ja tämä ilta oli niin fraun ilta! koko viikon olen fiilistellyt mielessäni erästä elämäni merkittävimmistä (?) elokuvista ja nyt rakas tv5 näyttää sen minulle perjantai-illan kunniaksi. mikä voisikaan tätä päivää paremmin kruunata?!
muistan vielä, kun olin taas lapsena, ehkä 12-vuotiaana, naapurista lainaamassa jotain hyvää elokuvaa. serkku iski käteeni videokasetin, jossa päällä luki "kuuma tanssi". taisin hieman punastella ottaessani sen vastaan. ja ehkä myös ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessani, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
nyt tämä tyttönen on jo lähes 30-vuotias nainen, mutta edelleen niin rakastunut. en osaa varmaan laskeakaan niin moneen, miten monta kertaa olen elokuvan katsonut. sitä on katsottu alusta loppuun ja ihanimpia pätkiä kelaten. sitä on fiilistelty yksin sohvan nurkassa, ystävien kera yhdessä kyyneliä silmäkulmasta pyyhkien ja jopa miehen kanssa (pakotettu katsomaan). ja edelleen se on yhtä ihana.
koti kylpee auringossa ja pojat kylpyammeessa
sormivärejä riitti värjäämään myös pienemmän hiukset punaiseksi
"mummin ja papan mökillä kasvaa metsämansikoita. mummi siivoaa alakerrassa ja pappa järjestelee yläkerrassa. mökillä on kyllä aika paljon mustia hämähäkkejä. montako jalkaa hämähäkillä olikaan? sitten tossa on merta ja, ai niin, mökissä on myös terassi. ampiaiset on aika pahoja, kun ne pistää, mut ei muuten." -suurempi
äiti: hymyile nyt edes vähän... kiitos.
askarteluhetkessä käytössä oli lähes kaikki: sormivärit, vesiväri, vahavärit, tussit, muovailuvaha, lasimaalit, puuvärit... tosin viimeisiä käytettiin muovailuvahasiilin piikkeinä.
mihinköhän tuota suihkupulloa käytettiin!?
mihinköhän tuota suihkupulloa käytettiin!?
onneksi meillä on kylpyamme ja keltainenkumiankka <3 siinä sai taas kulumaan puolisen tuntia plutatessa. poikien kylpiessä sain maalattua taas muutaman lundia-hyllyn, jos vaikka viikonloppuna viimeiset banaanilaatikot saisi tyhjennettyä.
pikkumiehet puhtaina pikkulegojen parissa
nämä oli äidin herkut, kun pojat saatiin päikkäreille: sulkaaespressolla maustettua kahvia ja mudcakemuffinsseja, slurps!
kyseenalaiset kasvatusmenetelmät osa 1 ja 2
rakkaat vipeltäjäni ovat todellisia vipeltäjiä ja erittäin omapäisiä. siksi joudunkin aika ajoin pohtimaan keinoja, millä saisin hommat sujumaan niin kuin minä haluaisin. tänään hieman kyseenalaisia (ja erittäin behavioristisia) keinoja käytin kahdesti.
osa 1.
nuoremman pikkumiehen kanssa on potalla istuminen on osoittautunut enemmän kuin vaikeaksi. ei se, etteikö se kiinnostaisi - ei. potta vain saa uusia käyttötarkoituksia: päähine, pikku-ukkojen uima-allas, autojen säilytyslaatikko... you name it!
päivällä tein poikkeuksellisen löydön, kuivan vaipan, joten mars potalle. siinä pikkumiestä valvoessani pohdin, millä ihme keinolla saisin toisen pysymään potalla niin, että tarpeet todella tulisi pottaan eikä esimerkiksi lattialle, matolle tai sänkyyn. toivotun käyttäytymisen palkitseminen on toiminut isommalla, mutta tarrat palkintona ei tuota puolitoistavuotiasta vielä innosta... karkit! kaapista löytyi joulunajan laivareissulta käteen tarttuneita pez-namuja, pienen pieni lasipurkki sekä söpösiä pieniä eläintarroja. uuden palkitsemisjärjestelmän esiteltyäni ja hetkeksi pois vessasta mentyäni alkoikin tuloksia jo syntyä: pieni alaston poikanen tulee käsi ojossa ja
pienempi: kaakki
äiti: onko pissi tullut muka jo pottaan (hieman epäillen)?
p äijämäisesti: "o"
ä: no, mennäänkö katsomaan
p: joo
ja karkinhan poika ansaitsi. katsotaan toimiiko toisen kerran, mutta onpa nyt kylpyhuoneen kaapissa sulassa sovussa pienen pieni karkkipurkki ja hammaspesuvälineet. ja sanottakoon vielä, että meillä ei oikeasti syödä (tai ainakaan lapset eivät syö) kovinkaan usein karkkia.
osa 2
tämä nyt ei varsinaisesti ole behavioristista kasvatusta, pikemminkin kieroilua, mutta sallittakoon sekin välillä parempien keinojen puuttuessa.
olimme sopineet suuremman kerhokaverin äidin kanssa, että suurempi voisi mennä sinne lounaan jälkeen leikkimään iltapäiväksi. mahtavuutta, minulla siis lähes vapaa iltapäivä! lounaan jälkeen alkoi kuitenkin ihmeellinen pikkuveljen härnääminen ja kauhea karjuminen, kun toinen tuli lähemmän kahta metriä. suivaantuneena suuremman törppöilyyn ilmoitin parin varoituksen jälkeen, että nyt taidan soittaa ystävän äidille ja voipi olla, että menetkin kaverin sijaan päikkäreille. mutten soittanutkaan oikeasti, vaan ainoastaan teeskentelin soittavani. suurempi oli olohuoneessa, joten ei nähnyt, mitä tein, mutta kuuli aivan varmasti.
osa 1.
nuoremman pikkumiehen kanssa on potalla istuminen on osoittautunut enemmän kuin vaikeaksi. ei se, etteikö se kiinnostaisi - ei. potta vain saa uusia käyttötarkoituksia: päähine, pikku-ukkojen uima-allas, autojen säilytyslaatikko... you name it!
päivällä tein poikkeuksellisen löydön, kuivan vaipan, joten mars potalle. siinä pikkumiestä valvoessani pohdin, millä ihme keinolla saisin toisen pysymään potalla niin, että tarpeet todella tulisi pottaan eikä esimerkiksi lattialle, matolle tai sänkyyn. toivotun käyttäytymisen palkitseminen on toiminut isommalla, mutta tarrat palkintona ei tuota puolitoistavuotiasta vielä innosta... karkit! kaapista löytyi joulunajan laivareissulta käteen tarttuneita pez-namuja, pienen pieni lasipurkki sekä söpösiä pieniä eläintarroja. uuden palkitsemisjärjestelmän esiteltyäni ja hetkeksi pois vessasta mentyäni alkoikin tuloksia jo syntyä: pieni alaston poikanen tulee käsi ojossa ja
pienempi: kaakki
äiti: onko pissi tullut muka jo pottaan (hieman epäillen)?
p äijämäisesti: "o"
ä: no, mennäänkö katsomaan
p: joo
ja karkinhan poika ansaitsi. katsotaan toimiiko toisen kerran, mutta onpa nyt kylpyhuoneen kaapissa sulassa sovussa pienen pieni karkkipurkki ja hammaspesuvälineet. ja sanottakoon vielä, että meillä ei oikeasti syödä (tai ainakaan lapset eivät syö) kovinkaan usein karkkia.
osa 2
tämä nyt ei varsinaisesti ole behavioristista kasvatusta, pikemminkin kieroilua, mutta sallittakoon sekin välillä parempien keinojen puuttuessa.
olimme sopineet suuremman kerhokaverin äidin kanssa, että suurempi voisi mennä sinne lounaan jälkeen leikkimään iltapäiväksi. mahtavuutta, minulla siis lähes vapaa iltapäivä! lounaan jälkeen alkoi kuitenkin ihmeellinen pikkuveljen härnääminen ja kauhea karjuminen, kun toinen tuli lähemmän kahta metriä. suivaantuneena suuremman törppöilyyn ilmoitin parin varoituksen jälkeen, että nyt taidan soittaa ystävän äidille ja voipi olla, että menetkin kaverin sijaan päikkäreille. mutten soittanutkaan oikeasti, vaan ainoastaan teeskentelin soittavani. suurempi oli olohuoneessa, joten ei nähnyt, mitä tein, mutta kuuli aivan varmasti.
seuraava kohtaus. kamera kuvaa eteisestä. suurempi oli pipoa ja hanskoja vaille vaatteet päällä valmiina lähtöön ja totesi: "äiti, nyt mä olen tosi tosi reipas enkä enää huuda. mä voin varmaan mennä edellä ulos odottamaan, kun sä saat veljelle ja itsellesi vaatteet päälle."
pienempi leikkii pikkuprinsessaa
hahaa!
eipä löytynyt johto vieläkään, mutta sellainen hassu pieni laite kyllä!
kun ostimme viime syksynä meille uuden kannettavan, muistimme tarkistaa kaikki muut ominaisuudet, muttemme kortinlukijaa, höh. tässä samsungin läpänderissä ei siis ole meidän mustikortille sopivaa aukkoa, mihin kortin työntäisi. siis pitää olla uspipiuha. ja se on - kuten jo mainitsinkin - hukassa.
tänään mies toi töistä tullessaan, mistä lie hankkinut, pienen pienen hassun laitteen, johon saa tuon pienen pienen muistikortin, jotta laura voi sähäkästi siirrellä taas kuviaan pois kamerasta! JEE!
kun ostimme viime syksynä meille uuden kannettavan, muistimme tarkistaa kaikki muut ominaisuudet, muttemme kortinlukijaa, höh. tässä samsungin läpänderissä ei siis ole meidän mustikortille sopivaa aukkoa, mihin kortin työntäisi. siis pitää olla uspipiuha. ja se on - kuten jo mainitsinkin - hukassa.
tänään mies toi töistä tullessaan, mistä lie hankkinut, pienen pienen hassun laitteen, johon saa tuon pienen pienen muistikortin, jotta laura voi sähäkästi siirrellä taas kuviaan pois kamerasta! JEE!
jee
mitä kivaa tänään:
oltiin poikien kanssa melkein koko päivä pihalla. aamupäivällä käytiin vähän puistossa syömässä eväitä ja sisällä leikkimässä pikkulegoilla, mutta muuten luuhattiin pihalla. rakennettiin pitkään omalla pihalla olevaa lumilinnaa vielä hienommaksi ja sokkeloisammaksi. sinne pääsee piiloon niin, ettei ohi kulkevat ihmiset näe!
aloitin projektin "lundiat kuntoon". käytiin hakemassa kierrätyskeskuksesta pari hyllyä ja päätytikasta lisää sekä bauhaussista valkoista kuultolakkaa. meidän taloyhtiöllä on kellaritiloissa ihan mahtavat askartelutilat, jonne pystyy helposti jättää kuivumaan hiotut ja maalatut asiat. tänään sain kolmet hyllyt hiottua ja yhtå hieman koelakattua. (kunhan löydän sen piuhan laitan kuvamatskua)
suuremman kerhossa oli tänään yhteisvastuu-ilta lähikappelilla. lapset olivat leiponeet sämpylöitä ja tehneet söpiksiä ystävänpäiväkortteja. pakkohan oli pienen ihmisen kortti sieltä ostaa. tosin se oli suuremman mielestä ihan väärin:
äiti: tuu nyt näyttämään, minkä kortin näistä olet itse tehnyt!
suurempi: MITÄ?!? ei sitä noin saa tehdä. se on sääntöjen rikkomista. tarkoitus on, että me ostetaan jonkun toisen tekemä ja joku toinen ostaa mun kortin.
ä: no, mutta jos äiti haluaa sun tekemän kortin?
s: ei käy, osta onnin.
no lopputulos oli se, että kysyin suuremman kerhotädiltä, mikä suuremman kortti oli, kun ei sitten poikanen halunnut itse kertoa.
parasta päivässä oli kuitenkin ehkä tuo ilma. ei ollut liian kylmä eikä liian lämmin. aurinko paistoi niin, että olisi pitänyt tajuta ottaa aurinkolasit pihalle, mutta huoh, kun oli kaunista!
oltiin poikien kanssa melkein koko päivä pihalla. aamupäivällä käytiin vähän puistossa syömässä eväitä ja sisällä leikkimässä pikkulegoilla, mutta muuten luuhattiin pihalla. rakennettiin pitkään omalla pihalla olevaa lumilinnaa vielä hienommaksi ja sokkeloisammaksi. sinne pääsee piiloon niin, ettei ohi kulkevat ihmiset näe!
aloitin projektin "lundiat kuntoon". käytiin hakemassa kierrätyskeskuksesta pari hyllyä ja päätytikasta lisää sekä bauhaussista valkoista kuultolakkaa. meidän taloyhtiöllä on kellaritiloissa ihan mahtavat askartelutilat, jonne pystyy helposti jättää kuivumaan hiotut ja maalatut asiat. tänään sain kolmet hyllyt hiottua ja yhtå hieman koelakattua. (kunhan löydän sen piuhan laitan kuvamatskua)
kuva: yhteisvastuu
suuremman kerhossa oli tänään yhteisvastuu-ilta lähikappelilla. lapset olivat leiponeet sämpylöitä ja tehneet söpiksiä ystävänpäiväkortteja. pakkohan oli pienen ihmisen kortti sieltä ostaa. tosin se oli suuremman mielestä ihan väärin:
äiti: tuu nyt näyttämään, minkä kortin näistä olet itse tehnyt!
suurempi: MITÄ?!? ei sitä noin saa tehdä. se on sääntöjen rikkomista. tarkoitus on, että me ostetaan jonkun toisen tekemä ja joku toinen ostaa mun kortin.
ä: no, mutta jos äiti haluaa sun tekemän kortin?
s: ei käy, osta onnin.
no lopputulos oli se, että kysyin suuremman kerhotädiltä, mikä suuremman kortti oli, kun ei sitten poikanen halunnut itse kertoa.
parasta päivässä oli kuitenkin ehkä tuo ilma. ei ollut liian kylmä eikä liian lämmin. aurinko paistoi niin, että olisi pitänyt tajuta ottaa aurinkolasit pihalle, mutta huoh, kun oli kaunista!
