nyt loppui äidin kärsivällisyys ja sotkunsietokyky.
kuten ystävä-äiti lähipuistossa sanoi: "jatkuva sotku joka paikassa riistää jo omaa vapautta." tällä hän viittasi siihen, että joutuu jatkuvasti kulkemaan ja siivoamaan tavaroita paikoilleen eikä enää saa missään vaiheessa tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisi. hän oli laittanut lelut komeroon ja antaa sieltä lapsen pyytäessä lelun, josta lapsi vastaa itse. jos lelu on hetken päästä leviänä lattialla, tietää hän ketä vaatia siivoamaan jäljet.
ja niin loppui tälläkin äidillä se niin pitkään perään kuulutettu kärsivällisyys:
kaksi tuntia anelin lapsia laittamaan tavaroita paikoilleen - edes hakemaan olohuoneesta, keittiöstä ja eteisestä lelut veks - mutta EI. ei onnistunut. nyt leviänä olevat lelut sijaitsevat viikon laatikossa ja palaavat omille paikoilleen, jos seuraavan viikon ajan lelut löytävät leikkien jälkeen omat paikat.
kovinkaan hyvin tätä äidin päätöstä ei otettu vastaan. huutohan siitä syntyi. että terve vaan kaikki naapurit, tämän takia meillä huudettiin tänään!
note to my self: ennen tämän viikon loppua tulee työhuone olla tyhjä, siivottu ja järjestetty, hyllyt hankittu, maalattu ja kasattu, työhuoneen laatikot tyhjennetty paikoilleen, olohuoneen sohva suojattu, keittiön tasot tyhjennetty, mikrolaitettu myyntiin ja uusi hankittu tilalle sekä joka ainoa pölyhiukkanen siivottu. JA MINÄ EN TEE TÄTÄ SITTEN YKSIN!!!
loik loik loikataan
Lähettänyt
Laura
on tiistaina, helmikuuta 08, 2011
/
Tunnisteet:
ihanuuksia,
tarvitaan
/
Comments: (2)
ja näillä ihanuuksilla loikkattaisiin toooooosi pitkälle! kevään toivomusostoslistalle lisätty nuo korkeavartisemmat mustavalkoiset marimekon kuosittamat converset.
kuva mtv3.fi
kotiäidin turhautumispurkaus
ihanaa, että lapset sentään löysivät yhteisen hauskan eväsretkileikin, vaikkakin se tarkoittaa koko kodin laajuista sekamelskaa! saa äiti täällä keskenänsä sitten kiukutella.
sitä pohtii joka kuukausi sitä, miten voisi lasten kanssa olla mahdollisimman pitkään kotona ilman, että joka kuukausi tarvitsisi miettiä, että olisiko kasvissosekeitto halvempaa kuin hernekeitto, kun ei noi pojat tuota hernekeittoa syö ainakaan montaa päivää putkeen. sitten jotkut tutkijaksi itseään nimittävät, keksii argumentoida kotihoidontuen vanhanaikaiseksi ja turhaksi ja jopa sellaiseksi, jota voisi aivan hyvin jopa tiputtaa hieman pienemmäksi.
kiistely kotihoidontuen tarpeellisuudesta ja sen suuruudesta nousee aika ajoin tapetille. jännä juttu, että usein sen poistamista tuntuvat oikein ilkeästi ajatellen ajavan miehet, jotka eivät ole välttämättä uhranneet vielä ajatustakaan lapsen teolle saatikka sen hoitamiseen tai vastaavasti keski-ikäistyneet ikäihmiset, jotka ovat omien lasten ollessa pieniä tehneet töitä, leikkineet lasten kanssa, ommelleet vaatteet ja jos sun vaikka mitä tehokasta toisin sanoen olleet täydellisiä vanhempia ja mikä tärkeintä: ääres tehokkaita! toisin sanoen eivät vain muista, millaista se oli, kun lapset olivat pieniä.
suurin kiukku nousee itselle, kun argumentointi perustetaan täysin rahaan. mikä merkitys on pienen ihmisen turvallisuudentunteella, läheisyydellä tai millään, mikä liittyy täysin rahalla mittaamattomiin asioihin?
nopea kiukkukalkulointi kotihoidonnostamisen puolesta:
espoossa lapsen päiväkotihoito kuukaudessa maksaa noin 1000€. meillä kaksi lasta = 2000€. kotihoidontuki on kuntalisän, osittaisin hoitolisän ja vanhemmasta lapsesta saatavan lisän kanssa 663€/kk.
tästä summasta veroja menee se 20% = 132€, jotka siis periaatteessa palautuu takaisin kunnalle. kotihoito maksaa siis kunnalle meidän lapsien osalta 530€. tällä perusteella kunta säästää tässä sen vajaat 1500€ kuukaudessa eli kun olen ollut nyt yhtäjaksoisesti 13 kuukautta kotona, säästää tällä ajalla kunta melkein 20000€. aika huima summa!
mietinkin, että eikö olisi päin vastoin varaa hieman nostaa kotihoidontukea astetta kilpailukykyisemmäksi, jotta myös ehkä isillä olisi mahdollisuus jäädä kotiin lapsia hoitamaan? parasta tässä nimittäin on juuri se, että saa katsella ja osallistua pienten ihmisten elämään ja koittaa luoda heille mahdollisimman hyvä lapsuus <3
lukemiani linkkejä tässä vielä muutama:
Laura Räty - ihmisen ääni
Kohu Kela-tuesta – 500 €/kk syrjäyttää naiset? / Uusi Suomi
Tuomas Kososen väitöskirja Lasten kotihoidontuen määrä vaikuttaa työllistymisperusteisiin
Anneli Keltikangas-Järvisen haastattelu Turun Sanomista 22.2.2009
sitä pohtii joka kuukausi sitä, miten voisi lasten kanssa olla mahdollisimman pitkään kotona ilman, että joka kuukausi tarvitsisi miettiä, että olisiko kasvissosekeitto halvempaa kuin hernekeitto, kun ei noi pojat tuota hernekeittoa syö ainakaan montaa päivää putkeen. sitten jotkut tutkijaksi itseään nimittävät, keksii argumentoida kotihoidontuen vanhanaikaiseksi ja turhaksi ja jopa sellaiseksi, jota voisi aivan hyvin jopa tiputtaa hieman pienemmäksi.
kiistely kotihoidontuen tarpeellisuudesta ja sen suuruudesta nousee aika ajoin tapetille. jännä juttu, että usein sen poistamista tuntuvat oikein ilkeästi ajatellen ajavan miehet, jotka eivät ole välttämättä uhranneet vielä ajatustakaan lapsen teolle saatikka sen hoitamiseen tai vastaavasti keski-ikäistyneet ikäihmiset, jotka ovat omien lasten ollessa pieniä tehneet töitä, leikkineet lasten kanssa, ommelleet vaatteet ja jos sun vaikka mitä tehokasta toisin sanoen olleet täydellisiä vanhempia ja mikä tärkeintä: ääres tehokkaita! toisin sanoen eivät vain muista, millaista se oli, kun lapset olivat pieniä.
suurin kiukku nousee itselle, kun argumentointi perustetaan täysin rahaan. mikä merkitys on pienen ihmisen turvallisuudentunteella, läheisyydellä tai millään, mikä liittyy täysin rahalla mittaamattomiin asioihin?
nopea kiukkukalkulointi kotihoidonnostamisen puolesta:
espoossa lapsen päiväkotihoito kuukaudessa maksaa noin 1000€. meillä kaksi lasta = 2000€. kotihoidontuki on kuntalisän, osittaisin hoitolisän ja vanhemmasta lapsesta saatavan lisän kanssa 663€/kk.
tästä summasta veroja menee se 20% = 132€, jotka siis periaatteessa palautuu takaisin kunnalle. kotihoito maksaa siis kunnalle meidän lapsien osalta 530€. tällä perusteella kunta säästää tässä sen vajaat 1500€ kuukaudessa eli kun olen ollut nyt yhtäjaksoisesti 13 kuukautta kotona, säästää tällä ajalla kunta melkein 20000€. aika huima summa!
mietinkin, että eikö olisi päin vastoin varaa hieman nostaa kotihoidontukea astetta kilpailukykyisemmäksi, jotta myös ehkä isillä olisi mahdollisuus jäädä kotiin lapsia hoitamaan? parasta tässä nimittäin on juuri se, että saa katsella ja osallistua pienten ihmisten elämään ja koittaa luoda heille mahdollisimman hyvä lapsuus <3
lukemiani linkkejä tässä vielä muutama:
Laura Räty - ihmisen ääni
Kohu Kela-tuesta – 500 €/kk syrjäyttää naiset? / Uusi Suomi
Tuomas Kososen väitöskirja Lasten kotihoidontuen määrä vaikuttaa työllistymisperusteisiin
Anneli Keltikangas-Järvisen haastattelu Turun Sanomista 22.2.2009
maalari maalasi...
...tällä kertaa työhuonetta. työhuone sai epämääräisen oliivinlikaisen vihreän tapetin tilalle puhtaan valkoisen maalipinnan. valkoisen maalipinnan sai myös edelliseen kotiin "väliaikaiseksi keittiönpöytäratkaisuksi" ostettu ikean käsittelemätön mäntypöytä. nyt ihan uuden näköinen pöytä sai uuden paikan ihanaisen puuhahuoneen työpöytänä. sillä kun ei ole niin väliä sitten, vaikka pojat (tai minä itse) siihen vahingossa sitten maalejaan suttaisivat tärkeiden töidensä lomassa!
muuttaessamme uuteen kotiin lähes kaikki seinät olivat vihreitä. eikä ne olleet meidän värisiä vihreitä. meidän vihreiksi määrittelen sohvan, jonka löysin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta, viherkasvit sekä vihreän sävyt, jotka löysin jämälangoistani torkkupeittoon.
muuttaessamme uuteen kotiin lähes kaikki seinät olivat vihreitä. eikä ne olleet meidän värisiä vihreitä. meidän vihreiksi määrittelen sohvan, jonka löysin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta, viherkasvit sekä vihreän sävyt, jotka löysin jämälangoistani torkkupeittoon.
meidän vihreää ei ole mintunvihreä - ei varsinkaan jos sitä on lähes joka huoneessa.
koska kameranpiuha on vielä jossain laatikossa, jota en ole purkanut, en vielä pääse laittamaan ennen jälkeen kuvia, mutta jonain päivänä sitten.
ja runebergin päivän kunniaksi runoilijan "ainoa hetki" - kaunista.
koska kameranpiuha on vielä jossain laatikossa, jota en ole purkanut, en vielä pääse laittamaan ennen jälkeen kuvia, mutta jonain päivänä sitten.
ja runebergin päivän kunniaksi runoilijan "ainoa hetki" - kaunista.
Mä yksin olin,
hän tuli yksin,
kun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei pysähtynyt,
sen tehdä aikoi,
ei puhutellut,
vaan silmä puhui.-
Oi tuntematon
ja silti tuttu!
Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto
nyt ajaa toistaan.
Tuo lyhyt hetki
jäi ikuiseksi:
se tuskan hetki,
se onnen hetki.
hän tuli yksin,
kun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei pysähtynyt,
sen tehdä aikoi,
ei puhutellut,
vaan silmä puhui.-
Oi tuntematon
ja silti tuttu!
Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto
nyt ajaa toistaan.
Tuo lyhyt hetki
jäi ikuiseksi:
se tuskan hetki,
se onnen hetki.
Maailma palaa raiteilleen
Maailma on mennyt viime kerrasta hirmuisesti eteenpäin. Olemme...
- muuttaneet isompaa kotiin - tosin ihan vanhan kodin naapuriin
- päättäneet, että palaan takaisin töihin - ainakin joskus!
- saaneet nauttia siunatusta ja suhteellisen terveestä elämästä katsellen kun pienempi opettelee puhumaan ja isompi... no isomman kanssa harjoitellaan tunteiden ilmaisua enemmän ja vähemmän tuloksellisesti.
Uuden vuoden 2010 lupauksien lunastamisesta muuten: Yritin kovasti ja tein parhaani <3
Nyt on taas sellainen olo, että tarvitsen tätä!
- muuttaneet isompaa kotiin - tosin ihan vanhan kodin naapuriin
- päättäneet, että palaan takaisin töihin - ainakin joskus!
- saaneet nauttia siunatusta ja suhteellisen terveestä elämästä katsellen kun pienempi opettelee puhumaan ja isompi... no isomman kanssa harjoitellaan tunteiden ilmaisua enemmän ja vähemmän tuloksellisesti.
Uuden vuoden 2010 lupauksien lunastamisesta muuten: Yritin kovasti ja tein parhaani <3
Nyt on taas sellainen olo, että tarvitsen tätä!



