain muuta. tiesin pikkusisko numero 2 (=nuorempi sisko, vanhempi pikkusisko on numero 1, mutta numerointi ei viittaa mihinkään arvojärjestykseen) tulevan meille illalla töittensä jälkeen viettämään iltaa, joten jotain kivaa iltateen kanssa pitäisi olla tarjottavaa sämpylöiden lisäksi.

ah, niin ihanainen sara suihkulähde, kuten häntä meillä leikkisästi kutsutaan, sai olla herkkureseptieni lähde. löysin eräänä kirjastoreissulla hänen pienen reseptikirjasen ja sitä selaistuani totesin haluavani kokeilla joka ikistä reseptiä kyseisestä kirjasta! ja niin ryhdyin tuumasta toimeen. ensin... pehmitetään voi.. oho, se suli kokonaan. on pakko siis tehdä myös jotain muuta kahvikakun lisäksi! hmm... mielenkiintoinen kaurakeksiresepti. tehdään nekin!


tuloksena oli siis ihanainen, makea, kanelinen ja vanljainen kahvikakku vaahterasiirappi-sokeri-kuorrutuksella sekä maailman helpoimmat, mutta ehkä herkullisimmat kaurakeksit!

sunnuntaille jäi vielä herkullinen tacopiirakka, lindrtöminpihvit sekä lihapullan ensiviikolle.

ai paljon, ruokaa? miten niin kuka nämä meillä syö? :)